Ero sivun ”Puukko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Toiseksi kappaleeksi pätkä Pälsiä, jouduin siivoamaan Pälsimäisen puhekielisyyden. |
||
Rivi 5:
<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Suomen kielen perussanakirja | Tekijä=Risto Haarala (toimittanut) | Selite=Toinen osa, 4.painos | Vuosi=1996 | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Tunniste=ISBN 951-37-0503-X | Kieli={{fi}} | Sivu=558 }}</ref>.
Erotukseksi muista veitsistä, suomalaisen puukon yhteydessä karaa kutsutaan ruodoksi ja päätä tavallisesti kahvaksi. Ilmaus ''yksiteräinen'' kertoo, että puukon terän toinen, hamaraksi kutsuttu kämmenenpuoli on teroittamaton erotukseksi esimerkiksi tikarista.
Puukolla veistetään ja vuollaan, kairataan ja kaiverretaan, nyljetään riistaeläimiä ja perataan kalaa, paloitellaan saalista. Taitava käyttäjä tuottaa sillä kauniisti leikattuja käyttöesineitä, morsiuslahjojakin.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Eräelämän perinteitä | Tekijä=Sakari Pälsi | Selite=1.painos | Vuosi=1944 | Julkaisija=WSOY, Porvoo | Kieli={{fi}} | Sivu=150 }}</ref>
Suomalainen puukko soveltuu [[veitsi|veitselle]] tyypillisen [[leikkaaminen|leikkaamisen]] lisäksi myös [[vuoleminen|vuolemiseen]] ja sitä käytetään paitsi [[työkalu]]na myös [[ase|teräaseena]]. Puukko on esimerkiksi rakennusmiesten, puuseppien ja [[retkeily|eränkävijöiden]] suosima väline, nykyisin myös keräilyesine.
| |||