Ero sivun ”Cooperin testi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 37.44.52.11 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 83.150.88.135 tekemään versioon.
Rivi 3:
Lapsille järjestetään monesti niin sanottu puolicooper, jossa juostaan kuusi minuuttia. Suomessa Cooper-testi tuli koulujen vakiotestiksi jo 1970-luvulla. Ihanteellinen tulos alle kolmekymmentävuotiaalle juoksijalle on yli 2 800 metriä,{{lähde}} joskin kestävyysurheilua harrastaneelle 3 000 metrin ylitys on normaalia.
 
Testi on hyvin laajalti käytössä, vaikkakin sitä myös kritisoidaan runsaasti. Yleisimpiä kritiikin aiheita on se, että testi mittaa vain hyvin kapeaa fyysisen kunnon aluetta: lähinnä niin sanottua maksimikestävyyttä. Huonokuntoiselle Cooperin testin vaatima kova rasitus ei ole riskitön. Tämän takia etenkin ikääntyneille henkilöille voi jokin muu testaustapa olla suositeltavampi. Esimerkiksi [[UKK-instituutti|UKK-instituutin]] kävelytesti on huomattavasti turvallisempi, vaikka sekin pyrkii miittaamaanmittaamaan maksimaalista hapenkulutusta epäsuoralla tavalla.
 
Cooperin testi sopii parhaiten kohtalaisen kokeneille juoksijoille. Testitulos on luotettavimillaan, mikäli testattava onnistuu juoksemaan testin melko tasavauhtisesti, mutta "kaikkensa antaen". Oikein suoritettu Cooperin testi antaa varsin luotettavan arvion siitä juoksuvauhdista, jolla saavutettaisiin maksimaalinen hapenkulutus maksimirasitustestissä. Tästä voidaan edelleen laskea arvio maksimaalisesta hapenkulutuksesta. Tämä arvio on kuitenkin hieman epäluotettava, koska juoksun taloudellisuus vältteleevaihtelee ihmisten kesken, mikä tarkoittaa, että eri ihmiset saavuttavat samalla hapenkulutuksella hieman eri juoksuvauhdin.
 
Hapenkulutus (VO<sub>2</sub>) suhteutetaan urheilijan painoon. American College of Sports Medicine (ACSM) käyttää hapenkulutuksen arviointiin laskukaavaa