Ero sivun ”Saksan vallankumous (1918)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
johdanto uusiksi, nykysisältöön liittymättömät kuvat pois, Wilhelm II Vilhelmiksi
p fix
Rivi 2:
 
== Tapahtumat ==
[[Sosialismi|Sosialisti]] ja [[spartakistiliitto|spartakistien]] johtaja [[Karl Liebknecht]] vapautettiin vankilasta 23. lokakuuta 1918 ja hän nousi keisari [[Vilhelm II (saksaSaksa)|Vilhelm II:staa]] vastaan nousseiden katkeroituneiden kansanjoukkojen johtajaksi. Kapina alkoi matruuseista.
 
Saksan keisari Vilhelm II oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen menettänyt suurimman osan vallastaan, jääden voimattomaksi perustuslailliseksi hallitsijaksi, mutta katkeroituneet kansanjoukot vaativat häntä luopumaan vallasta. Keisari Vilhelm II lähdettyä poliittisesta keskuksesta [[Berliini]]stä 29. lokakuuta 1918 ja matkustettua suureen päämajaan [[Spa]]han, kansanjoukot pitivät tekoa vastuuttomana. Keisaria vaadittiin luopumaan vallastaan lehdissä, kaduilla ja valtiopäivillä. [[Saksan valtakunnankansleri|Valtakunnankansleri]] prinssi [[Maximilian von Baden]], vaati keisaria luopumaan vallastaan. Hallituksen istunnon jälkeen [[Preussi]]n sisäasianministeri Drews matkusti Spahan taivuttamaan keisaria, joka ei suostunut luopumaan vallastaan ja sai tukea kenraaleiltaan. Vilhelm II totesi, että hänen on ”Minun kaikki poikani ovat luvanneet, etteivät ikinä ryhdy hallitukseen… Preussin kuninkaana ja [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suuren]] seuraajana minun velvollisuuteni on pysyä paikallani.” Melko pian tämän jälkeen [[Turkki]] ja [[Itävalta-Unkari|Itävalta]] tekivät erillisrauhan ja Saksan eteläraja jäi avoimeksi. Sitten puhkesi vallankumous.<ref>Christensen, s. 118-119</ref><ref>Ludwig, s. 492-494</ref>