Ero sivun ”Kymmenykset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vanhassa testamentissa ei puhuta seurakuntalaisista ja kirkosta eikä asiaa siellä ihan noin sanota muutenkaan. Raamattu-viitteet pois, ongelmallinen lähde. |
kyllä me vaparitkin pyritään maksamaan :) |
||
Rivi 5:
Uskonpuhdistuksen jälkeen monissa maissa alettiin kerätä [[kruununkymmenykset|kruununkymmenyksiä]] eli valtionveroa (josta kuului 2/3 kruunulle ja 1/3 kirkolle). Sen sijaan silloin loppui niin sanotun ''pääkymmenyksen'' maksaminen kirkolle. Se oli tarkoittanut kymmenystä kuolinpesien irtaimistosta. Kirkolle jäi kala- ja karjakymmenyksensä. Viljakymmenys oli aluksi aivan konkreettisesti joka kymmenes [[kuhilas]], mutta vuonna 1688 se vakiintui ennalta määritellyksi viljamääräksi kylvön laajuuden mukaan.<ref name="hss">{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivut = 273| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>
Nykyään [[myöhempien aikojen pyhien liike|mormonit]] ja monet [[Vapaat suunnat|vapaiden suuntien]] kristityt<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.karikuula.com/99 | Nimeke = Vapaiden suuntien hengellisyys | Julkaisija = Kari Kuula | Viitattu = 17.1.2014}}</ref> maksavat vapaaehtoisesti kymmenyksinä kirkolleen kymmenen prosenttia tuloistaan.
Karjakymmenys-termiä on käytetty myös talon emännän tai isännän kuoltua papistolle luovutettavasta lehmästä. Tämä oli eräänlainen papiston saama perintöosuus. Tästä tavasta on viimeinen löydetty maininta 1800-luvun puolivälin paikkeilta.<ref>Kustaa Paturi - Maamies. 2003.</ref>
| |||