Ero sivun ”Lauri Kristian Relander” versioiden välillä

Lauri Kristian Relander syntyi [[Laatokka|Laatokan]] rannalla [[Kurkijoki|Kurkijoen]] kunnassa [[31. toukokuuta]] [[1883]] agronomi Evald Kristian Relanderin ja rovastintyttären Gertrud Maria o. s. Olsonin poikana. Hänellä oli veli Ilmari Relander ja siskopuoli Katri Relander. Kouluvuosina pojan etunimi suomentui Lauriksi. Relander suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan vuonna [[1901]] keskinkertaisesti ja seurasi isänsä jälkiä ryhtyen opiskelemaan pääaineinaan maanviljelyskemiaa ja maanviljelystaloutta. Vuonna [[1905]] Relanderista tuli filosofian kandidaatti. [[Agronomi]]ksi hän valmistui seuraavana vuonna ja filosofian maisteriksi [[1907]]. Valmistumisensa jälkeen hän toimi kymmenen vuotta, vuoteen [[1917]], valtion maanviljelystaloudellisen koelaitoksen assistenttina. Tänä aikana hän asui ja työskenteli [[Vantaa]]n [[Jokiniemi|Jokiniemessä]]. Tuona aikana hän suoritti useita tutkimuksia ja julkaisi useita alan teoksia: vuonna [[1907]] hän julkaisi kirjan karjalannan kokoamisesta ja hoidosta ja [[1910]] kaniininhoito-oppaan sekä kirjan maanviljelystoiminnasta ja kasvinjalostustyöstä Pohjoismaissa. Vuonna [[1912]] hänestä tuli lisensiaatti, ja [[1914]] hän väitteli tohtoriksi [[saksan kieli|saksankielisellä]], siementen itävyyttä käsitelleellä väitöskirjallaan. Relanderia pidetäänkin yhtenä maatalouden koetoiminnan ja kasvinjalostuksen tärkeistä kehittäjistä Suomessa, joskin hänen tutkimustuloksiaan ja toimintatapojaan kritisoitiin useaan otteeseen jopa siinä määrin, ettei hänelle myönnetty yliopiston [[dosentti|dosentuuria]].

 

Koska Relander ei saanut virkaa yliopistosta, hän ryhtyi virkamieheksi ja poliitikoksi. Hänet oli valittu [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] kansanedustajaksi jo [[1910]], ja vuonna [[1917]] hän kohosi puolueen johtohahmojen joukkoon. Pienen maaseudun puolueen kasvaessa pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja sen saadessa vastuulleen yhä merkittävämpiä tehtäviä tuli kysyntää kielitaitoisille, korkeasti koulutetuille ja esiintymiskykyisille henkilöille; tällaisena Relander pääsi ensin [[1919]] [[eduskunnan puhemies|eduskunnan puhemieheksi]], jossa tehtävässä hän toimi vuoteen [[1920]] saakka, jolloin hänet nimitettiin [[Viipurin lääni]]n maaherraksi saatuaan kannatusta läänin kansanedustajilta useista eri puolueista.

[[File:Lauri-Kristian-Relander-1983.jpg|thumb|150px|Relanderin syntymästä 100 vuotta -juhlapostimerkki vuodelta 1983.]]

 

Vuonna [[1925]] presidentti [[K. J. Ståhlberg]] hieman yllättäen kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Tämä aiheutti puolueille hämmennystä, eikä Maalaisliittokaan nimittänyt omaa ehdokastaan ennen kuin valitsijamiesvaalin jälkeen, päivää ennen lopullista äänestystä. Relander nimitettiin puolueensa ehdokkaaksi, koska sen kolme keskeisintä hahmoa, [[Kyösti Kallio]], [[Eero Yrjö Pehkonen|E. Y. Pehkonen]] ja [[Santeri Alkio]] olivat kaikki kieltäytyneet ehdokkuudesta. Heistä Kallio jopa vastusti oman puolueensa ehdokkaan valintaa ja piti [[Edistyspuolue]]en [[Risto Ryti]]ä parempana vaihtoehtona. Kuitenkin Relander valittiin nuoren tasavallan toiseksi presidentiksi kolmannella äänestyskerralla 172 valitsijamiesäänellä Rytin 109 ääntä vastaan Maalaisliiton, [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuksen]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|Ruotsalaisen kansanpuolueen]] äänillä. Maalaisliiton oikean siiven edustajana Relander sopi kokoomuslaisille, ja ruotsalaiset pitivät hänestä, sillä Relander oli kielikysymyksessä tunnetusti maltillinen; lisäksi hänen vaimonsa oli suomenruotsalainen.