Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä

5 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
Vasta 2. toukokuuta 1991 sattunut [[Borovo Selon välikohtaus]] oli vakava, siinä kuoli 12 kroaattipoliisia väijytykseen<ref name="lautela93"/> ja yli 20 haavoittui. Ensi kertaa sissejä oli tullut Serbiasta tappamaan<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref>. Samana päivänä Dalmatiassa kroaattimielenosoittajat murtautuivat serbien liikehuoneistoihin pahoinpitelemään, ryöstelemään ja särkemään paikkoja ilman kroaattipoliisin puuttumista tapahtumiin. Tapahtuma tietysti huomattiin Serbian televisiossa, ja lisäsi kansojen välistä jännitettä. Serbit tekivät pommi-iskuja muun muassa Dalmatiassa<ref>Korpiaho 1993, s. 45</ref>. Tästä huolimatta Osijekin pormestari, tohtori [[Zlatko Kramaric]] yritti monena yönä serbien tiesuluilla vakuuttaa aseistautuneille serbeille, ettei mikään vaara uhkaa heitä kroaattien taholta<ref>Korpiaho 1993, s 42</ref>.
 
Borovo Selon jälkeen taistelut veriset yhteenotot alkoivat levitä, ja monet niistä vaikuttivat suunnittelemattomilta ja epäyhtenäisiltä. [[Kroatian serbit]] pyrkivät kuitenkin laajentamaan vaikutusvaltaansa Kroatian serbialueilla. Krajina aäänesti Serbiaan liittymisestä toukokuussa 1991<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroatiassa monet kovan linjan kannattajat halusivat tehdä vastahyökkäyksen [[Jugoslavian kansanarmeija|Jugoslavian liittoarmeijan]] kimppuun, mutta Kroatian presidentti [[Franjo Tuđman]] uskoi lännen tunnustavan Kroatian itsenäisyyden ja painostavan lopulta Jugoslaviaa lopettamaan toimet Kroatiaa vastaan.<ref name="bjelajac16">Bjelajac, Žunec, s. 16–18.</ref>
 
Toukokuussa 1991 Kroatiassa järjestettiin kansanäänestys Jugoslaviasta eroamisesta. Serbien boikotista huolimatta 83,6&nbsp;% äänioikeutetuista äänesti ja 94,2&nbsp;% äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä.<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke = Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija = Tanjug | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Jugoslavian osatasavaltojen presidentit yrittivät turhaan etsiä neuvotteluratkaisua Jugoslavian kriisiin huhti-kesäkuussa. Serbit eivät hyväksyneet kroaatti Stipe Mesiciä liittopresidentiksi 15. toukokuuta ja Jugoslavia oli sen jälkeen puolitoista kuukautatkuukautta ilman presidenttiä.
 
Viimeinen kokous pidettiin 12. kesäkuuta, mutta tällöin oltiin jo käytännössä sodassa. Kesäkuun puolivälissä Kroatian parlamentin istuntoja alettiin pitää jatkuvasti, koska osatasavalta oli kriisissä.
 
Serbia hyväksyi
1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopersidentiksiliittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että
liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta mmm.m. ikkunoiden rikkomisia, tappouhkauksia, jopa sokeitten kimppuun käymistä jne<ref name="hs87-7-1991a21"/>.
Erään haastattelun mukaan tavallisest Kroatian aseistautuneet serbit halusivat lähinnä pysyä Jugoslaviassa ja taistellaä Kroatiaa vastaan, ei Suur-Serbian puolesta. Milosevic sanoi 6. kesäkuuta, että itsenäistyvän Kroatian on luovutettava pois serbialueensa<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Kroatia ei suostunut tähän. Molempien valtioiden johto sanoikin sodan olevan alkamassa. Kaiken lisäksi kiihkokansallinen oppositio painosti serbijohtaja Slobodan Milosevicia jyrkempiin otteisiin<ref name="hs9-7-1991B2"/>, koska sota oli alkamassa SPO:n edustajan mukaan 2kahden kkkuukauden sisäänsisällä<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Mutta demokraattisenDemokraattisen opposition edustajan [[Vojislav Kostunica]]n mielestä Milosevicin politiikkana oli kuitenkin tehdä muista Balkanin kansoista serbien vihollisia<ref name="hs9-7-1991B2"/>, eikä Kostunicacaan uskonut liittohallituksen johtavan maata<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
 
Monet Jugoslaviassa vaativat Jugoslavian eri osatasavaltoihin uusia vaaleja ja kansanäänestyksiä kriisin poliittiseksi ratkaisuksi<ref name="hs9-7-1991B2"/>.