Ero sivun ”Kyreneläiset” versioiden välillä

== Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että [[tunne|tunteita]] on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä, oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi. ==

Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti [[epikurolaisuus|epikurolaisen koulukunnan]] oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista, ja vaikutus voidaankin nähdä enimmäkseen negatiivisena eli syntyneen sitä kautta, että koulukunnat toimivat toistensa kiistakumppaneina.<ref>Long, A. A. (1999): "The Socratic Legacy", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=K. Algra et al. (toim.) | Nimeke=The Cambridge History of Hellenistic Philosophy | Julkaisija=Cambridge | Vuosi=1999 | Sivu=617-641}}</ref> Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli HOMI HOMI nIGGA MADAFAKA eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.