Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 109:
Serbia hyväksyi
1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että
liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta
Erään haastattelun mukaan tavallisest Kroatian aseistautuneet serbit halusivat lähinnä pysyä Jugoslaviassa ja taistellaä Kroatiaa vastaan, ei Suur-Serbian puolesta. Milosevic sanoi 6. kesäkuuta, että itsenäistyvän Kroatian on luovutettava pois serbialueensa<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Kroatia ei suostunut tähän. Molempien valtioiden johto sanoikin sodan olevan alkamassa. Kaiken lisäksi kiihkokansallinen oppositio painosti serbijohtaja Slobodan Milosevicia jyrkempiin otteisiin<ref name="hs9-7-1991B2"/>, koska sota oli alkamassa SPO:n edustajan mukaan kahden kuukauden sisällä<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Demokraattisen opposition edustajan [[Vojislav Kostunica]]n mielestä Milosevicin politiikkana oli kuitenkin tehdä muista Balkanin kansoista serbien vihollisia<ref name="hs9-7-1991B2"/>, eikä Kostunicacaan uskonut liittohallituksen johtavan maata<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
| |||