Avaa päävalikko

Muutokset

9 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
kh, typos fixed: myöskin → myös (3), kehoit → kehot, hierarki → hierarkki using AWB
===Sijaintiedut===
 
Tavallisesti suurtuotannon edut ymmärretään yrityksen tai tuotantolaitoksen sisäiseksi ominaisuudeksi. [[Alfred Marshall]] kuitenkin esitti eräiden etujen ulottuvan yhtäaikaisesti moniin samalla sektorilla toimiviin yrityksiin, jotka täten nauttivat alueellisista erikoistumisen tuomista ''sijaintieduista'' eli ''lokalisaatioeduista''. Nämä ovat Marshallin mukaan "ulkoisia yritykselle, sisäisiä sektorille" ja ne syntyvät kun jokin yksi voimakas teollisuussektori houkuttelee toimialueensa panosmarkkinoille enemmän tarjontaa, suuremman erikoistumisen, kilpailua ja myöskinmyös panosten toimittajille skaalaetuja. Läheinen sijainti alentaa myös kuljetuskustannuksia, sekä panosten että tuotosten osalta. Toisaalta innovaatioiden synty ja leviäminen on helpompaa sektorin piirissä samassa kaupungissa. Sijaintietuja synnyttää siis toisaalta ''kilpailun'' ja toisaalta ''yhteistyön'' tehostuminen.<ref name="L&L"/>
 
===Urbanisaatioedut===
* ''Kuluttajat'' hyötyvät paremmasta valikoimasta ja kilpailun alentamista hinnoista (paitsi asumisessa).
* ''Työntekijöiden'' työttömyysriski pienenee suurempien työmarkkinoiden takia: työn tarjoajia on enemmän.
* ''Yritykset'' nauttivat myöskinmyös suuremmasta panostarjonnasta ja valikoimasta.
* ''Luova toiminta'' hyötyy tiedon ja ideoiden leviämisestä, uuden tiedon alhaisista hankintakustannuksista (engl. ''knowledge spillovers'') ja tutkimus- ja kehitystoiminta hyötyy myös skaalaeduista (yliopistot, tukimuslaitokset, yrityspuistot, yms.).
Eri hyödykkeiden markkinoiden koko itsessään ylläpitää kilpailua ja tehokkuutta. Toisaalta kasvava kaupunkialue, jossa on paljon kuluttajia, houkuttelee uusia yrityksiä.
* ''Erikoiskauppoja'', joilla esiintyy keskinkertaisia mittakaavaetuja, yhden kaupan markkina-alue on 20 000 ihmistä, joten kunkin luksuskaupan toimialueella toimii 4 erikoiskauppaa.
* ''Päivittäistavarakauppoja'', joissa tuotannon mittakaavaedut ovat suhteellisen pienet. Kukin kauppa vaatii 5000 asukkaan markkina-alueen, joten alueella on 16 päivittäistavarakauppaa.
Jos edelleen oletetaan että muita merkittäviä tekijöitä ei vaikuta sijainnin valintaan kuin asiakkaiden matkakustannukset, sijoittuu luksuskauppa keskelle aluetta jolloin se minimoi matkakustannukset keskimäärin. Kaupan ympäristö houkuttelee asukastihentymän matkakustannuksiaan minimoivien työntekijöiden ja asiakkaiden johdosta. Neljä erikoiskauppaa sijoittuvat symmetrisesti alueen kunkin neljänneksen keskelle, jolloin ne minimoivat myöskinmyös asiakkaiden matkakustannukset. Niiden ympärille muodostuvat matkakustannusten minimoinnista johtuen pienemmät keskukset. Edelleen päivittäistavarakaupat asettuvat symmetrisesti erikoiskauppojen ympäristöön ja kokoavat ympärilleen pienemmät väestökeskittymät. Keskuspaikkateoria on luonnollisesti raju yksinkertaistus, mutta se kuvaa idealisoidusti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat erikokoisten taajamien muodostaman verkoston tavalla, joka muistuttaa todellista alueellista keskittymistä.
 
Keskuspaikkateoriasta voidaan tehdä eräitä merkittäviä havaintoja. Ensinnäkin yritysten tuotantojen erilaiset mittakaavaedut aiheuttavat eri laajuiset markkina-alueet mikä puolestaan synnyttää kooltaan, erikoistumiseltaan ja monipuolisuudeltaan toisistaan poikkeavia kaupunkeja alueelle. Toisena jos eri toimialojen yrityksillä olisi samanlaiset mittakaavaedut suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään, olisivat alueen kaikki kaupungit saman suuruisia keskenään. Kolmantena liikennejärjestelmän parannukset laajentavat markkina-alueita mikä vähentää yritysten määrää ja siten supistaa myös kaupunkien määrää ja kasvattaa jäljelle jääviä kaupunkeja. Kenties yllättäen paremmat liikenneyhteydet eivät siis tässä mallissa pienennä kaupunkien kokoa, vaan kasvattavat niitä.
== Kaupunkien kokojakauma ==
=== Kokojärjestyssääntö ===
Koska keskuspaikkateorian mukainen kaupungistuminen synnyttää hierarkisestihierarkkisesti eri suuruisia kaupunkikeskuksia, joiden määrä kasvaa sitä mukaa kun kaupunkikoko pienenee, käyetetään sitä selittämään empiirisesti havaittua ns. ''[[kokojärjestyssääntö]]ä'' (engl. ''rank-size rule''). Säännön mukaan kaupungeilla on taipumusta jakautua annetussa maassa siten seuraavasti:
 
:<math>P_n=\frac {A}{\beta n}</math>
== Uusi talousmaantiede ==
 
Uusi talousmaantiede sai alkunsa 1991 kun [[Paul Krugman]], kansainvälisen kaupan teoreetikko, kehoittikehotti taloustieteilijöitä kiinnittämään enemmän huomiota talousmaantieteeseen kirjassaan ''Geography and Trade''. Krugman esitti keskittymisen johtavan taloudellisiin etuihin, jotka olivat aiemmin jääneet vähälle huomiolle. Krugmanin julkaisut uudistivat taloustieteilijöiden mielenkiinnon aluetieteeseen. "Uuden talousmaantieteen" ominaispiirteinä on kvantitatiivisten menetelmien yhdistäminen muihin menetelmiin tutkimuksessa.<ref name="KB">Kristian Behrens, Frédéric Robert-Nicoud (2009), "Krugman's Papers in Regional Science: The 100 dollar bill on the sidewalk is gone and the 2008 Nobel Prize well-deserved", Papers in Regional Science, 88(2), pp467-489</ref><ref name="Forbes">''Forbes'', 13.10.2008, [http://www.forbes.com/2008/10/13/krugman-nobel-economics-oped-cx_ap_1013panagariya.html "Paul Krugman, Nobel"]</ref>
 
=== Keskittävät voimat ===
22 066

muokkausta