Avaa päävalikko

Muutokset

29 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
== Näyttelijänä ==
 
Näyttelijäperheen vesan – [[Lasse Pöysti|Lasse Pöystin]]n ja [[Birgitta Ulfsson|Birgitta Ulfssonin]]in pojan – oma näyttelijänura käynnistyi varsinaisesti [[Teatterikorkeakoulu]]ssa vuonna 1975. Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat [[teatteri]]-, [[elokuva]]-, [[televisio]]- ja [[radio]]produktioissa, pääasiassa kevyissä ja/tai koomisissa rooleissa. Pöysti oli tosin näytellyt ensimmäisen elokuvaroolinsa jo 11-vuotiaana elokuvassa ''[[Osteri ja helmi]]'' vuonna 1965.
 
Pöystiä nähtiin lukuisissa tv-viihdesarjoissa, elokuvissa, [[Uusi Iloinen Teatteri|Uudessa Iloisessa Teatterissa]] ja myös musikaaleissa ([[Cats]] ja [[Pieni kauhukauppa (musikaali)|Pieni kauhukauppa]]). Monet muistavat hänet myös ''[[Vääpeli Körmy]]'' -elokuvien vänrikki Nappulana.
Vuonna 1985 julkisuuteen ja näyttelijäntyöhön väsähtänyt Pöysti otti aikalisän ja lähti kiertämään [[maapallo]]a. Estradeille hän palasi 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Pöysti perusti kollegoidensa kanssa [[Komediateatteri Arena]]n Helsingin [[Hakaniemi|Hakaniemeen]].
Henkisesti jälkeenjäänenjälkeenjääneen rikollisen rooli [[Åke Lindman]]in elokuvassa ''[[Timo Harjunpää|Harjunpää ja kiusantekijät]]'' (1993) sekä traagisen pankkiryöstäjän rooli [[Lauri Törhönen|Lauri Törhösen]] elokuvassa ''Mannen utan ansikte'' (1995) toivat yleisön eteen vakavamman Pöystin. Viimeisessä teatteriroolissaan (2000), [[Samuel Beckett]]in "[[Huomenna hän tulee]]" -tragikomediassa, hän näytteli ensimmäisen ja samalla ainoan kerran isänsä Lasse Pöystin kanssa. Tämän jälkeen Pöystiä ei ole juurikaan televisiossa eikä teattereisateattereissa nähty, mutta ääninäyttelijänä häntä on tämänkin jälkeen vielä kuultu, muun muassa elokuvissa ''[[Röllin sydän]]'', ''[[Nemoa etsimässä]]'' ja ''[[Lehmäjengi]]''.
 
== Yksityiselämä ==
6 775

muokkausta