Ero sivun ”CD-levy” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän Huurussa vain (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Stryn tekemään versioon.
Cd on levyke tai käy huonosti
Rivi 1:
#REDIRECT [[Levyke]]
{{Tämä artikkeli|käsittelee tallennusmediaa. Lyhenteen CD muita merkityksiä on [[Cd (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
 
{{Media
| nimi = CD-levy
| logo = [[Kuva:CD logo.png|200px]]
| kuva = [[Kuva:CD autolev crop.jpg|200px|CD]]
| otsikko =
| tyyppi = Optinen levy
| enkoodaus =
| kapasiteetti = 700 [[tavu (tietotekniikka)|megatavua]]
| lukumekanismi = 780 nm puolijohdelaser
| kirjoitusmekanismi = 780 nm puolijohdelaser
| standardi =
| omistaja = [[Philips]] ja [[Sony]]
| kayttotark = Digitaalisen äänen ja datan tallenus
| ulottuvuudet =
| paino =
| lyhenne = CD
| pidennys = Compact Disc
}}
 
[[Kuva:cd2.png|thumb|right|CD [[Jewel Case]] -kotelossa]]
 
'''CD''' ({{lyhenne|compact disc}}<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 Lyhenneluettelo, Kotus]</ref>) on optinen [[digitaalinen|digitaalisen]] tiedon [[media|tallennusmedia]].
 
Levy tuli maailmanlaajuisesti markkinoille vuonna 1983.<ref>Facta 2001 s. 766</ref> CD:lle voidaan kirjoittaa [[tietokone]]ella käytettävää binääridataa tai [[ääni|ääntä]], kuten [[musiikki]]a. Kaupallisesti tuotettavissa CD:ssä tieto on valmiiksi kirjoitettuna, eikä niitä voi uudelleenkäyttää tallennukseen. 1990-luvulla yleistyivät kirjoittavat CD-R-asemat tietokoneiden lisälaitteina ja vähän myöhemmin audiolaitteisiin lukeutuvat CD-tallentimet, jotka toimivat samalla periaatteella. Tämä mahdollisti paitsi CD-levyjen käytön oman datan tallennukseen, myös kaupallisten julkaisujen kopiointiin. Myös stereoille valmistettiin omia tallentavia levysoittimia, jotka mahdollistivat omien Audio CD-levyjen teon esimerkiksi [[C-kasetti|C-kasetilta]]; tämä vaati tyhjän CD-levyn, jossa on merkintä ”Digital Audio”.
 
==Historia==
Levyä kehitettiin 1970-luvun lopulla. CD:n teknisen toiminnan määrittelevästä Red Book -standardista päästiin yhteisymmärrykseen vuonna 1980, ja markkinoille CD:t tulivat syksyllä 1982 [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Japani]]ssa. Ensimmäinen kuluttajamarkkinoiden CD-soitin, Sony CDP-101, tuli markkinoille Japanissa 1. lokakuuta 1982 yhdessä ensimmäisen CD-formaatissa olevan albumin, [[Billy Joel]]in ''52nd Street''in kanssa. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.whathifi.com/blog/the-cd-is-30-years-old-today | Nimeke = The CD is 30 years old today| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = whathifi.com| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 1.10.2012| Viitattu = 2.10.2012 | Kieli = }}</ref> [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] levyt tulivat markkinoille keväällä 1983. Merkittävin tavoite CD:tä kehitettäessä oli äänenlaadun säilyminen, sillä [[vinyylilevy]]t kuluvat ja [[C-kasetti|ääninauhat]] venyvät. CD kehitettiin alun perin pelkästään äänentoistoon eikä tiedon yleiseen tallennukseen, mihin sitä myöhemmin on myös käytetty. Ensimmäiset yleistä dataa lukevat CD-ROM-asemat tulivat 1985, ensimmäiset kirjoittavat CD-R-asemat 1990.
 
CD:n koon ja kapasiteetin valitsemiseen liittyy useita tarinoita. Yhden variaation mukaan [[Philips]]in insinöörien tavoitteena oli alun perin 60 minuutin levy. Projektia johtanut [[Sony]]n Norio Ohga kuitenkin esitti, että levylle pitäisi mahtua [[Beethovenin 9. sinfonia]].<ref>[http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/tiedatko+miksi+cdlevyn+kestoksi+valittiin+74+minuuttia/a680225?s=by_tivi MikroPC, Henri Laakso, 5.9.2011, Tiedätkö, miksi cd-levyn kestoksi valittiin 74 minuuttia?]</ref> [[Herbert von Karajan]]in johtamana kyseinen teos oli 66 minuuttia. Asia tarkistettiin vielä Philipsin [[Polygram]]-tytäryhtiöstä. Sieltä löytyikin tieto, jonka mukaan on olemassa vuodelta 1951 peräisin oleva tallenne, jossa saman teoksen kesto [[Wilhelm Furtwängler]]in johtamana oli 74 minuuttia. Projektiryhmä päätti, että 74 minuuttia on täten sopiva kesto levylle, ja insinöörit laskivat, että levyn halkaisija tulee kasvattaa 12 senttimetriin. Toisen variaation mukaan CD-projektissa mukana ollut [[Akio Morita]] olisi puolestaan vaatinut Beethovenin 9. mahtumista CD:lle, koska kyseessä oli hänen vaimonsa lempiteos. Kolmannen mukaan kapellimestari [[Herbert von Karajan]] olisi vaatinut sitä. Tarinoihin ei kuitenkaan ole välttämättä uskomista<ref>{{cite web|url=http://www.exp-math.uni-essen.de/~immink/pdf/cdstory.pdf|title=The CD Story|author=Kees A. Schouhamer Immink|work=Journal of the AES, vol. 46, pp. 458-465, 1998|date=1998|accessdate=2007-07-26}}</ref>
 
Ensimmäinen CD-julkaisu oli [[Abba]]n ''The Visitors'' -albumi vuonna 1982.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.yle.fi/uutiset/pop/kaikki/id63011.html |Nimeke=CD-levy täyttää 25 vuotta|Julkaisija=YLE|Luettu=20.06.2007}}</ref> Ensimmäinen suomalainen CD-julkaisu puolestaan oli Riki Sorsan ''[[Kellot ja peilit]]'' (CBS 1984), joka julkaistiin CD:nä vuonna 1985.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.hs.fi/kulttuuri/CD-levy+t%C3%A4ytti+30+vuotta/a1305602909570|Nimeke=CD-levy täytti 30 vuotta|Tekijä=Helsingin Sanomat|Julkaisu=HS.fi|Ajankohta=1.10.2012|Luettu=2.10.2012}}</ref>
 
==Fyysinen rakenne==
[[Kuva:Cd optical reading technology.png|thumb|right|Optisen luennan toiminta]]
CD muodostuu 1,2 millimetriä paksusta ruiskuvaletusta [[polykarbonaatti]]levystä, joka on päällystetty ohuella alumiinikerroksella. [[Alumiini]]n päällä on suojaava lakkakerros, johon voi myös painaa levyn etiketin, tyypillisesti [[silkkipaino]]- tai [[offsetpaino|offset]]-menetelmällä.
 
CD:tä tehdään eri kokoisina, mutta yleisin koko on [[halkaisija]]ltaan 120 millimetriä, joka antaa norminmukaisesti 74 minuutin tallennustilan äänelle ja 650 [[tavu (tietotekniikka)|megatavun]] tilan datalle. Käytännössä CD:n reaalinen tallennuskapasiteetti on kasvanut 700 megatavuun tallennustekniikan kehittyessä. Tämä merkitsee 80 minuutin tallenustilaa äänelle. Nykyään on saatavilla myös 800 Mt:n (90 min), ja jopa 900 Mt:n (100 min) levyjä, mutta nämä vaativat standarditoleranssien hyväksikäyttöä. Sen takia ne eivät välttämättä toimi kunnolla varsinkaan vanhemmissa CD- soittimissa tai asemissa, joten "normaalien" 700 megatavun levyjen käyttö on kaikkein varminta. 1980-luvulla julkaistiin joitakin alun perin tupla-LP:nä ilmestyneitä levyjä noin 70 minuutin pituisina yhden CD:n versioina, joista oli pudotettu osa materiaalista pois.
 
Tavanomaisen 120 millimetrin kokoisen levyn rinnalle kehitettiin halkaisijaltaan 80 millimetrin kokoinen "Mini-CD", jolle mahtuu enimmillään dataa 210 megatavua, ja ääntä 24 minuuttia. Tätä oli alunperin tarkoitus käyttää 7" vinyylilevyn tavoin singlejulkaisuissa, mutta tämän sijaan ne julkaistiinkin usein "Maxi-Singleinä", tutummassa 12 cm koossa. Nykyään 8 cm levyä on myös käytetty usein tietotekniikan puolella; laitteiden valmistajat ovat toimittaneet komponenttien (lisäkortit yms..) mukana ajureita sekä muita asennustiedostoja tallennettuna 8 cm levylle.
 
Muita harvinaisempia levytyyppejä ovat eri muotoiset (ja kokoiset) levyt, joiden toimivuus eri soittimissa ei ole taattu. Esim. autosoittimilla ja muilla "kelkattomilla" soittimilla levynlatauksessa voi olla ongelmia. Näiden levyjen kapasiteetti vaihtelee koon ja muodon mukaan. Yleisin malli lienee käyntikortin muotoinen levy, jota saa myös poltettavana asiaan erikoistuneista kaupoista.
 
CD:lle tieto tallennetaan pitkään, [[spiraali]]maiseen nystyräjonoon (lukupuolelta nähtynä), joka kiertää levyn sisäreunasta ulkoreunaan. Ura sisältää noin 125 nanometriä korkeita ja 500 nanometriä leveitä kohoumia, joihin tieto tallennetaan [[binäärijärjestelmä|binäärisenä]]. Nystyrät luetaan [[aallonpituus|aallonpituudeltaan]] 780-nanometrisellä [[puolijohdelaser]]illa pohjalla olevan polykarbonaattikerroksen läpi. Korkeusero aiheuttaa nystyrästä ja sitä ympäröivästä levystä heijastuvien säteiden välille [[vaihe-ero]]n, jonka soittimen [[elektroniikka]] havaitsee.
 
Levyn luku perustuu vakionopeudella tapahtuvaan heijastusmuutoksen tunnistukseen: kunkin nystyrän alku ja loppureuna edustaa ykköstä. Harjanteessa lukusäteen heijastus on huono, tasaisella osuudella heijastus on suuri, näiden kestot edustavat peräkkäisiä nollia aikajanalla. Nystyrän tai tasangon pituus siis määrää peräkkäisten nollien lukumäärän.
 
Levyä koodattaessa kukin kahdeksan bitin datatavu muunnetaan EFM-modulaatiolla (''Eight-to-Fourteen Modulation''), 14 bitin pituiseksi koodiksi, jossa kahden ykkösen välissä on vähintään kaksi ja enintään kymmenen nollaa. Lisäksi kooditavut erotetaan toisistaan kolmen bitin liitossanalla. Liitossanalla varmistetaan ettei peräkkäisten kooditavujen nollien lukumäärä ylitä kymmentä. Yhtä liitosbittiä käytetään tarvittaessa käännösbittinä jolla datavirran vaihe käännetään DC-komponentin kumuloitumisen estämiseksi. 8-bittisen tavun tallentamiseen käytetty tila vaatii 17 bittiä.
 
Toistettaessa yksittäisten bittivirheiden korjaus tapahtuu reaaliaikaisesti ristiin lomitetulla Reed-Solomon virheenkorjausmenetelmällä (''Cross Interleaved Reed-Solomon Code'' - ''CIRC'').
 
Lukunopeuskerroin 1 vastaa 75 datalohkon lukua sekunnissa ja se on nykyään oletuksena käytössä vain Audio-CD -soittimissa. Muita aliformaatteja tukevat laitteet käyttävät yleensä suurempaa kerrointa, jopa 72 (Kenwoodin kolmen lukupään CD-asema vuodelta 2000).
*Yksi fyysinen datalohko levyllä on 2&nbsp;560 tavua.
*CD-ROM ja sen johdokset käyttävät joka lohkosta vain 2048 tavua käyttäjälle näkyvään dataan, loput 512 tavua käytetään muun muassa virheenkorjaukseen.
*Audio-CD:llä ”käyttäjän dataa” on 2&nbsp;352 tavua lohkolla.
 
Tehdastekoiset CD:t eroavat suuresti CD-R-levyistä. Tehdasvalmisteiset CD:t valmistetaan valamalla, ja data on niissä fyysisesti levyn (etiketti)pinnan kuoppina. Poltettavien levyjen lukupinta on tasainen, ja niiden heijastusmuutokset saadaan aikaan pinnan heijastusominaisuuksia käsittelemällä. Koska kyseessä on lämpökemiallinen reaktio, ei poltettaville levylle voida taata samaa säilyvyyttä kuin tehdasvalmisteisille CD:lle.
 
==Kopiosuojaukset==
CD-standardi ei sisällä mitään kopioinnin estävää mekanismia, mikä tekee CD:iden kopioinnista tietokoneelle helppoa. Vuodesta [[2002]] alkaen jotkin levy-yhtiöt ovat käyttäneet CD:issään omia [[Käyttöestojen hallinta|kopiosuojausmenetelmiään]], jotka perustuvat tahallisten virheiden tai muiden CD-ROM-asemaa hämäävien tietojen lisäämiseen levyihin.{{Lähde|Kuka näin sanoo?}} Suojausten tarkoitus on estää levyjen käyttö tietokoneiden CD-ROM-asemissa, joiden virheidenkorjausjärjestelmä ei siedä virheitä yhtä hyvin kuin tavalliset CD-soittimet. Monet kopiosuojausmenetelmät kuitenkin haittaavat myös levyn toistamista CD-soittimella ja tekevät levyn herkäksi lialle ja naarmuille. Erityisesti autostereoiden CD-soittimissa kopiosuojatut levyt eivät usein toimi. Osa kopiosuojatuista levyistä sisältää niin sanotun "tietokoneilla soitettavan" osion, joka sisältää useimmiten musiikkivideoita ja kopion äänitteen sisällöstä pakatussa ja kopiosuojatussa tiedostomuodossa, jonka äänenlaatu on useimmiten CD-muotoon verrattuna melko huono. Näiden melkein aina [[WMA]]-muodossa olevien tiedostojen yhteensopivuus rajoittuu yleisimpiin [[käyttöjärjestelmä|käyttöjärjestelmiin]], käytännössä [[Microsoft Windows]]in uusimpiin versioihin. Usein vaaditaan kuitenkin lisäohjelmien asentamista levyltä, eivätkä levyjen kopiosuojatut tiedostot välttämättä toimi muissa [[Mediasoitin|mediasoittimissa]]. Jotkin kopiosuojausmenetelmät asentavat tietokoneeseen ohjelman, joka valvoo levyn käyttöä ja kopiointia.{{Lähde|Kuka näin sanoo?}} Ohjelma voi myös asentua käyttäjältä lupaa kysymättä ja piiloutua käyttöjärjestelmältä. Tällaisia ohjelmia pidetään yleisesti haittaohjelmina.
 
CD-standardin kehittäjä [[Philips]] on ilmoittanut, että tällaisia kopiosuojausmenetelmiä käyttäviä CD:itä ei saa markkinoida ''Compact Disc Digital Audio'' -[[tavaramerkki|tavaramerkin]] avulla.
 
Eräiden pelikonsolien pelilevyissä on käytetty suojauksena esimerkiksi tyhjää levyaluetta tai tietoisesti virheellisiksi kirjoitettuja lohkoja (tarkistussumma ei täsmää sisältöön) jotka on merkitty kuuluvaksi levyn tiedostorakenteeseen. Konsolin ohjelmisto osaa kiertää nämä, mutta useimmat kopiointiohjelmat eivät. Tyhjä alue haittaa levyn lukemista ylipäätään ja "virheelliset" lohkot käytännössä estävät kopioinnin erillisinä tiedostoina.
 
==Äänenlaatu==
Kun [[Sony]] ja [[Philips]] aikoinaan kehittivät CD:n, digitaaliseksi signaalin [[resoluutio (mittaustekniikka)|resoluutio]]ksi sovittiin 16 [[bitti]]ä ja [[näytteenottotaajuus|näytteenottotaajuudeksi]] 44,1 [[hertsi|kHz]]. Tästä syystä CD:n [[signaali]][[dynamiikka]] on korkeintaan 96 dB ja [[taajuusvaste]] ulottuu 22,1&nbsp;kHz saakka. Sovittu standardi pohjautui 1980-luvun alun tekniikkaan, sen ajan rajoituksiin ja silloiseen tietoon musiikin virheettömään toistoon tarvittavasta [[äänenlaatu|äänenlaadusta]]. Suuri yleisö ei ole kuitenkaan valittanut CD:n äänenlaadusta.
 
Joissakin levyissä käytetään merkintää, joka ilmaisee millä tavalla levyt on tuotettu.
 
* '''AAD''' (”analog, analog, digital”), eli materiaali nauhoitettu alunperin analogisella laitteistolla, sekä masteroitu analogisesti, mutta siirto on tehty digitaalisesti.
* '''ADD''' (”analog, digital, digital”), sama kuin edellä, mutta masterointi on toteutettu digitaalisesti.
* '''DDD''' (”digital, digital, digital”), kaikki vaiheet on tehty täysin digitaalisesti.
 
==CD-formaatteja==
=== CD-ROM ===
* '''Compact Disc - Read-Only Memory'''<ref name=kotus>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 Lyhenneluettelo, Kotus]</ref>
* CD-tietolevy tunnetaan arkikielisellä nimellä ”romppu”, mutta nykyään tämä nimitys käsittää myös kirjoitusta tukevat CD-R ja CD-RW -mediat.
* Tietokoneissa käytettävä datan talletuslevy, jota voi ainoastaan lukea
* Kapasiteetti normaalisti 650–700 [[tavu (tietotekniikka)|megatavua]], vastaa noin 520:tä 3,5" levykettä (1,406 megatavua)
* Ohjelmien ja muun datan tallennukseen, levitykseen ja asennukseen
 
===Audio-CD===
* Äänidatan yleisin levitysformaatti
* Sisältää noin 74 minuuttia kaksikanavaista [[PCM]]-koodattua ääntä. Se on tallennettu 16 bitin resoluutiolla, sekä 44&nbsp;100 Hz näytteenottotaajuudella. Bittinopeus on 1411,2 kbit/s. Sisältää Reed–Solomon Code virheenkorjausjärjestelmän.
 
===CD-R===
* '''Compact Disc - Recordable'''<ref name=kotus />
* Kuten CD-ROM tai Audio-CD, mutta myydään tyhjänä aihiona ja voidaan kirjoittaa kerran kirjoittavalla CD-R-asemalla tai CD-R-äänitallentimella. Tietoa voidaan lisätä, kunnes levy täyttyy, mutta levyä ei voi tyhjentää eikä siis aikaisemmin tallennettua tietoa poistaa. Toimivat yleensä hyvin vanhoissakin soittimissa. Jotkin soittimet kuitenkin toistavat vain tiettyjen valmistajien levyjä, ja ne on hyvä polttaa hitaalla nopeudella.
 
===CD-RW===
* '''Compact Disc - ReWritable'''<ref name=kotus />
* Kuten CD-R, mutta voidaan tyhjentää ja käyttää uudelleen. Pakettitallennuksen kanssa levyä voi käyttää kuin [[levyke|korppua]], eli tiedostoja voi lisätä ja poistaa tyhjentämättä koko levyä.
* Levyn voi kirjoittaa noin tuhat kertaa, olettaen että sen fyysinen kunto säilyy riittävänä. Likaantuneen tai naarmuttuneen levyn kirjoittamisyritys voi kuitenkin tehdä koko levyn käyttökelvottomaksi.
* Ei toimi läheskään kaikissa vanhoissa CD-soittimissa eikä liioin vanhimmissa DVD-soittimissa joissa ei ole CD-RW tai MultiRead -merkintää.
* Ei korvaa korppua täysin, sillä pakettikirjoitusmuotoista levyä ei voi määrittää [[käynnistyslevy|käynnistäväksi]] eikä sen sisältöä voi lukea DOS-tasolla helposti.
 
===Video CD===
''Pääartikkeli: [[Video CD]]''
 
* [[DVD]]:tä edeltänyt standardi videodatan (esimerkiksi [[elokuva|elokuvien]]) tallennukseen CD:ille [[MPEG-1]]-muodossa.
* Tekniseltä tasolta alkaen heikompi kuvanlaatu kuin [[VHS]]-kasetilla.
* Standardipakkauksella kuvaa ja ääntä mahtuu levylle noin 74–80 minuuttia.
* Voidaan toistaa tietokoneella, Video CD-soittimella (harvinainen Euroopassa) ja useimmilla DVD-soittimilla.
* Pohjaformaattina voi olla valmis painettu CD-ROM tai kuluttajan itse kirjoittama CD-R.
 
===SVCD===
* '''Super video CD'''
* Kuten Video-CD, mutta käyttää [[MPEG-2]]-[[Videonpakkaus|enkoodausta]], joka on käytössä myös DVD:issä
* Kuvan resoluutio 480x576 ([[PAL]] alueella) ja bittinopeus maksimissaan 2,6 mbit/s, joten laadultaan parempi kuin Video-CD, mutta huonompi kuin DVD.
* Standardipakkauksella kuvaa ja ääntä mahtuu yhdelle levylle 50–60 minuuttia.
* Voidaan toistaa muun muassa tietokoneissa tai uudemmissa DVD-soittimissa.
* Pohjaformaattina voi olla valmis painettu CD-ROM tai kuluttajan itse kirjoittama CD-R.
 
===SACD===
''Pääartikkeli: [[Super Audio CD]]''
 
* '''Super audio CD''', uusi formaatti ja standardi äänen levitykseen.
* Mahdollistaa teknisesti korkeamman äänenlaadun ja monikanavaisen äänen, yleensä sokkotesteissä eroa Audio-CD:n äänenlaatuun ei olla huomattu.
* Ääni on koodattu käyttäen 1 bittistä DSD-menetelmää, joka käyttää 2,8224 MHz näytteenottotaajuutta, ja jonka bittinopeus on 2,8 Mb/s.
* Kaksikanavaisen äänen soittoaika 74 min.
* Optisella tasolla muistuttaa DVD:tä
* Levitetään usein hybridilevynä, jossa on kaksi kerrosta. Tällainen levy toimii perinteisissä CD-soittimissa CD:nä ja SACD-soittimissa SACD:nä.
 
== Aiheesta muualla ==
* http://www.epanorama.net/faq/sfnet.harrastus.audio+video/cd.html Tietoa CD-levystä sfnet.harrastus.audio+video usein kysytyt kysymykset sivulla.
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
{{commonscat|Compact discs}}
 
{{Metatieto}}
 
[[Luokka:Tallennusvälineet]]
[[Luokka:Äänentoistotekniikka]]
 
{{Link GA|de}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/CD-levy