Ero sivun ”Euroopan unioni” versioiden välillä

92 314 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
Käyttäjän 212.68.10.5 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Aulis Eskola tekemään versioon.
(Koska tämä on erittäin tärkeetä)
p (Käyttäjän 212.68.10.5 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Aulis Eskola tekemään versioon.)
|}
|}
'''Euroopan unioni''' ('''EU'''<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 Lyhenneluettelo, Kotus]</ref>) on 28 [[eurooppa]]laisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Unioniin voivat liittyä kaikki sellaiset Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenvaltiolle asetetut demokraattiset ja taloudelliset kriteerit. Nimitys Euroopan unioni tuli käyttöön vuonna 1993 [[Maastrichtin sopimus|Maastrichtin sopimuksen]] myötä. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat muun muassa [[Euroopan unionin sisämarkkinat|sisämarkkina-alue]], [[euroalue]], [[Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka|yhteinen maatalouspolitiikka]] ja kauppapolitiikka.
'''Eu on vitun perseest. Ylistä Saddam Husseinia saatana 666 hakatkaa tattia PRKL!!!!!!!!!!!!!!'''
 
Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 500 miljoonaa ja pinta-ala 4&nbsp;324&nbsp;782 [[km²]]. Väestötiheys EU:ssa on 115,6 asukasta/km². Jos EU olisi valtio, se olisi pinta-alaltaan seitsemänneksi ja väkimäärältään kolmanneksi suurin.
 
Jäsenvaltiot ovat [[Alankomaat]], [[Belgia]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]], [[Bulgaria]], [[Espanja]], [[Irlanti]], [[Italia]], [[Itävalta]], [[Kreikka]], [[Kroatia]], [[Kyproksen tasavalta]], [[Latvia]], [[Liettua]], [[Luxemburg]], [[Malta]], [[Portugali]], [[Puola]], [[Ranska]], [[Romania]], [[Ruotsi]], [[Saksa]], [[Slovakia]], [[Slovenia]], [[Suomi]], [[Tanska]], [[Tšekki]], [[Unkari]] ja [[Viro]]. Jäsenyysneuvottelut [[Turkki|Turkin]] kanssa alkoivat lokakuussa 2005, [[Islanti|Islannin]] kanssa heinäkuussa 2010 ja [[Montenegro]]n kanssa joulukuussa 2010.
<ref name="europaLA">{{Verkkoviite | Tekijä= Europa | Nimeke=Euroopan unioni: Laajentuminen | Ajankohta= | Osoite=http://ec.europa.eu/enlargement/candidate-countries/index_fi.htm | Julkaisija= | Luettu=29.1.2012 | Kieli= }}</ref> Näiden kolmen maan lisäksi myös [[Makedonian tasavalta|Makedonian tasavallalla]] ja [[Serbia]]lla on ehdokasmaan asema.
 
Euroopan unioni ei ole liittovaltio, kuten esimerkiksi [[Yhdysvallat]], koska sen jäsenvaltiot ovat riippumattomia ja itsenäisiä. Se ei ole myöskään puhtaasti hallitustenvälinen järjestö YK:n tapaan, koska jäsenvaltiot ovat yhdistäneet unionin voimavaransa saadakseen enemmän vaikutusvaltaa kuin niillä yksin voisi olla. Tämä on mahdollista unionin toimielinten tekemien yhteisten päätösten avulla.
 
Toimielimiä ovat vaaleilla valittu [[Euroopan parlamentti]], jäsenmaiden valtion- ja hallitusten päämiesten [[Eurooppa-neuvosto]], jäsenvaltioiden hallituksia edustava [[Euroopan unionin neuvosto|neuvosto]] sekä [[Euroopan komissio]], joka laatii ehdotuksia uudeksi EU:n lainsäädännöksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Muita keskeisiä toimielimiä ovat [[Euroopan unionin tuomioistuin]], joka huolehtii siitä, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, sekä [[Euroopan keskuspankki]] ja [[Euroopan tilintarkastustuomioistuin|tilintarkastustuomioistuin]].<ref name="europa1">{{Verkkoviite | Tekijä= Europa | Nimeke=Tehokkaat ja ajanmukaiset toimielimet | Ajankohta= | Osoite=http://europa.eu/lisbon_treaty/glance/institutions/index_fi.htm | Julkaisija= | Luettu=7.1.2009 | Kieli= }}</ref>
 
EU:n toimielinten yhteenlaskettu henkilöstömäärä on noin 40&nbsp;000 työntekijää.
 
Lokakuussa [[2012]] Euroopan unionille myönnettiin [[Nobelin rauhanpalkinto]].<ref>{{Verkkoviite | osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/2012/ | nimeke = The Nobel Peace Prize 2012 | European Union (EU) | tekijä = [[Nobel-säätiö]] | viitattu = 1.2.2013 | kieli = {{en}} }}</ref>
 
== Euroopan unionin toimialat ==
Perussopimukset siirtävät toimivaltaa jäsenmailta Euroopan unionille muun muassa seuraavilla toimialoilla:
* Talous
* Sisämarkkinat
* Kauppapolitiikka
* Maatalous- ja kalastuspolitiikka
* Alue- ja rakennepolitiikka (katso: [[rakennerahasto]])
* Kilpailupolitiikka
* Tutkimus- ja kehitys, innovaatiot
* Ympäristö
* Energia
* Koulutus
* Kehitystyö
* Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
* Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa
 
== Euroopan yhdentymisen historia ==
{{pääartikkeli|[[Euroopan unionin historia]]}}
[[Tiedosto:EC-EU-enlargement animation.gif|350px|left|thumb|Euroopan yhteisöjen (sinisellä) ja EU:n (vihreällä) laajeneminen animaationa]]
 
=== Eurooppa toisen maailmansodan jälkeen ===
Toisen maailmansodan päättyessä Eurooppa oli raunioina ja [[Saksa]] oli jaettu miehitysvyöhykkeisiin. Saksan itäosa ja monet itäisen Keski-Euroopan maat olivat tiukasti [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vaikutuspiirissä. Sekä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]] että [[Ranska]] hakivat keinoja turvallisuutensa takaamiseksi. Yhdysvalloilla oli maanosassa miljoona-armeija, ja ydinaseen turvin siitä oli tullut suurvalta, joka ainoana voittajavaltiona oli lisäksi taloudellisesti voimakas. 1940-luvun lopulla USA antoikin [[Marshall-apu]]a Euroopalle noin viiden miljardin euron verran.
 
Euroopan jälleenrakentamista hidasti [[energia]]pula. Ennen sotaa hiilen osuus energiantarpeesta oli ollut noin 90 prosenttia, joten hiilen tuotantoa ja jakelua hoitava yhteiselin oli tarpeen ja Euroopan hiiliyhteisö (ECO) perustettiinkin keväällä 1945. Tärkeimmät hiilikentät ECO:n alueella olivat [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]] ja [[Ranska]]ssa sekä [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Lisäksi [[Ruhrin alue]] Saksassa oli Ison-Britannian joukkojen miehittämä, mutta alueen hiilikaivokset olivat huonossa kunnossa. [[Puola]] liittyi erillissopimuksella ECO:hon 1946, mutta Neuvostoliitto oli miehittänyt Puolan ja otti suurimman osan puolalaisesta hiilestä omaan käyttöönsä. Eurooppalaisten oli ostettava hiiltä Yhdysvalloista.
 
Eurooppa oli jo hyvää vauhtia jakautumassa kahteen leiriin, kun Marshall-avun saajat perustivat vuonna 1948 [[OEEC|Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön]] OEEC:n (nykyisin OECD). Sen oli tarkoitus koordinoida [[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] taloudellista kehittymistä. Suursota oli vähentänyt maailmankauppaa ratkaisevasti, ja sen oli korvannut [[protektionismi]]. Länsi-Euroopan taloudellisen uudelleenjärjestelyn keskeinen ajatus olikin purkaa kaupan esteitä talouskasvun takaamiseksi.
 
Britannian sodanaikainen pääministeri [[Winston Churchill]] esitti syksyllä 1946 [[Zürich]]issä ajatuksen "Euroopan yhdysvalloista" ja sotien ehkäisemisestä. Aloite johti [[Euroopan neuvosto]]n luomiseen vuonna 1949. Totalitarismia vastustavassa ja rauhaa tavoittelevassa yhdentymisaikeessa olivat Churchillin lisäksi aktiivisia [[Konrad Adenauer]], [[Alcide de Gasperi]] ja [[Robert Schuman]]. Läntiseen Eurooppaan oli määrä luoda uudet, osapuolten yhteiseen etuun pohjautuvat rakenteet. Ne taas perustuisivat sopimuksiin, joilla taattaisiin oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja eri maiden tasavertaisuus.<ref name="oppi5">Fontaine 2007, s. 5</ref>
 
=== Hiili- ja teräsyhteisö ===
Ranskan ulkoministeriön virkamies [[Jean Monnet]] ehdotti lopulta, että Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsvarannot saatettaisiin ylikansallisen hallinnon alaisuuteen, jolloin näiden entisten vihollismaiden edut yhtyisivät: Saksalla riitti hiiltä, Ranskalla taas rautaa. Tätä varten perustettavan järjestön tuli kuitenkin olla kaikille Euroopan valtioille avoin.
[[Euroopan hiili- ja teräsyhteisö]]n (ECSC) perustajat olivat Ranska, [[Italia]], [[Saksan liittotasavalta]], [[Alankomaat]], [[Belgia]] ja [[Luxemburg]]. Yhteisön luomisesta teki virallisen esityksen Ranskan ulkoministeri [[Robert Schuman]] 9. toukokuuta 1950<ref name="oppi5" />, ja perustamissopimus allekirjoitettiin Pariisissa huhtikuussa 1951. Työväenpuolueen johtoon siirtynyt Britannia jäi yhteisön ulkopuolelle.
 
Taloudessa siirryttiin niin sanottuun [[Bretton Woods]]in järjestelmään. Läntisen Euroopan maiden valuutat kiinnitettiin [[Yhdysvaltain dollari]]in, jonka hinta oli kiinteä kultaan nähden, ja kansainvälisenä keskuspankkina toimi Yhdysvaltain keskuspankki. USA oli ainoa maa, joka oli sitoutunut vaihtamaan dollareita kultaan kiinteällä hinnalla. Dollarista tulikin rajat ylittävä maksu- ja reservivaluutta, ja keskuspankit pitivät valuuttavarantonsa pääosin dollareina.
 
[[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] yhteistä armeijaakin suunniteltiin jo 1950-luvulla ja sopimus puolustusyhteistyöstä allekirjoitettiin 1952. Yhteinen puolustus vaatisi kuitenkin myös yhteistä ulkopolitiikkaa, joten poliittista yhteistyötä valmistelemaan asetettiin [[Paul-Henri Spaak]]in johdolla työryhmä. Spaakin työryhmä esitti ajatuksen [[Euroopan unionin sisämarkkinat|sisämarkkinoista]] – tavaroiden, ihmisten ja pääoman vapaasta liikkuvuudesta – sekä yhteisillä vaaleilla valitusta Eurosenaatista. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut Ranskan vastustuksen takia, ja sopimus puolustusyhteistyöstä ratifioitiin vain Saksassa ja Benelux-maissa. Sen sijaan jo vuonna 1956 ECSC:n jäsenvaltiot ja Britannia perustivat [[Länsi-Euroopan unioni]]n, jonka tehtäväksi annettiin puolustusyhteistyön edistäminen.
ECSC-maiden ulkoministerit pitivät järjestön puheenjohtajan, Jean Monnet'n ehdotuksesta kokouksen Italian [[Messina]]ssa 1955. Kokouksessa päätettiin syventää yhteistyötä, joka koskee Euroopan [[yhteismarkkinat|yhteismarkkinoita]] sekä energia- ja liikenneasioita, ja siellä tehtiinkin periaatepäätös Euroopan talousyhteisön muodostamisesta. Myös Britannia oli aluksi mukana mutta ei katsonut lopulta voivansa osallistua edes tulliliittoon. Yhteismarkkinat kuitenkin vaativat tulliliiton muodostamista.
 
=== EEC:n aikaan ===
Britannian vetäytymisestä huolimatta muut jäsenvaltiot allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa sopimuksen [[Euroopan talousyhteisö]]n (EEC:n) sekä [[Euroopan atomienergiayhteisö]]n (Euratomin) perustamisesta. Ydinenergian merkitys tosin arvioitiin tuolloin suuremmaksi kuin mitä se tulisi olemaan.<ref name="oppi10">Fontaine 2007, s. 10</ref> Tätä sopimusta kutsutaan Rooman sopimukseksi.
 
ECSC ja Euratom alistettiin vuonna 1965 tehdyllä sopimuksella EEC:n päätöksenteon alaisuuteen. Virallisesti yhteisöt yhdistettiin vuonna 1967, jolloin syntyi kokonaisuus nimeltä European Communities eli Euroopan yhteisöt, ja tullimaksut poistuivat kuuden jäsenvaltion väliltä 1. heinäkuuta 1968<ref name="oppi10" />. Käytännössä organisaatiosta alettiin puhua sen tärkeimmän osatekijän, talousyhteisö EEC:n nimellä; suomeksi se on lyhennetty joskus myös ETY:ksi. Myös eräillä politiikan alueilla, etenkin kaupassa ja maataloudessa, alettiin tehdä yhteistyötä 1960-luvulla<ref name="oppi10" />.
 
Yhdentymishanke näytti onnistuneen niin hyvin, että Tanska, Irlanti ja Britannia päättivät liittyä yhteisöön, ja ensimmäinen laajentuminen kuudesta yhdeksään jäsenvaltioon tapahtui vuonna 1973. Samaan aikaan alettiin harjoittaa yhteistä sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa, ja [[Euroopan aluekehitysrahasto]] (EAKR) perustettiin 1975.<ref name="oppi10" />
 
Kesäkuussa 1979 pidettiin Euroopan parlamentin ensimmäiset suorat vaalit.<ref>http://www.eurooppa-tiedotus.fi/Public/default.aspx?contentid=160927&nodeid=37760&culture=fi-FI#historia</ref><ref>Fontaine 2007, s. 9, 10</ref> Niissä valittiin 410 jäsentä, jotka edustivat yhdeksän jäsenmaan kansalaisia. Vaaleissa äänesti 62 % äänioikeutetuista.<ref>http://www.europarl.europa.eu/news/public/story_page/008-43313-336-12-49-901-20081201STO43289-2008-01-12-2008/default_fi.htm</ref> Ennen vuotta 1979 kansalliset parlamentit olivat nimittäneet europarlamentaarikot keskuudestaan, joten jokaisella edustajalla oli ollut jäsenyys sekä kansallisessa että Euroopan parlamentissa. EU:n nykyisen vaalisäädöksen mukaan Euroopan parlamentin jäsen ei voi olla samaan aikaan kansallisen parlamentin jäsen tai toimia korkeassa asemassa jossain muussa EU-toimielimessä.
 
EEC laajeni etelään, kun Kreikka liittyi jäseneksi 1981 ja Espanja ja Portugali 1986. Se loi tarpeen vahvistaa nopeasti alueellisia tukiohjelmia. 1980-luvun alussa maailmanlaajuinen taloustaantuma lietsoi europessimismiä, ja 1985 Euroopan komissio julkaisi puheenjohtaja [[Jacques Delors]]in johdolla niin sanotun valkoisen kirjan. Kirjassa asetettiin aikataulu, jonka mukaan Euroopan yhtenäismarkkinat toimisivat 1. tammikuuta 1993 mennessä. Kunnianhimoinen tavoite kirjattiin myös Euroopan yhtenäisasiakirjaan, joka allekirjoitettiin helmikuussa 1986.<ref name="oppi10" />
 
Euroopan poliittinen tilanne muuttui dramaattisesti, kun [[Berliinin muuri]]n murtui 1989 ja sosialistimaat alkoivat hakeutua pois Neuvostoliiton etupiiristä. Saksat yhdistyivät joulukuussa 1990, ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa. Samaan aikaan jäsenvaltiot neuvottelivat uudesta sopimuksesta, jossa luotaisiin Euroopan unioni (EU). Jäsenmaiden valtionpäämiehistä ja pääministereistä koostuva Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen Maastrichtissa joulukuussa 1991, ja se tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.<ref name="oppi11">Fontaine 2007, s. 11</ref>
 
=== Unionin synty ===
Vuonna 1992 yhteisön toimielimille annettiin uudella perussopimuksella lisää vastuuta ja uusia kansallisten hallitusten välisen yhteistyön muotoja otettiin käyttöön. [[Euroopan unionin sisämarkkinat|Sisämarkkinat]] avautuivat 1993<ref>Fontaine 2007, s. 9</ref>, ja vuonna 1995 unioniin liittyivät Itävalta, Suomi ja Ruotsi.<ref name="oppi11"/>.
 
Yhteistä valuuttaa [[euro]]a alettiin käyttää muissa kuin käteisrahoitustapahtumissa 1999, ja eurosetelit ja kolikot laskettiin liikkeelle 2002 niin sanotun euroalueen 12 maassa. Maaliskuussa 2000 EU hyväksyi niin kutsutun [[Lissabonin strategia]]n unionin talouden nykyaikaistamiseksi.<ref name="oppi11" />
 
Euroopan unioni oli vasta laajentunut 15 valtion liitoksi, kun se alkoi valmistella uutta, ennennäkemättömän mittavaa laajentumista. Unioniin halusivat liittyä entiset itäblokin maat (Bulgaria, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki ja Unkari), Baltian maat Latvia, Liettua ja Viro, Jugoslaviaan kuulunut Slovenia sekä kaksi pientä Välimeren saarivaltiota, Kypros ja Malta. Jäsenyysneuvottelut aloitettiin loppuvuodesta 1997, ja 1. toukokuuta 2004 Euroopan unioni laajeni 25 jäsenvaltion yhteisöksi. Unioniin liittyivät vielä Bulgaria ja Romania 1. tammikuuta 2007.<ref name="oppi11" />
 
Kesäkuussa 2005 sekä [[Ranska]] että [[Alankomaat]] hylkäsivät kansanäänestyksessä Euroopan unionin [[perustuslakisopimus|perustuslakisopimuksen]] luonnoksen. Lokakuussa 2005 aloitettiin jäsenyysneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa, heinäkuussa 2010 Islannin kanssa ja joulukuussa 2010 Montenegron kanssa. Joulukuussa 2009 astui voimaan [[Lissabonin sopimus]], joka uudisti unionin perusrakenteita. Kroatiasta tuli unionin jäsen heinäkuussa 2013.
 
== Talousarvio ==
{{pääartikkeli|[[Euroopan unionin budjetti]]}}
Euroopan unionin vuosittainen talousarvio on yli 120 miljardia euroa. Toiminta rahoitetaan niin sanotuista EU:n omista varoista, jotka eivät saa ylittää 1,24 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta<ref name="oppi27">Fontaine 2007, s. 27</ref>. Käytännössä talousarvio on pysynyt tämän katon alapuolella ja ollut esimerkiksi läpi 2000-luvun hyvin lähellä yhtä prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Varat ovat peräisin lähinnä tullimaksuista, arvonlisäverosta ja jäsenmaksuista.<ref name="oppi27" />
 
Kunkin vuoden talousarvio kuuluu seitsenvuotiseen talousarviojaksoon, josta käytetään nimitystä "rahoitusnäkymät". Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat yhteiseen sopimukseen, jonka tavoitteena on taata budjettikuri, vahvistaa pitkän aikavälin suunnitelma ja parantaa yhteistyötä talousarviomenettelyn yhteydessä. Tähän sopimukseen sisältyy myös monivuotinen rahoituskehys, jossa sovitaan kunkin talousarvion otsakkeen vuotuiset enimmäismäärät.
 
Vuotuisesta budjetista päättävät neuvosto ja parlamentti komission esityksen pohjalta. Komissio laatii ensin alustavan talousarvioesityksen. Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät esityksen ja pyrkivät neuvottelemalla pääsemään saavuttamaan siitä yhteisymmärryksen. Lopuksi parlamentti äänestää talousarvion hyväksymisestä.<ref>[http://ec.europa.eu/budget/reform/budget_glance/how_decided_fi.htm]</ref>
 
Parlamentilla on myös valtuudet hylätä talousarvio, mikäli se katsoo sen ensisijaisten tavoitteiden jääneen noudattamatta. Tällöin komission on laadittava uusi luonnos.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Euroopan parlamentti | Sivu9 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Euroopan parlamentti | Vuosi=2009 | Tunniste= }}</ref>
Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien mukainen kauden kokonaistalousarvio on 864,4 miljardia euroa.<ref name="oppi27" />
 
Euroopan parlamentti ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvovat, että talousarviota hallinnoidaan tehokkaasti. EU:n toimielinten on osoitettava parlamentille joka vuosi, että ne käyttävät niille osoitetut varat asianmukaisesti.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Euroopan parlamentti | Sivu12 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Euroopan parlamentti | Vuosi=2009 | Tunniste= }}</ref>
 
Hiili- ja teräsyhteisön, atomienergiayhteisön ja talousyhteisön rahoitus hoidettiin aluksi kansallisilla maksuilla, jotka myöhemmin korvattiin yhteisöjen (EC) omilla varoilla. Vuonna 1970 sovittiin aluksi kolmesta päätulolähteestä:
* Maatalousmaksut (maksut, palkkiot, lisä- tai tasausmaksut, joita peritään kolmansien maiden kanssa käytävässä maatalouskaupassa).
* Tullit, joita kerätään EC:n yhteisen tullitariffin mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
* Tulot jäsenvaltioissa perittävästä arvonlisäverosta (ALV).
Omien varojen katoksi sovittiin 1,2 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta vuosittaisesta [[Bruttokansantuote|bruttokansantuotteesta]] (BKT). EC:n alkuperäisten kolmen rahoituslähteen lisäksi päätettiin vuonna 1988, että käyttöön otetaan neljäs, joka määräytyy kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun bruttokansantulon perusteella.
 
=== EU:n menot 2007–2013 ===
Euroopan unioni aikoo käyttää vuosina 2007–2013 menonsa seuraavasti:
* kestävä kasvu ja työllisyys 44 %
* luonnonvarojen suojelu ja hoito 43 %
* EU maailmanlaajuisena toimijana 6 %
* kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus 1 %
* muut menot (sis. hallinnon) 6 %.
 
== Jäsenvaltiot ==
 
{| class="wikitable sortable"
! [[Valtio]]
! Valtiomuoto
! Omakielinen nimi(nimet)
! Pääkaupunki
! Viralliset kielet
! Valuutta
! Merentakaiset tai erityisasemassa olevat alueet
!liittyi
 
|-
| {{Alankomaat}}
| reat Britain and Northern Ireland
|perustuslaillinen monarkia
| Koninkrijk der Nederlanden
| [[Amsterdam]]<br/> [[Haag]]
| [[hollannin kieli|hollanti]]
| [[euro]]
| <div class="NavFrame" style="border-style:none; padding:0;">
<div class="NavHead" style="background:none; font-weight:normal">6 </div><div class="NavContent" style="display:none; line-height: 0.8em; text-align:left">
<div style="background-color: #FFDDDD">pois suljettuna:
* {{Aruba}}
* [[Tiedosto:Flag of Curaçao.svg|20px|border]] [[Curaçao]]
* [[Tiedosto:Flag of Curaçao.svg|20px|border]] [[Sint Maarten]]
* [[Tiedosto:Flag of Bonaire.svg|20px|border]] [[Bonaire]]
* [[Tiedosto:Flag of Sint Eustatius.svg|20px|border]] [[Sint Eustatius]]
* [[Tiedosto:Flag of Saba.svg|20px|border]] [[Saba (Karibia)|Saba]]
|rowspan=6| perustajajäsenet 1957
|-
| {{Belgia}}
| perustuslaillinen monarkia
| Koninkrijk België<br />Royaume de Belgique<br />Königreich Belgien
| [[Bryssel]]
| [[hollannin kieli|hollanti]]<br />[[ranskan kieli|ranska]]<br />[[saksan kieli|saksa]]<br />
| [[euro]]
| style="text-align:center" | –
|-
|{{Italia}}
| tasavalta
| Repubblica italiana
| [[Rooma]]
| [[italian kieli|italia]]
| [[euro]]
| style="text-align:center" | –
|-
| {{Luxemburg}}
|perustuslaillinen monarkia
| Grand-Duché de Luxembourg<br />Großherzogtum Luxemburg<br />Groussherzogtum Lëtzebuerg
| [[Luxemburg (kaupunki)|Luxemburg]]
| [[ranskan kieli|ranska]]<br />[[saksan kieli|saksa]]<br />[[Luxemburgin kieli|luxemburg]]
|[[euro]]
|
|-
|{{Ranska}}
| tasavalta
| République française
| [[Pariisi]]
| [[ranskan kieli|ranska]]
| [[euro]]
| <div class="NavFrame" style="border-style:none; padding:0;">
<div class="NavHead" style="background:none; font-weight:normal; font-weight:normal">6 + 6 </div><div class="NavContent" style="display:none; line-height: 0.8em; text-align:left">
<div style="background-color: #DDFFDD">sisältää:
* {{flagicon|France}} [[Guadeloupe]]
* {{flagicon|France}} [[Martinique]]
* {{flagicon|France}} [[Ranskan Guayana]]
* {{flagicon|France}} [[Réunion]]
* {{flagicon|France}} [[Saint Barthélemy]]
* {{flagicon|France}} [[Saint Martin]]
----
<div style="background-color: #FFDDDD">pois suljettuna:
* [[Tiedosto:Flag of New Caledonia.svg|20px|border]] [[Uusi-Kaledonia]]
* {{flagicon|France}} [[Mayotte]]
* [[Tiedosto:Flag of French Polynesia.svg|20px|border]] [[Ranskan Polynesia]]
* [[Tiedosto:Flag of Saint-Pierre and Miquelon.svg|20px|border]] [[Saint Pierre ja Miquelon]]
* [[Tiedosto:Flag of the French Southern and Antarctic Lands.svg|20px|border]] [[Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet]]
* {{flagicon|France}} [[Wallis ja Futuna]]
|-
|{{Saksa}}
| liittotasavalta
| Bundesrepublik Deutschland
| [[Berliini]]
| [[sakan kieli|saksa]]
|[[euro]]
|
|-
|{{Irlanti}}
| tasavalta
| Éire<br/>Ireland
| [[Dublin]]
| [[iirin kieli|iiri]]<br />[[englannin kieli|englanti]]
| [[euro]]
|
|rowspan=3| vuonna 1973 liittyneet
|-
| {{Tanska}}
|perustuslaillinen monarkia
| Kongeriget Danmark
| [[Kööpenhamina]]
| [[tanskan kieli|tanska]]
| [[Tanskan kruunu]]
| <div class="NavFrame" style="border-style:none; padding:0;">
<div class="NavHead" style="background:none; font-weight:normal">2</div><div class="NavContent" style="display:none; line-height: 0.8em; text-align:left">
<div style="background-color: #FFDDDD">pois suljettuna:
* [[Tiedosto:Flag of the Faroe Islands.svg|20px|border]] [[Färsaaret]]
* [[Tiedosto:Flag of Greenland.svg|20px|border]] [[Grönlanti]] <ref name="GrönlantiEU" /><small>(erosi EEC:stä vuonna 1985)</small>
|-
|{{Yhdistynyt kuningaskunta}}
|parlamentaarinen monarkia
| United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland
| [[Lontoo]]
| [[englannin kieli|englanti]]
| República Portuguesa
| [[Lissabon]]
| [[portugali]]
| [[euro]]
| <div class="NavFrame" style="border-style:none; padding:0;">
<div class="NavHead" style="background:none; font-weight:normal">2</div><div class="NavContent" style="display:none; line-height: 0.8em; text-align:left">
| [[euro]]
| style="text-align:center" | –
|rowspan=3| vuonna 1995 liittyneet
|-
| {{Ruotsi}}
| [[Tukholma]]
| [[ruotsin kieli|ruotsi]]
| [[Ruotsin kruunu]]
| style="text-align:center" | –
|-
|}
 
== Jäsenyyden ehdot ==
=== Oikeudelliset vaatimukset ===
Euroopan poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen prosessi on aina ollut avoin sellaisille Euroopan maille, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan perustamissopimukset ja omaksumaan EU:n lainsäädännön kokonaan. Rooman sopimuksen artiklan 237 mukaan "jokainen Euroopan valtio voi hakea yhteisön jäsenyyttä". Maastrichtin sopimuksen F-artiklan mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi oltava "kansanvallan periaatteille" perustuva valtiollinen järjestelmä.<ref name="oppi14">Fontaine 2007, s. 14</ref>
 
=== Kööpenhaminan kriteerit ===
Kun entiset kommunistimaat olivat esittäneet hakemuksensa liittyä unioniin, Eurooppa-neuvosto vahvisti 1993 kolme edellytystä liittymiselle. Niiden mukaan uusilla jäsenvaltioilla on oltava:
# vakaat kansalliset toimielimet, joiden avulla taataan demokratian, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien noudattaminen sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu
# toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä unionin sisäisestä kilpailupaineesta ja markkinavoimien toiminnasta
# valmiudet noudattaa jäsenyysvelvoitteita ja tukea unionin kaikkia tavoitteita: uusien valtioiden julkishallinnon tulee pystyä soveltamaan ja hallinnoimaan EU:n lainsäädäntöä käytännössä.<ref name="oppi14" />
 
=== Ehdokasmaat ===
Ehdokasmaiksi kutsutaan valtioita, jotka ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä ja joiden hakemus on hyväksytty virallisesti.
Ennen kuin ehdokasmaa voi liittyä EU:hun, sillä on oltava vakaa demokraattinen hallintojärjestelmä ja instituutiot, jotka varmistavat [[oikeusvaltio]]periaatteen noudattamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen. Ehdokasmaassa on myös oltava toimiva [[markkinatalous]] ja hallinto, joka kykenee panemaan EU:n lait ja politiikan täytäntöön. Kunkin ehdokasmaan omat erityiset jäsenyysehdot määritellään [[Euroopan komissio]]n kanssa käytävissä neuvotteluissa, jotka kestävät yleensä vuosia.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 75</ref>
 
Tällä hetkellä EU:n ehdokasmaita on viisi: [[Turkki]], [[Islanti]], [[Montenegro]], [[Makedonia]] ja [[Serbia]].
EU:n jäsenyyttä on hakenut [[Albania]] (2009).<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Albania - EU-Albania relations | Ajankohta= | Osoite=http://ec.europa.eu/enlargement/potential-candidates/albania/relation/index_en.htm | Julkaisija=Euroopan komissio | Luettu=19.10.2009 | Kieli={{en}} }}</ref> [[Balkan]]in maiden kanssa EU:lla on erityisiä assosiaatiosopimuksia, joiden tarkoituksena on tasoittaa tietä EU:n jäsenyyteen.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 79</ref>
 
=== Liittymistapahtuma ===
Ennen varsinaisia jäsenyysneuvotteluja on lähenemisneuvottelut. Aluksi Eurooppa-neuvosto hyväksyy jäsenyysneuvottelujen aloittamisen uuden jäsenmaan kanssa, minkä jälkeen uuden ehdokasmaan lakeja vertaillaan unionin säädöksiin. Neuvottelukokonaisuuksia on yleensä 35, ja niiden arviointikriteereistä sovitaan ennen neuvottelujen aloittamista. Kustakin neuvottelukokonaisuudesta käydään erilliset neuvottelut, jotka voivat kestää vuosia. Lopulta kun hakijamaa täyttää neuvottelukokonaisuuksien kriteerit, se esittää sekä maansa kannan neuvotteluihin että toimenpide-ehdotukset jonkin asian saattamisesta voimaan. Sen jälkeen ministerineuvosto hyväksyy EU:n kannan komission ja jäsenmaan välisiin neuvotteluihin. Varsinaiset liittymisneuvottelut käydään kunkin ehdokasmaan ja komission välillä. Liittymisneuvotteluiden jälkeen hakijamaan täytyy täyttää jäsenyysehdot ja sopeuttaa lainsäädäntönsä unionin vaatimusten mukaisesti. Tarvittaessa hakijamaalle voidaan myöntää erityisjärjestelyjä tai siirtymäaika, jonkin asian saattamiseksi kuntoon. Sen jälkeen neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden edustajien on kannatettava jäsenyyttä yksimielisesti, tosin jäsenvaltioilta on kysytty kantaa jo usean otteeseen ennen tätä vaihetta. Myös Euroopan parlamentilta on saatava sen jäsenten ehdotonta enemmistöä edustava puoltava lausunto. Jäsenvaltiot ja ehdokasmaa tai -maat ratifioivat liittymissopimuksen omien perustuslaillisten menettelyjensä mukaan.<ref name="oppi14" />
 
Ehdokasmaat saavat neuvotteluaikana EU:n tukea, jotta niiden on helpompi kuroa umpeen taloudellisia kehityseroja. Esimerkiksi vuonna 2004 liittyneet 10 maata saivat tukea 41 miljardia euroa.<ref name="oppi14" />
 
=== EU:n laajenemisen rajat ===
==== Maantieteelliset rajat ====
Kun [[Sopimus Euroopan perustuslaista|EU:n perustuslakisopimuksesta]] käytiin keskustelua, ilmeni että monia eurooppalaisia huolestuttaa kysymys unionin rajoista ja jopa [[Identiteetti (yhteiskuntatieteet)|identiteetistä]]. Esimerkiksi [[Turkki|Turkin]] mahdollinen jäsenyys herättää kysymyksen [[Armenia]]n ja [[Georgia]]n kaltaisten [[Kaukasus|Kaukasuksen]] maiden asemasta. [[Baltia]]n maat puolestaan kannattavat Ukrainan jäsenyyttä, mutta [[Valko-Venäjä]]n poliittinen tilanne ja Moldovan strateginen asema ovat ongelmallisia. [[Venäjä]]n jäsenyys voisi synnyttää unioniin sekä poliittisesti että maantieteellisesti kestämättömän epätasapainon. Toisaalta [[Liechtenstein]], [[Norja]] ja [[Sveitsi]] eivät ole hakemassa unionin jäseniksi, vaikka täyttäisivätkin jäsenyysehdot, sillä yleinen mielipide on näissä maissa liittymistä vastaan.<ref>Fontaine 2007, s. 14, 15</ref>
 
==== Hallinnolliset rajoitukset ====
Vuoden 2003 Nizzan sopimuksen mukaan unionin toimielinkehys voi käsittää enintään 27 jäsentä. Jos jäsenmäärä kasvaa tästä, jäsenvaltioiden keskinäiset suhteet unionin toimielimissä on määriteltävä uudelleen hallitustenvälisellä sopimuksella. Unionin kyky toimia perussopimusten mukaisesti vaikeutuisi, jos jäsenvaltioita olisi yli 30. Päätöksentekomenettelyt jouduttaisiin silloin uudistamaan perinpohjaisesti.<ref name="oppi15">Fontaine 2007, s. 15</ref>
 
Kaikkien EU-maiden kansalliset kielet ovat unionin virallisia kieliä. On esitetty kysymys, onko kaikkien kielten rinnakkainen käyttö tarpeellista kaikissa tilanteissa. Toisaalta oma kieli voidaan nähdä tärkeänä kansallisen kulttuurin osana, jolloin sen mahdollisimman tasavertainen käyttö myös EU:ssa on tärkeää. Kielten määrä nousi jo 23:een Bulgarian ja Romanian liittymisen myötä.<ref name="oppi15" />
 
== Euroopan unionin oikeus ==
Euroopan unionilla on oma oikeusjärjestyksensä (''acquis communautaire''), joka sitoo kaikkia sen jäsenvaltioita ja joka säätelee pääasiassa taloutta ja kauppaa. Oikeusjärjestys muodostuu seuraavista [[oikeuslähde|oikeuslähteistä]]:
# [[Euroopan unionin perussopimukset|Euroopan unionin perussopimuksissa]] luotu [[primäärioikeus]], joka säätelee yhteisön rakennetta ja yleisiä tavoitteita.
# Perussopimuksista [[johdettu oikeus]] eli EU:n toimielinten antamat [[asetus|asetukset]], [[direktiivi]]t ja päätökset. Asetukset ja direktiivit velvoittavat kaikkia jäsenmaita. Päätökset voivat velvoittaa jäsenmaita tai yksittäisiä oikeushenkilöitä. Toimielimet voivat myös antaa lausuntoja ja suosituksia, jotka eivät ole oikeudellisesti velvoittavia.
# Unionin elinten tekemät kansainväliset sopimukset kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa.
# Unionin jäsenmaiden oikeusjärjestysten [[tapaoikeus]], jonka merkitys kuitenkin on vähäinen.
# Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten antamat päätökset ja ennakkoratkaisut eli [[oikeuskäytäntö]].
 
=== Perussopimukset ===
{{Pääartikkeli|[[Euroopan unionin perussopimukset]]}}
Euroopan unioni perustuu neljään perussopimukseen. Ne ovat:
* [[Euroopan hiili- ja teräsyhteisö]]n perustamissopimus, joka allekirjoitettiin Pariisissa 18. huhtikuuta 1951 ja tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Sen voimassaolo päättyi 23. heinäkuuta 2002.
*1957 [[Euroopan talousyhteisö]]n (ETY) perustamissopimus allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957 ja tuli voimaan 1. tammikuuta 1958. Tunnetaan nimellä [[Rooman sopimus|Rooman sopimukset]].
* [[Euroopan atomienergiayhteisö]]n (Euratom) perustamissopimus, joka allekirjoitettiin Roomassa samaan aikaan kuin ETYn perustamissopimus
* [[Sopimus Euroopan unionista]] (EU) allekirjoitettiin Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992 ja se tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.
 
EU:lla ei ole perustuslakia. Euroopan unionilla on kuitenkin toimielimiä, tuomioistuimia ja perustuslain kaltaisia toimintaa ohjaavia perussopimuksia, jotka määräävät päätöksenteko- ja toimintatavat.
 
=== Muita keskeisiä sopimuksia ===
*1985 [[Schengenin sopimus]]
*1986 [[Euroopan yhtenäisasiakirja]]
*1992 [[Euroopan talousalue]]en perustamissopimus
*1997 [[Amsterdamin sopimus]]
*2001 [[Nizzan sopimus]]
*2009 [[Lissabonin sopimus]]
 
=== Päätöksenteko ===
EU:n päätöksenteon tärkeimmät toimielimet ovat Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti.
Komissio valmistelee ja ehdottaa uusia lakeja, mutta varsinainen päätöksenteko tapahtuu neuvostossa ja parlamentissa. Myös muut toimielimet, kuten talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antavat lausuntoja toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Päätöksenteossa voidaan käyttää [[yhteispäätösmenettely|yhteispäätös-]], [[kuulemismenettely|kuulemis-]] tai [[hyväksyntämenettely]]ä sen mukaan, minkä perussopimuksen artiklan alaista asiaa käsitellään. Menettelytapojen väliset erot liittyvät parlamentin ja neuvoston suhteeseen. Kuulemismenettelyssä parlamentti antaa vain lausunnon, mutta yhteispäätösmenettelyssä parlamentti osallistuu päätöksentekoon neuvoston kanssa.
 
Yhteispäätösmenettely tuli Lissabonin sopimuksen myötä pääsäännöksi unionin päätöksenteossa. Nykyään yhteispäätösmenettelyä sovelletaan lähes kaikkeen lainsäädäntöön ja sitä kutsutaankin "tavalliseksi lainsäädäntömenettelyksi". Yhteispäätösmenettelyssä on kolme päävaihetta: Komissio esittää ensin ehdotuksensa uudesta lainsäädännöstä parlamentille ja neuvostolle. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti voi hyväksyä komission ehdotuksen sellaisenaan tai tehdä muutoksia ehdotukseen. Jos neuvosto hyväksyy ehdotuksen tämän jälkeen, uusi laki tulee voimaan.
 
Mikäli neuvosto ei hyväksy parlamentin tekemiä tarkistuksia, se antaa parlamentille uudestaan käsiteltäväksi vaihtoehtoisen esityksen. Lainsäädäntömenettely päättyy, mikäli parlamentti hyväksyy tämän ehdotuksen. Mutta jos parlamentti ehdottaa vieläkin muutoksia neuvoston kantaan eikä neuvosto hyväksy niitä sellaisenaan, kolmas käsittely tapahtuu sovittelukomiteassa, jossa ovat mukana niin parlamentti, neuvosto kuin komissiokin. Laki syntyy, mikäli sovittelukomitea pääsee yhteisymmärrykseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Euroopan parlamentti | Sivu35-36 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Euroopan parlamentti | Vuosi=2009 | Tunniste= }}</ref>
 
===Korkeimmat johtajat===
<gallery>
File:Barroso EPP Summit October 2010.jpg|'''[[José Manuel Durão Barroso|José Manuel Barroso]]''', EU-komission presidentti.
File:Herman Van Rompuy at the 37th G8 Summit in Deauville 030.jpg|'''[[Herman Van Rompuy|Herman Van Rompuy]]''' EU:n presidentti.
MEP Schulz.jpg|'''[[Martin Schulz|Martin Schulz]]''', EU-parlamentin presidentti
File:Baroness Ashton headshot.jpg|'''[[Catherine Ashton|Catherine Ashton]]''', EU:n ulkomaansuhteiden sihteeri.
File:Mario Draghi World Economic Forum 2013 crop.jpg|'''[[Mario Draghi|Mario Draghi]]''', EKP:n johtaja.
</gallery>
 
== Euroopan unionin toimielimet ==
 
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionilla on seitsemän toimielintä, joilla on kullakin omat tehtävänsä unionin hallinnossa. Toimielimet ovat [[Euroopan parlamentti]], [[Eurooppa-neuvosto]], [[Euroopan unionin neuvosto|neuvosto]], [[Euroopan komissio]], [[Euroopan unionin tuomioistuin]], [[Euroopan keskuspankki]] ja [[Euroopan tilintarkastustuomioistuin|tilintarkastustuomioistuin]].<ref name="europa1"/>
 
Muita elimiä ovat [[talous- ja sosiaalikomitea]], [[alueiden komitea]], [[Euroopan investointipankki]], [[Euroopan oikeusasiamies]], [[Euroopan tietosuojavaltuutettu]] sekä lukuisat [[Euroopan unionin erillisvirastot|erillisvirastot]].
 
Euroopan unionin poliittisesta järjestelmästä puuttuu selkeä, parlamentin enemmistön tuesta riippuvainen hallitus. Perinteiset hallitustehtävät jakaantuvat unionissa neuvoston ja komission kesken. Näistä kahdesta vain komissio on vastuussa parlamentille, kun taas neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä ja he taas ovat vastuussa jäsenvaltioiden parlamenteille.
 
=== Euroopan parlamentti ===
Unionin [[Euroopan parlamentti|parlamentti]] on kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979 valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous. Jäsenmaista valittavat edustajat eli "mepit" (Member of the European Parliament) valitaan jäsenvaltioissa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla viiden vuoden välein.
 
Parlamentin tehtävä on valvoa EU:n toimintaa poliittisesti ja ottaa osaa lainsäädäntöön. Täysistunnot pidetään yleensä [[Strasbourg]]issa ja ylimääräiset istunnot [[Bryssel]]issä. Parlamentissa on 20 valiokuntaa, joissa tehdään valmistelutyötä täysistuntoa varten, ja lisäksi useita poliittisia ryhmiä, jotka pitävät kokouksensa useimmiten Brysselissä. Pääsihteeristö toimii Luxemburgissa ja Brysselissä.<ref>Fontaine 2007, s. 18, 19</ref>
 
Parlamentti osallistuu EU-lainsäädäntötyöhön kolmella tasolla.
 
* Yhteistoimintamenettely: Parlamentti voi antaa Euroopan komission ehdottamista direktiivi- ja asetusluonnoksista lausuntoja. Komissio ottaa lausunnot huomioon ja voi muuttaa luonnoksia niiden perusteella.
* Hyväksyntämenettely: Parlamentin on annettava puoltava lausunto komission neuvottelemista kansainvälisistä sopimuksista ja unionin laajentumisehdotuksista
* Yhteispäätösmenettely: Parlamentti on samanarvoinen neuvoston kanssa säädettäessä useista tärkeistä asioista, ja sillä on valta hylätä ehdotettu lainsäädäntö, jos ehdoton enemmistö parlamentin jäsenistä äänestää neuvoston niin kutsuttua yhteistä kantaa vastaan.<ref>Fontaine 2007, s. 19, 20</ref>
 
Euroopan parlamentilla on neuvoston kanssa myös yhtä suuri vastuu talousarvion hyväksymisestä. Ensin komissio tekee talousarvioehdotuksen, josta neuvosto ja Euroopan parlamentti keskustelevat. Parlamentti voi hylätä ehdotetun talousarvion, ja silloin talousarviomenettely täytyy aloittaa kokonaan uudelleen.<ref name="oppi20">Fontaine 2007, s. 20</ref>
 
Parlamentti on ministerineuvoston ohella toinen keskeisistä lainsäätäjistä. Parlamentin asema lainsäädäntöprosessissa on vahvistunut perussopimusten muutosten myötä. Euroopan parlamentin virallinen kotipaikka on [[Strasbourg]]issa. Mepit eivät järjestäydy parlamentissa kansallisuuksittain, vaan eri maiden mepit muodostavat ylikansallisia ryhmiä poliittisten näkemysten mukaan.
 
Parlamentin toimivalta on monipuolinen. Suurin osa EU:n lainsäädännöstä vaatii parlamentin ja neuvoston yhteistä hyväksyntää. Parlamentti myös vahvistaa EU:n budjetin yhdessä neuvoston kanssa. EU:n solmimat kansainväliset sopimukset ja uusien valtioiden liittyminen unioniin vaativat aina parlamentin hyväksynnän. Lisäksi parlamentti nimittää [[Euroopan oikeusasiamies|Euroopan oikeusasiamiehen]].
 
Parlamentti hyväksyy komission puheenjohtajan ja komissaarien nimitykset. Ennen hyväksymistä komissaareille järjestetään kuulemisia, joissa parlamentti voi arvioida ehdokkaiden osaamista. Kuulemisten jälkeen parlamentti äänestää komission hyväksymisestä. Ehdokkaiden esiintyminen kuulemisissa voi luoda paineita tehdä muutoksia komission kokoonpanoon. Vuonna 2004 parlamentti arvosteli italialaista komissaariehdokasta, Rocco Buttiglionea, hänen kohtuuttomiksi ja syrjiviksi katsotuista lausunnoistaan koskien naisten asemaa ja homoseksuaaleja. Buttiglionea ei sittemmin valittu komissaariksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Marko Ruonola | Nimeke=EU-perusteos | Sivut=41-44 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Eurooppatiedotus, ulkoministeriö | Vuosi=2008 | Tunniste= }}</ref>
Vuonna 2010 Rumiana Jeleva, Bulgarian ehdokas komissioon, sai parlamentin jäseniltä arvostelua liittyen taloudellisiin kytköksiinsä ja pätevyyteensä. Jeleva vetäytyi komissiosta ja Bulgaria nimitti hänen tilalleen Kristalina Georgievan. Parlamentilla on myös valta erottaa koko komissio antamalla sille epäluottamuslause.
 
Tärkeä europarlamentin tehtävä on myös valvoa [[demokratia]]n toteutumista unionissa. Se voi hajottaa komission antamalla epäluottamuslauseen, mihin tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Parlamentti valvoo EU:n politiikan jokapäiväistä hallinnointia esittämällä komissiolle ja neuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä, ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja raportoi parlamentille neuvoston tekemistä päätöksistä.<ref name="oppi20" />
 
=== Eurooppa-neuvosto ===
[[Eurooppa-neuvosto]] kokoontuu yleensä neljä kertaa vuodessa, ja sillä on oma, erikseen valittu puheenjohtaja. [[Maastrichtin sopimus|Maastrichtin sopimuksen]] myötä Eurooppa-neuvostosta tuli virallinen aloitteentekijä unionin tärkeimpien toimialojen yhteydessä. Samalla se sai valtuudet sopia vaikeista asioista, joista Euroopan unionin neuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen. Eurooppa-neuvosto käsittelee myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä, ajankohtaisia aiheita, jotta EU voisi diplomaattisissa kysymyksissä esiintyä yhtenä rintamana.<ref name="oppi18" />
 
=== Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto ===
Euroopan unionin päätökset tehdään yleensä Euroopan unionin neuvostossa eli ministerineuvostossa. Jokainen EU-maa toimii vuorollaan puoli vuotta neuvoston puheenjohtajana. Kaikkiin neuvoston kokouksiin osallistuu yksi ministeri jokaisesta jäsenmaasta sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään: onko kysymys esimerkiksi ulkoasioista, maataloudesta tai liikenteestä.<ref name="oppi17">Fontaine 2007, s. 17</ref> Neuvostolla on lainsäädäntövalta, jonka se jakaa Euroopan parlamentin kanssa. Lisäksi neuvosto hyväksyy talousarvion yhdessä parlamentin kanssa. Neuvosto tekee myös Euroopan komission neuvottelemat kansainväliset sopimukset.<ref name="oppi17" />
 
Neuvoston on tehtävä päätökset joko enemmistöpäätöksenä tai yksimielisesti, riippuen käsiteltävästä aiheesta. Yksimielinen päätös vaaditaan tärkeissä kysymyksissä, kuten perussopimuksen muuttaminen, uuden yhteisen politiikan aloittaminen tai uuden jäsenvaltion liittyminen. Useimmissa muissa tilanteissa käytetään määräenemmistöäänestystä, eli päätöksen hyväksymiseksi tarvitaan tietty ennalta määritetty äänimäärä. Kunkin EU-maan äänimäärä vastaa suurin piirtein sen väestön kokoa.<ref name="oppi18">Fontaine 2007, s. 18</ref>
 
=== Euroopan komissio ===
[[Euroopan komissio|Komission]] jäsenet nimitetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenvaltiot sopivat nimityksistä keskenään, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä ne. Komissio on vastuussa parlamentille, ja komission on erottava, jos parlamentti antaa sille epäluottamuslauseen. Komissiossa on vuodesta 2004 ollut yksi jäsen kutakin jäsenvaltiota kohti.<ref name="oppi20">Fontaine 2007, s. 20</ref>
 
Komissio on hyvin itsenäinen, sillä sen pitää huolehtia koko EU:n edusta eikä se voi ottaa vastaan ohjeita yhdenkään jäsenmaan hallitukselta. "Perussopimuksen valvojana" sen on taattava, että neuvoston ja parlamentin laatima lainsäädäntö pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Jos näin ei tapahdu, komissio voi viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Komissio on EU:n toimeenpanoelin, joten se toteuttaa neuvoston tekemät päätökset ja sillä on laajat valtuudet hallinnoida EU:n yhteisiä politiikanaloja, esimerkiksi tutkimusta ja teknologiaa, kehitysapua sekä aluepolitiikkaa, ja niitä koskevia määrärahoja.<ref name="oppi20" />
 
Euroopan komissiota avustaa pääosin [[Bryssel]]issä ja [[Luxemburg]]issa toimiva virkamiehistö, joka koostuu 36 pääosastosta ja toimialasta.<ref name="oppi20" />
 
=== Tuomioistuin ===
[[Euroopan yhteisöjen tuomioistuin]] toimii Luxemburgissa. Siinä on yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta ja näiden apuna kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomarit nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että EU:n oikeutta noudatetaan ja perussopimuksia tulkitaan ja sovelletaan oikein.<ref name="oppi20" />
 
=== Tilintarkastustuomioistuin ===
Tilintarkastustuomioistuin perustettiin Luxemburgiin 1975. Siinä on kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, joka nimitetään jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Tilintarkastustuomioistuin pitää huolta siitä, että unionin tulot ja menot on mitoitettu oikein ja laillisesti ja talousarviota on hallinnoitu moitteettomasti.<ref name="oppi20" />
 
=== Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ===
Neuvosto ja komissio voivat kuulla [[Euroopan talous- ja sosiaalikomitea]]a (ETSK) ennen päätösten tekemistä. Komiteassa on jäseniä erilaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista eturyhmistä. Neuvosto nimittää jäsenet neljäksi vuodeksi.<ref>Fontaine 2007, s. 20, 21</ref> ETSK:ssa on 344 jäsentä, ja kunkin jäsenmaan edustus on suhteutettu väkilukuun.
 
=== Alueiden komitea ===
[[Alueiden komitea]] on perustettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla. Sen jäsenet ovat alueellisen ja paikallisen hallinnon edustajia. Jäsenvaltiot ehdottavat komiteaan jäseniä ja neuvosto nimittää heidät neljäksi vuodeksi. Neuvoston ja Euroopan komission on kuultava komiteaa alueellisissa asioissa, ja se voi antaa lausuntoja myös omasta aloitteestaan.<ref name="oppi21">Fontaine 2007, s. 21</ref>
 
=== Euroopan investointipankki ===
[[Euroopan investointipankki]] (EIP) toimii Luxemburgissa. Se myöntää lainoja ja takauksia EU:n heikosti kehittyneiden alueiden auttamiseen ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseen.<ref name="oppi21" />
 
=== Euroopan keskuspankki ===
[[Frankfurt am Main|Frankfurtissa]] toimiva [[Euroopan keskuspankki]] (EKP) vastaa eurosta ja EU:n rahapolitiikasta.<ref name="oppi21" /> EKP pyrkii säilyttämään euroalueen hinnat vakaina, jotta [[inflaatio]] ei pääse vähentämään euron ostovoimaa. Pankki säätelee ohjauskorkoja, jotka perustuvat talous- ja rahapolitiikan kehitykseen.
 
=== Euroopan oikeusasiamies ===
[[Euroopan oikeusasiamies|Euroopan oikeusasiamiehen]] tehtävänä on hallinnon epäkohtien paljastaminen ja ratkaisuehdotusten tekeminen. Hallinnollinen epäkohta tarkoittaa sitä, että EU:n toimielin toimii säännösten vastaisesti, ei noudata hyvän hallintotavan peruspariaatteita tai rikkoo ihmisoikeuksia. Epäkohtia ovat esimerkiksi epäoikeudenmukaisuus, syrjintä, toimivallan väärinkäyttö, tiedon puute tai sen antamisesta kieltäytyminen, tarpeettomat viivästykset ja menettelyvirheet.
 
=== Euroopan tietosuojavaltuutettu ===
[[Euroopan tietosuojavaltuutettu]] suojelee EU:n toimielinten käsittelemiä henkilötietoja. Tietojen käsittelyllä tarkoitetaan henkilötietojen keräämistä, tallentamista ja säilyttämistä, tiedonhakujen tekemistä, tietojen lähettämistä muille henkilöille tai tietojen asettamista muiden saataville sekä myös tietojen saamisen estämistä, tietojen poistamista ja niiden hävittämistä.
 
== Sisämarkkinat ==
{{Pääartikkeli|[[Euroopan unionin sisämarkkinat]]}}
Sisämarkkinoiden luomista pidetään yhtenä Euroopan unionin tärkeimmistä saavutuksista. Jäsenvaltioiden välisen kaupan ja vapaan kilpailun rajoitukset on vähitellen poistettu, mutta sisämarkkinat eivät vielä merkitse yhtä ainoaa talousaluetta. Jotkin talouden alat, lähinnä julkiset palvelut, on jätetty kansallisen lainsäädännön alaisuuteen ja yksittäisillä EU-mailla on edelleen päävastuu omasta verotuksestaan ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.<ref name="oppi29">Fontaine 2007, s. 29</ref>
 
=== Vuoden 1993 tavoite ===
Sisämarkkinoiden tavoitteet asetettiin valkoisessa kirjassa, jonka [[Jacques Delors]]in johtama komissio julkaisi kesäkuussa 1985. Sen mukaan kaikki fyysiset, tekniset ja verotukselliset vapaan liikkuvuuden esteet yhteisössä tulisi kumota seitsemässä vuodessa. Tavoitteena oli vauhdittaa kaupan ja teollisuuden kasvua.<ref name="oppi29" /> Heinäkuussa 1987 voimaan tuli [[Euroopan yhtenäisasiakirja]], jossa ensinnäkin laajennettiin yhteisön toimivaltaa sosiaalipolitiikassa, tutkimuksessa, ja ympäristöasioissa. Toiseksi siinä määrättiin sisämarkkinoiden perustamisesta asteittain vuoden 1992 loppuun mennessä, mikä tapahtuisi käytännössä satoja direktiivejä ja asetuksia käsittävän lainsäädäntöohjelman avulla. Kolmanneksi yhtenäisasiakirjassa päätettiin, että enemmistöäänestyksiä käytettäisiin yhä useammin ministerineuvostossa.<ref name="oppi29" />
 
=== Sisämarkkinoiden toteutuminen ===
==== Fyysiset esteet ====
EU:n sisällä ei tehdä enää tavaroille rajatarkastuksia eikä ihmisille tullitarkastuksia. Poliisi voi tehdä tarkastuksia satunnaisesti osana järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan torjuntaa.<ref name="oppi29" /> Poliisiyhteistyötä sekä yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa säädellään [[Schengenin sopimus|Schengenin sopimuksella]], ja myös EU:hun vuoden 2004 jälkeen liittyneet maat ottavat [[Schengen-alue]]en säännöt käyttöön vähitellen.<ref>Fontaine 2007, s. 29, 30</ref>
 
==== Tekniset esteet ====
Useimpien tuotteiden osalta EU-maat soveltavat ''kansallisten sääntöjen vastavuoroisen tunnustamisen'' periaatetta. Jos tuote on valmistettu laillisesti ja saatettu markkinoille jossain jäsenvaltiossa, se voidaan saattaa markkinoille myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa.<ref name="oppi30">Fontaine 2007, s. 30</ref> Myös palvelukaupan vapauttaminen on tullut mahdolliseksi, kun vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan myös kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä tai niiden harjoittamista. Henkilöiden vapaa liikkuvuus ei ole kuitenkaan täysin toteutunut.<ref name="oppi30" />
 
==== Veroesteet ====
Veroesteitä on vähennetty yhdenmukaistamalla osittain kansallisia arvonlisäveroasteita. Jäsenvaltiot ja eräät muut valtiot, kuten Sveitsi, tekivät investointituottojen verotuksesta sopimuksen, joka tuli voimaan heinäkuussa 2005.<ref name="oppi30" />
 
== Talous- ja rahaliitto - euro ==
Osa Euroopan unionin maista käyttää yhteistä valuuttaa [[euro]]a. Se otettiin käyttöön muissa kuin käteismaksutapahtumissa 1999 ja kaikissa maksuissa vuonna 2002, jolloin laskettiin liikkeelle myös [[eurosetelit]] ja [[Eurokolikot|-kolikot]]. Tuolloisista 15 jäsenmaasta rahaliiton ulkopuolelle ovat jättäytyneet [[Tanska]], [[Ruotsi]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta]]. 2007 [[Slovenia]] otti käyttöön euron, 2008 [[Malta]] ja [[Kypros]], 2009 [[Slovakia]], 2011 [[Viro]] ja vuonna 2014 [[Latvia]]. Muut uudet jäsenvaltiot valmistautuvat ottamaan euron käyttöön sitä mukaa kuin täyttävät vaaditut kriteerit. [[Euroopan keskuspankki]] valvoo rahapoliittista vakautta, ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään kasvua ja taloudellista lähentymistä.<ref>Fontaine 2007, s. 33</ref>
 
Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotolla oli myös merkittävä psykologinen vaikutuksensa. Yli kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista hoitaa henkilökohtaiset raha-asiansa euromääräisinä. Yhteinen valuutta antaa kuluttajille mahdollisuuden vertailla eri maiden hintoja suoraan.<ref name="oppi43">Fontaine 2007, s. 43</ref>
 
Varsinainen talous- ja rahaliitto ([[EMU|Economic and Monetary Union, EMU]]) luotiin vuonna 1992 [[Maastrichtin sopimus|Maastrichtin sopimuksella]], joka sisälsi sitovan toteuttamissuunnitelman talous- ja rahaliitosta.<ref>Avain EU-käsitteisiin, s.53</ref>
 
== Vapaus, turvallisuus ja oikeus ==
EU:n sisärajojen avaamisesta on ollut ilmeistä etua tavallisille ihmisille, kun he voivat matkustaa ilman rajatarkastuksia. Vastapainoksi tosin EU:n ulkorajojen valvontaa on tiukennettu, jotta voitaisiin torjua ihmiskauppaa, huumausaineiden salakuljetusta, järjestäytynyttä rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa sekä terrorismia.<ref name="oppi45">Fontaine 2007, s. 45</ref>
 
Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei suunniteltu, että Euroopan maat yhdentyisivät oikeus- tai sisäasioissa. Vapaan liikkuvuuden takia kävi kuitenkin tärkeäksi taata myös saman suojelu ja oikeussuoja kaikille missä tahansa EU:n alueella. Alkuperäisiä perussopimuksia muutettiinkin vähitellen vuosien kuluessa Euroopan yhtenäisasiakirjalla, Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella ([[Maastrichtin sopimus]]) ja [[Amsterdamin sopimus|Amsterdamin sopimuksella]].<ref name="oppi45" />
 
=== Vapaa liikkuvuus Schengen-alueella ===
{{Pääartikkeli|[[Schengenin sopimus]]}}
Vuonna 1985 Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan hallitukset allekirjoittivat [[Schengen (kunta)|Schengenissä]] sopimuksen, joka helpotti matkustamista maiden välillä. Maat sopivat, että ne lopettavat kaikki henkilötarkastukset yhteisillä rajoillaan, yhdenmukaistavat muut kuin EU-maiden rajoilla tehtävät tarkastukset ja ottavat käyttöön yhteisen viisumipolitiikan.<ref name="oppi45" /> Näin syntyi [[Schengen-alue]]ena tunnetun vyöhyke, jossa ei ole sisäisiä rajoja. Schengen-sopimuskokonaisuudesta on sittemmin tullut osa EU:n perussopimusta ja Schengen-alue on laajentunut. Nykyään sopimukseen kuuluu 26 maata: Euroopan unionin maat, Britanniaa ja Irlantia lukuun ottamatta, ja lisäksi [[Norja]], [[Islanti]] ja [[Sveitsi]].
 
=== Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat ===
EU-maiden hallitukset ovat sopineet, että turvapaikkahakemukset käsitellään yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan. Vuonna 1999 asetettiin tavoitteeksi, että unionissa olisi yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan saaneiden asema olisi koko unionissa pätevä ja yhtenäinen. Lisäksi perustettiin Euroopan pakolaisrahasto. Todellinen EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ei silti ole toteutunut.<ref>Fontaine 2007, s. 46</ref>
 
=== Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjuminen ===
EU on perustanut Schengenin tietojärjestelmän (SIS). Sen avulla viranomaiset voivat vaihtaa tietoja henkilöistä, joista on annettu pidätysmääräys tai luovutuspyyntö, tai varastetusta omaisuudesta kuten ajoneuvoista tai taide-esineistä.<ref>Fontaine 2007, s. 45, 46</ref> Toinen merkkipaalu on ollut [[Europol]]in perustaminen. Se on [[Haag]]issa sijaitseva poliisi- ja tulliviranomaisista muodostuva EU:n elin, joka käsittelee kansainvälisen rikollisuuden koko kirjoa.<ref name="oppi47">Fontaine 2007, s. 47</ref>
 
=== Kohti Euroopan oikeusaluetta ===
Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa on erilaiset oikeusjärjestelmät. Haagiin on kuitenkin perustettu 2003 [[Eurojust]]-yksikkö, jonka tehtävä on auttaa eri valtioiden tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia tekemään yhteistyötä. Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on ollut voimassa tammikuusta 2004, korvaa pitkät luovutusmenettelyt.<ref name="oppi47" />
 
[[Siviilioikeus|Siviilioikeuden]] alalla on pyritty lainsäädännön avulla helpottamaan tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoa valtioiden rajat ylittävissä [[avioero]]-, [[asumusero]]-, [[huoltajuus]]- ja [[elatus]]tapauksissa. Näin yhdessä maassa annettuja tuomioita voidaan soveltaa muissa EU-maissa. Yhteisten menettelytapojen avulla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan myös sellaisten siviilivaateiden sovittelua, jotka ylittävät valtioiden rajat mutta ovat vähäisiä ja riitauttamattomia, kuten velka- tai [[konkurssi]]tapaukset.
<ref name="oppi47" />
 
== Väestö ja demografia ==
[[Kuva:Map of GDP per capita in the EU in 2007 (NUTS 3).svg|thumb|right|250px|Asukaskohtainen [[bruttokansantuote]] Euroopan unionin [[NUTS|NUTS 3]] -alueilla vuonna 2007. Mitä tummempi väri, sitä korkeampi asukaskohtainen bruttokansantuote.]]
 
{{pääartikkeli|[[Euroopan unionin väestö]]}}
Euroopan unionin 15 ensimmäisessä jäsenvaltiossa keskimääräinen eliniänodote on 74,5 vuotta. Syntyvyys on laskussa ja eurooppalaiset elävät aiempaa vanhemmiksi, millä on tulevaisuudessa merkittäviä vaikutuksia<ref name="perus5">Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 5</ref>. Vuonna 1960 syntyneiden miesten voi odottaa elävän noin 67-vuotiaiksi ja naisten noin 73-vuotiaiksi<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 12</ref>.
 
Vuonna 1960 tulevan EU:n maissa useimmilla naisilla oli vähintään kaksi lasta, ja tilastollisesti yhtä naista kohden oli yli 2,5 lasta. Vuoteen 2004 mennessä kokonaissyntyvyys oli laskenut noin 1,5 lapseen naista kohti. Korkeinta syntyvyys on Ranskassa ja Irlannissa ja alhaisin syntyvyys, alle 1,25 lasta naista kohden, on Tšekissä, Latviassa, Puolassa ja Slovakiassa. Koska nuoria ihmisiä on entistä vähemmän, EU:n työvoima pienenee.<ref name="perus13">Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 13</ref> Suurin osa EU:n väestön kokonaiskasvusta johtuu nettomuutosta, ja esimerkiksi Saksan, Kreikan ja Italian väkiluvut olisivat pienentyneet ilman maahanmuuttoa 2000-luvun alussa.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 14</ref>
 
Turvapaikkahakemusten määrä unionissa oli korkeimmillaan 1992 Balkanin selkkausten aikana, jolloin turvapaikkaa haki lähes 700&nbsp;000 henkilöä. Vuonna 2005 hakemusten määrä oli laskenut 226&nbsp;000:een, mikä oli alhaisin luku 15 vuoteen.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 15</ref>
 
== Varallisuus ja elintaso ==
Kun Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta valtiota 2004, EU:n bruttokansantuote (10&nbsp;957,9 miljardia dollaria) ohitti Yhdysvaltain BKT:n (10&nbsp;011,9 miljardia dollaria).<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 46</ref> Ostovoimastandardin (OVS) avulla on mahdollista poistaa hintatasojen erot eri maiden väliltä, millä pyritään mittaamaan todellista elintasoa. OVS:n mukaan 27 EU-maan bruttokansantuote 2005 oli 22&nbsp;600 $, Japanin 25&nbsp;800 $ ja Yhdysvaltain 35&nbsp;200 $.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 17</ref>. EU:n sisällä OVS-elintaso vaihteli Luxemburgin 58&nbsp;900 $:sta Bulgarian 7&nbsp;900 $:iin<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 18, 19</ref>. Elintaso vaihtelee paitsi jäsenmaiden välillä, myös niiden sisällä. EU on perustanut rakennerahastoja, jotta köyhempiä alueita voitaisiin kehittää ja eroja tasoittaa.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 20</ref>
 
Vaikka EU:n alueella asuu vain seitsemisen prosenttia maailman väestöstä, sen osuus tuonnista ja viennistä muun maailman kanssa käytävässä kaupassa on noin viidennes. EU-maiden välinen kauppa muodostaa kaksi kolmasosaa kaikesta EU:n kaupasta, joskin taso vaihtelee eri jäsenmaiden välillä.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 50, 51</ref> EU on maailman suurin viejä ja toiseksi suurin tuoja. Vuonna 2005 EU:n osuus maailman viennistä oli 18,1 prosenttia ja tuonnista 18,9 prosenttia. Sen tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat ja toiseksi tärkein Kiina.
 
== Terveys ja sairaus ==
Kaksi yleisintä yksittäistä kuolinsyytä unionimaissa ovat [[sydänsairaudet]] ja [[syöpä]]. Näihin sairauksiin kuolee huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia, ja sairastuneiden määrä vaihtelee huomattavasti jäsenmaasta toiseen. Vuonna 2004 sekä miesten että naisten syöpäkuolleisuus oli suurinta Unkarissa ja sydän- ja verisuonisairauskuolleisuus oli alhaisin Ranskassa.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 21</ref>
 
Marraskuussa 2006 julkaistu Eurobarometri-selvitys osoittaa, että 64 prosenttia EU:n kansalaisista harrastaa viikoittain ainakin jonkinlaista [[liikunta]]a. Selvityksen perusteella liikuntaa harrastettiin eniten Suomessa, jossa niin ilmoitti tekevänsä 83 prosenttia kyselyyn osallistuneista. Toiseksi aktiivisimpia olivat alankomaalaiset (79&nbsp;%) ja kolmansia liettualaiset (78&nbsp;%). Vähiten liikuntaa harrastettiin Portugalissa, Romaniassa ja Maltalla.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 22</ref>
 
EU aloitti vuonna 2005 tupakoinnin vastaisen "Help – Elä ilman tupakkaa" -kampanjan, joka on yksi suurimmista maailmassa koskaan järjestetyistä kansanterveyttä koskevista tiedotushankkeista.<ref>[http://fi-fi.help-eu.com/pages/HELP-OPETUSPAKETTI-pressroomcommdetails-1452-1-10.html Help-opetuspaketti]</ref><ref>[http://fi-fi.help-eu.com/pages/Noudata-henkil%C3%B6kohtaista-HELP-ohjelmaa-programme-10.html Help-ohjelma]</ref>
 
== Opetus ja tutkimus ==
Julkisten koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2003 oli EU:n 27 jäsenmaassa keskimäärin 5,17 prosenttia. Vaihteluväli ulottui Tanskan 8,28 prosentista Romanian 3,44 prosenttiin, joskin koulujärjestelmät ja tilastointiperusteet vaihtelevat eri maissa, mikä vaikeuttaa vertailua. Valtaosalla nuorista on keski- tai korkea-asteen koulutus.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 26–29</ref> Naisten koulutustaso on noussut niin, että vuonna 2004 korkeakouluista valmistuneista jo lähes 55 prosenttia oli naisia. Koulutusalat vaihtelevat kuitenkin yhä sukupuolen mukaan niin, että miehet opiskelevat enemmän luonnontieteitä, tekniikkaa tai ICT-alaa, naiset taas taideaineita, humanistisia aineita ja oikeustiedettä.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 30</ref>
 
EU pyrkii lisäämään erityisesti uuteen tekniikkaan liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, niin että sen osuus bruttokansantuotteesta olisi samalla tasolla kuin Japanissa (3,15&nbsp;% bruttokansantuotteesta vuonna 2004) ja Yhdysvalloissa (2,59&nbsp;%) kanssa. Unionin keskitaso oli 1,92 prosenttia. Ruotsi ja Suomi käyttivät tutkimukseen ja kehitykseen suhteessa ainakin saman verran varoja kuin Japani, mutta monessa uudessa jäsenmaassa osuus oli alle prosentin bruttokansantuotteesta.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 34, 35</ref>
 
Vuonna 2006 [[Internet]]iä käytti EU:ssa yli 90 prosenttia yrityksistä ja 49 prosenttia kotitalouksista. Alankomaissa 80 prosentilla kotitalouksista oli nettiyhteys, mutta Romaniassa vain 14 prosentilla.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 32</ref>
 
== Työelämä ==
Unioni on asettanut poliittiseksi tavoitteekseen, että työssä käyviä oli 70 prosenttia työikäisestä väestöstä vuoteen 2010 mennessä.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 36</ref> Kun vielä 1950-luvulla alueen väestöstä yli 20 prosenttia toimi maataloudessa ja noin 40 prosenttia teollisuudessa, vuoteen 2004 mennessä yli kaksi kolmannesta EU-25:n työpaikoista oli palvelualalla. Vaikka työllisyys palvelualalla on viime aikoina yhä noussut ja maataloudessa laskenut, teollisuustyöpaikkojen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 37</ref>
 
Vuonna 2006 työssä kävi 64,3 prosenttia työikäisistä EU-27:ssä. Osuus oli suurin Tanskassa ja pienin Puolassa. Myös miesten ja naisten työllisyysasteissa on eroja.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 38</ref> [[Työttömyysaste]] oli 2006 alhaisin (3,9 %) Alankomaissa ja Tanskassa ja korkein Puolassa (13,8&nbsp;%). Yhteensä EU:n työvoimasta oli EU-27:ssä kesällä 2006 työttömänä 7,9 prosenttia, kun työttömiä Yhdysvalloissa oli 4,6 prosenttia.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 40, 41</ref>
 
Kaikissa EU-maissa naiset ansaitsevat keskimäärin vähemmän kuin miehet. Ero on suurin Kyproksessa ja Virossa, joissa naiset ansaitsivat 25 prosenttia vähemmän kuin miehet vuonna 2005. Maltassa ero oli pienin, vain neljä prosenttia.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 42</ref>
 
== Liikenne, energia ja ympäristö ==
Kolme neljäsosaa EU:n rahdista kuljetetaan maanteitse, ja matkustajista useampi kuin kolme neljästä liikkuu maanteitä pitkin. EU kannustaa ihmisiä käyttämään [[joukkoliikenne]]ttä ja kuljetusyrityksiä siirtämään rahtia juniin, laivoihin ja proomuihin, jotta ruuhkat maanteillä helpottuisivat ja ympäristöä säästettäisiin.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 55</ref>
 
Jäsenmaat ovat riippuvaisia [[energia]]n tuonnista, sillä tuonti käsitti esimerkiksi vuonna 2005 52,3 prosenttia kulutetusta energiasta. Kypros, Luxemburg ja Malta ovat lähes kokonaan riippuvaisia energian tuonnista, mutta Tanska on energian nettoviejä ja Puolan ja Britannian riippuvuus tuonnista on vähäinen.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 57</ref> EU:n tavoitteena on, että 21 prosenttia sähköstä saadaan vuoteen [[2010]] mennessä uusiutuvista lähteistä, joita ovat tuuli-, aurinko-, vesi-, maanlämpö- ja biomassaenergia.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 58</ref>
 
Jokainen EU:n kansalainen tuottaa keskimäärin vähän yli puoli tonnia [[yhdyskuntajäte]]ttä vuodessa. Jätteen määrä asukasta kohden on suurin Irlannissa ja pienin Puolassa.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 60, 61</ref>
 
Kansainvälisen [[Kioton pöytäkirja]]n mukaan EU:n 15 ensimmäisen jäsenmaan on vähennettävä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 8 prosentilla vuosiin 2008–2012 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Nämä maat ovat sopineet tavoitteen saavuttamiseksi taakanjakojärjestelystä. 2004 unioniin liittyneillä mailla on yksilölliset päästötavoitteet, Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 62, 63</ref>
 
== Taide ja kulttuuri ==
EU:n kulttuurisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi seitsenvuotinen Kulttuuri 2000 -ohjelma,<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://137.204.115.130/activities/download/Bozoki/Cultural%20Policy%20and%20Politics%20in%20the%20European%20Union.pdf. | Nimeke=Cultural Policy and Politics in the European Union | Tekijä=Bozoki, Andras | Tiedostomuoto=PDF | Selite= | Julkaisu= | Ajankohta=13 July 2007 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Institute for Central Eastern and Balkan Europe | Viitattu=21.7.2009 | Kieli=englanti }}</ref> [[Euroopan kulttuurikuukausi]],<ref name="Culture Month">{{cite web |title=European Culture Month |author=European Commission |publisher=Europa web portal |url=http://ec.europa.eu/culture/eac/ecocs/present_cap/retrospective_en.html |accessdate=27 February 2008}}</ref>[[Media Plus]] -ohjelma,<ref name="Media Plus">{{cite web |title=Media programme |publisher=Europa web portal |date=5 July 2007 |author=European Commission |url=http://ec.europa.eu/information_society/media/index_en.htm |accessdate=13 July 2007}}</ref> [[Euroopan nuoriso-orkesteri]]<ref>{{cite web |url=http://www.euyo.org.uk/about/history.htm |title=An Overture to the European Union Youth Orchestra |publisher=The European Youth Orchestra |accessdate=12 August 2007}}</ref> ja [[Euroopan kulttuuripääkaupunki]] -ohjelma.<ref name="Capital Culture">{{cite web| title=European Capitals of Culture |publisher=Europa web portal |author=European Commission |url=http://ec.europa.eu/culture/eac/ecocs/present_cap/present_cap_en.html |accessdate=27 February 2008}}</ref>
[[Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto]] jaetaan ensi kertaa syksyllä 2009.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Euroopan+unioni+jakaa+ensimm%C3%A4iset+kirjallisuuspalkintonsa/1135247822847 | Nimeke= Euroopan unioni jakaa ensimmäiset kirjallisuuspalkintonsa | Tekijä=Antti Järvi | Tiedostomuoto= | Selite= | Julkaisu=HS.fi | Ajankohta=20.7.2009 | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Viitattu=21.7.2009 | Kieli= }}</ref>
 
=== Kielet ===
{{katso myös|[[Yhteisökieli]]}}
{| class="wikitable sortable" style="line-height:0.9em; border:1px black; float:center; margin-left:1em; text-align:left;"
|+ '''Euroopan virallinen kieliraportti (EU-25)'''
|-
! style="width:40px;"|Kieli
! style="width:40px;"|[[Äidinkieli]]
! style="width:40px;"|Yhteensä
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[Englannin kieli|englanti]]
|13%
|'''51&nbsp;%'''
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[saksan kieli|saksa]]
|'''18&nbsp;%'''
|32&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[ranskan kieli|ranska]]
|12&nbsp;%
|26&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[italian kieli|italia]]
|13&nbsp;%
|16&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[espanjan kieli|espanja]]
|9&nbsp;%
|15&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[puolan kieli|puola]]
|9&nbsp;%
|10&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[hollannin kieli|hollanti]]
|5&nbsp;%
|6&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[kreikan kieli|kreikka]]
|3&nbsp;%
|3&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[Tšekin kieli|tšekki]]
|2&nbsp;%
|3&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[ruotsin kieli|ruotsi]]
|2&nbsp;%
|3&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[unkarin kieli|unkari]]
|2&nbsp;%
|2&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[portugalin kieli|portugali]]
|2&nbsp;%
|2&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[katalaani]]
|1&nbsp;%
|2&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[Slovakian kieli|slovakki]]
|1&nbsp;%
|2&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[tanskan kieli|tanska]]
|1&nbsp;%
|1&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[suomen kieli|suomi]]
|1&nbsp;%
|1&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[liettuan kieli|liettua]]
|1&nbsp;%
|1&nbsp;%
|- style="line-height: 1.1em"
|align=left|[[slovenian kieli|sloveeni]]
|1&nbsp;%
|1&nbsp;%
|- style="line-height:1em; background:#f2f2f2;" class="sortbottom"
| colspan="3" style="text-align:left;"|<span style="font-size:90%;">
Julkaistu vuonna 2006, ennen vuoden 2007 laajentumista (Romania ja Bulgaria).</span>
|}
 
== Euroopan unionin asema maailmalla ==
=== Yhteinen puolustuspolitiikka ===
{{Pääartikkeli|[[Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka]]}}
Unionin yhteinen puolustuspolitiikka on alullaan. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) perustuvat Maastrichtin (1992), Amsterdamin (1997) ja Nizzan (2001) sopimuksiin.<ref name="Fontaine_49">Fontaine 2007, s. 49</ref> Vaikka kylmä sota päättyi 1900-luvun loppuvuosina, terrori-iskut [[syyskuun 11. päivän iskut|Washingtonissa ja New Yorkissa 2001]], [[Madridin junapommit 11. maaliskuuta 2004|Madridissa 2004]] ja [[Lontoon pommi-iskut 7. heinäkuuta 2005|Lontoossa 2005]] ovat jälleen muuttaneet maanosan strategista asemaa. Tiedonkeruu terrorismista ja sen torjuminen on laajentanut perinteisen puolustusyhteistyön käsitettä.<ref>Fontaine 2007, s. 49–50</ref> Yhdysvallat hyväksyy, että Euroopan unioni voi käyttää joitakin Naton voimavaroja, kuten tiedustelutietoja, viestintäverkkoa, komentolaitteita ja kuljetuskapasiteettia, sellaisissa operaatioissa, joissa Yhdysvallat ei ole osallisena.<ref name="Fontaine_49"/>
 
EU:n jäsenvaltiot ovat asettaneet itselleen päämääräksi, että nopean toiminnan joukot sekä niiden meri- ja ilmatuki saataisiin toimintavalmiuteen ja niitä voitaisiin ylläpitää vähintään vuoden ajan. Nopean toiminnan joukot koostuvat kansallisten asevoimien joukko-osastoista eivätkä muodosta erityistä "euroarmeijaa". Aseiden valmistuksessa pyritään yhteistyöhön ja asejärjestelmiä kehitetään yhteensopiviksi. Thessalonikin Eurooppa-neuvosto päättikin 2003 perustaa Euroopan puolustusviraston.<ref name="oppi50">Fontaine 2007, s. 50</ref>
 
EU on vuodesta 2003 toteuttanut erilaisia rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioita. Tärkein niistä oli Bosnia-Hertsegovinassa, jossa unionin 7000 hengen sotilasjoukot korvasivat Naton rauhanturvajoukot joulukuussa 2004.<ref name="oppi50" />
 
=== Turvallisuus ===
[[Europol]] on Euroopan poliisivirasto. [[Eurojustin]] taas edistää EU-maiden syyttäjien, tuomareiden ja poliisien välistä yhteistyötä.<ref>Fontaine 2007, s. 6</ref> Euroopan unionin alaisten yhteisten viranomaistahojen keskeisenä tarkoituksena on valtioiden rajoja ylittävän rikollisuuden torjuminen. Europolin hallinnossa on jäseniä jokaisesta jäsenvaltiosta ja esimerkiksi Suomella on Europolissa kaksi poliisin ja yksi tullin edustaja.
 
=== Kauppapolitiikka ===
EU:n kauppapolitiikka on kytköksissä sen kehitysapupolitiikkaan<ref>Fontaine 2007, s. 51</ref>. Useimpien kehitysmaiden vienti EU:hun on tullitonta tai tullit ovat alennettuja. Etuuskohtelun avulla pyritään edistämään talouskasvua köyhissä maissa.<ref name="oppi52">Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 52</ref> Unionilla on keskeisenä kauppamahtina tärkeä asema kauppajärjestö WTO:ssa.<ref>Fontaine 2007, s. 7</ref>
 
=== EU:n ja Välimeren maiden suhteet ===
Välimeren etelärannan mailla on suuri merkitys EU:lle maantieteellisen läheisyyden, historiallisen yhteyden, kulttuurisiteiden ja muuttovirtojen vuoksi. EU ja sen ulkopuoliset Välimeren rannikkovaltiot hahmottelivat Välimeri-kumppanuuden perustan Barcelonan konferenssissa marraskuussa 1995. Siihen kuuluu esimerkiksi poliittinen vuoropuhelu, turvallisuusyhteistyö ja asevalvonta sekä talous- ja kauppasuhteiden vahvistaminen, lopullisena tavoitteena Euro-Välimeri-vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä.<ref name="oppi52" />
 
=== Itäinen kumppanuus ===
EU sopi toukokuun 2009 huippukokouksessa Prahassa politiikkansa vahvistamisesta ja suhteiden tiivistämisestä [[Armenia]]n, [[Azerbaidžan]]in, [[Georgia]]n, [[Moldova]]n, [[Ukraina]]n ja [[Valko-Venäjä]]n kanssa. Itäisen kumppanuuden yhteistyö ja kehitystavoitteet keskittyvät erityisesti neljään teemaan:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ulkoministerio.fi/public/download.aspx?ID=52901&GUID={E7F2AAE5-9317-464C-BCEB-F936684DF48B} | Nimeke = Suomen Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasia, ja Keski-Aasia -politikkalinjaus | Tekijä = | Tiedostomuoto = pdf | Selite = sivut 11-15 | Julkaisu = ISBN 978-951-724-811-2 | Ajankohta = 29.1.2010 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Ulkoasiainministeriö | Viitattu = 30.1.2010 | Kieli = {{fi}} }}</ref>
# demokratiaan, hyvään hallintoon ja vakauteen,
# taloudelliseen yhdentymiseen ja vakauteen,
# energiavarmuuteen ja
# ihmisten välisiin yhteyksiin.
 
Tämän yhteistyösopimuksen seurauksena Euroopan unionin jäsenmaiden ja itäisten kumppanuusmaiden kahdenväliset suhteet ovat usein selvästi kehittyneet. Esimerkiksi Suomi kertoi tammikuussa 2010 perustavansa virallisen toimipisteen Valko-Venäjälle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ulkoministerio.fi/Public/default.aspx?contentid=185253&nodeid=15145&culture=fi-FI | Nimeke = Suomi tiivistää suhteitaan Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 29.1.2010 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Ulkoasiainministeriö | Viitattu = 30.1.2010 | Kieli = }}</ref> Vuonna 2013 vahvaksi kandidaatiksi EU:n läheisyyteen povattiin Ukrainaa, joka kuitenkin päätti omasta tahdostaan keskeyttää lähentymisen eurooppalaisen yhteisön kanssa ja sen sijaan tiivisti yhteistyötään Venäjän kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/Ukraina+haluaa+jatkaa+neuvotteluja+EU-sopimuksesta/a1385956047408 | Nimeke = Ukraina haluaa jatkaa neuvotteluja EU-sopimuksesta| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Viitattu = 2.12.2013 | Kieli = }}</ref>
 
=== Afrikka-politiikka ===
Kun Rooman sopimus solmittiin 1957, myös jäsenmaiden merentakaisista alueista ja maista tuli unioniin assosioituneita maita. Siirtomaavalta purkautui 1960-luvulla, jolloin suhde muuttui itsenäisten valtioiden väliseksi kanssakäymiseksi.
 
Kesäkuussa 2000 [[Benin]]in pääkaupungissa solmittiin [[Cotonoun sopimus]] Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden välillä. Se on toistaiseksi kunnianhimoisin kauppaa ja tukea koskeva sopimus kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä. Siinä otettiin myös käyttöön menettelytapoja, joilla voidaan käsitellä ihmisoikeuksien loukkauksia.<ref>Fontaine 2007, s. 53</ref>
 
== Kansalaisten Eurooppa ==
=== Kansalaisten oikeudet ===
Unionin kansalaisuus on kirjattu perustamissopimukseen. Sen mukaan "unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta." Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus matkustaa, työskennellä ja asua missä tahansa unionin alueella. Jokaisella on kansallisuuteen katsomatta oikeus äänestää ja olla ehdokkaana kunnallisissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa siinä EU-maassa, jossa asuu.<ref name="oppi41">Fontaine 2007, s. 41</ref>
 
Vuoden 1999 [[Amsterdamin sopimus]] vahvisti perusoikeuksien käsitettä. Sen mukaan EU-maata vastaan voidaan ryhtyä toimiin, jos se ei kunnioita EU-kansalaisten perusoikeuksia. Sopimuksella laajennettiin syrjimättömyysperiaate koskemaan kansalaisuuden lisäksi sukupuolta, rotua, uskontoa, ikää ja sukupuolista suuntautumista.<ref name="oppi41" /> Euroopan oikeusmiehen virka on perustettu EU:n tuomiseksi lähemmäs kansalaisia. Lisäksi unionin kansalaisilla on oikeus tehdä vetoomus Euroopan parlamentille.<ref name="oppi42">Fontaine 2007, s. 42</ref>
 
=== Unionin tunnukset ===
{{pääartikkeli|[[Euroopan unionin symbolit]]}}
Eurooppalaisen identiteetin näkyvin ilmaisu on yhteinen raha [[euro]]. Muita symboleja ovat [[Euroopan unionin lippu]], jossa on 12 keltaista tähteä sinisellä pohjalla, sekä "kansallislaulu" ([[Euroopan hymni]]), joka on [[Ludwig van Beethoven|Beethovenin]] säveltämä Oodi ilolle (''Ode an die Freude''). Eurooppa-päivää vietetään 9. toukokuuta, eli samana päivänä jolloin Robert Schuman antoi esityksensä liiton muodostamisesta. EU:lla on tunnuslause "Moninaisuudessaan yhtenäinen". Eurooppalainen passi on ollut käytössä vuodesta 1985, ja EU-ajokortteja on myönnetty kaikissa jäsenmaissa vuodesta 1996.
 
== EU-asenteet ==
Suurin osa kansalaisista pitää kaikissa EU-maissa jäsenyyttä oman maansa kannalta hyvänä asiana. EU:n kannatus on vaihdellut unionin eri osissa ja eri aikoina. Vuoden 2006 Eurobarometri-selvityksen mukaan EU:ta kannatetaan eniten Irlannissa ja [[Benelux]]-maissa ja EU-myönteisyys on lisääntynyt kaikissa vuonna 2004 unioniin liittyneissä maissa, Unkaria lukuun ottamatta.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 72</ref> EU:n kannatus on pienintä Unkarin ohella Suomessa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Britanniassakin EU oli vastaajien mielestä useammin "hyvä asia" (34&nbsp;%) kuin "huono asia" (31&nbsp;%).<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 72, 73</ref>
 
Saman kyselyn mukaan enemmistö EU:n asukkaista (54&nbsp;%) katsoo, että oma maa on hyötynyt unionin jäsenyydestä. Siihen uskotaan lujimmin Irlannissa (87&nbsp;%), Liettuassa (77&nbsp;%) sekä Tanskassa ja Kreikassa (74&nbsp;%). Eniten epäilijöitä on Unkarissa, Ruotsissa ja Britanniassa; vain 39–41 prosenttia vastaajista ajatteli maansa hyötyneen jäsenyydestä.<ref>Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 74</ref>
 
== Kritiikki Euroopan unionia kohtaan ==
{{Pääartikkeli|[[Euroskeptisismi]]}}
Vuoden 2009 EU:n teettämän [[Eurobarometri]]n mukaan EU:n asukkaista enemmistö kannattaa valtionsa jäsenyyttä EU:ssa. 53&nbsp;%:n mielestä jäsenyys on hyvä asia, ja 15&nbsp;% piti jäsenyyttä huonona asiana.<ref name="Eurobarometer 71 annexe">{{cite web | url = http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb71/eb713_annexes.pdf | title = Standard Eurobarometer 71 Table of Results, Standard Eurobarometer 71: Public Opinion in the European Union (fieldwork June - July 2009) | accessdate=2009-11-01| year = 2009 | month = September | format = pdf | publisher = [[European Commission]] | pages = }}</ref> Suurinta skeptisyys on Latviassa, Yhdistyneissä kuningaskunnissa ja Unkarissa, jossa vain 25-32&nbsp;% piti jäsenyyttä hyvänä asiana. 56&nbsp;%:n mielestä EU jäsenyys on hyödyttänyt omaa maataan ja 31&nbsp;%:n mielestä jäsenyydestä ei ole ollut hyötyä. 48&nbsp;% luottaa Euroopan parlamenttiin, kun taas 36&nbsp;% ei luota.<ref name="Eurobarometer 71 annexe"/>
 
Sussexin yliopiston EU tutkimuksen professorit [[Aleks Szczerbiak]] ja [[Paul Taggart]] jakavat euroskeptismin kahteen osaan kovan ja pehmeän linjan edustajiin.<ref>{{cite book |title=Euroscepticism and European Integration |last=Arato |first = Krisztina |coauthors=Kaniok, Petr |year= |publisher=CPI/PSRC |location= |isbn=9789537022204 |page = 162}}</ref><ref>Harmsen et al (2005), p. 18.</ref><ref>{{cite book |title=The Making of Eurosceptic Britain |last=Gifford | first=Chris |year=2008 |publisher=Ashgate Publishing |location= |isbn=9780754670742 |page=5 }}</ref><ref name= "Szczerbiak 7">Szczerbiak et al (2008), p. 7</ref><ref>{{cite book |title=Pan-European Perspectives on Party Politics | last=Lewis |first=Paul G |coauthors=Webb, Paul D |year=2003 |publisher=Brill |location= |isbn= 9789004130142 |page=211}}</ref> Kovan linjan edustajat vastustavat Euroopan unionia periaatteesta. He haluavat irrottaa oman maansa EU:n jäsenyydestä ja tavoittelevat koko EU:n lakkauttamista<ref name="Szczerbiak 7" />. Szcherbiak ja Taggart luokittelevat kyseiseen ryhmään kuuluviksi Euroopan parlamentin [[Vapaa ja demokraattinen Eurooppa]] ryhmän puolueet, jonka ainoa suomalainen jäsen on [[Perussuomalaiset]].<ref>Harmsen et al. (2005), p. 31–2</ref> Pehmeän linjan kriitikot kannattavat EU jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa, mutta vastustavat tiettyjä EU:n poliitikkoja ja [[liittovaltio]]kehitystä. Pehmeän linjan kriitikoihin kuuluvat parlamentin [[Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto|Pohjoismaiden vihreä vasemmisto]] -ryhmä, jolla ei ole suomalaisjäseniä, sekä [[Euroopan konservatiivit ja reformistit]] -ryhmä, jolla ei ole suomalaisjäseniä.<ref>Szczerbiak et al (2008), p. 8</ref>
===Kritiikki Suomessa===
Suomessa on useita, enimmäkseen pieniä, euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on estää integraation syventäminen tai unionin laajeneminen tai jopa aikaansaada maan kokonaan eroaminen unionista. Nämä ovat [[Itsenäisyyspuolue|IPU]], [[Suomen Kommunistinen Puolue (1994)|SKP]], [[Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta|KTP]] ja [[Suomen Työväenpuolue STP|STP]]. Vuoden 2009 EU-vaalien alla Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan eduskuntapuolueista kriittisimmin EU:hun suhtautuvat [[Suomen Kristillisdemokraatit|Kristillisdemokraatit]], [[Perussuomalaiset]] ja [[Vasemmistoliitto]].<ref>[http://yle.fi/uutiset/teksti/eurovaalit/2009/06/vihreiden_ja_kommunistien_eurovaaliehdokkailla_samoja_nakemyksia_774480.html Vihreiden ja kommunistien eurovaaliehdokkailla samoja näkemyksiä] YLE Uutiset / Eurovaalit 2009 (katso etenkin kaaviokuva)</ref>
 
Europarlamentin suomalaisjäsenistä erityisen kovaa EU-kritiikkiä on esittänyt Vasemmistoliiton [[Esko Seppänen]].<ref>[http://www.ylioppilaslehti.fi/2008/05/02/eu-kritiikin-13-epaonnen-vuotta/ EU-kritiikin 13 epäonnen vuotta] Ylioppilaslehti 2008</ref> Myös Suomen Keskustan [[Paavo Väyrynen]] suhtautuu kirjassaan unioniin kriittisesti.<ref>[http://www.talouselama.fi/kirjat/article364395.ece Vitaalit Väyryset tulevat taas] (kirjan Paavo Väyrynen: Eemeli Väyrysen vuosisata. Maahenki Oy 2009 eisttely) 15.1.2010 Talouselämä</ref>
 
[[Vaihtoehto EU:lle]] on suomalainen järjestö, jonka tavoitteena on tuoda esiin kritiikkiä Euroopan unionin kehityksestä.
 
== Vertailua muihin talousalueisiin ja maihin ==
EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 501 miljoonaa, eli jos se olisi '''[[liittovaltio]]''', niin se olisi väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin [[Kiinan kansantasavalta|Kiinan]] ja [[Intia]]n jälkeen. Vastaavasti EU:n pinta-ala 4&nbsp;325&nbsp;675 [[km²]], eli se on pinta-alaltaan suurempi kuin Intia.
 
{| class="wikitable"
|- bgcolor="#ececec"
| '''Kokonaisuus''' || '''Pinta-ala'''<br /><span style="font-size:90%;">km²</span> || '''Väestömäärä''' || '''BKT (ostovoimakorjattu)'''<br /><span style="font-size:90%;">miljoonaa USD</span> || '''BKT (ostovoimakorjattu)<br />ihmistä kohti'''<br /><span style="font-size:90%;">USD</span> || '''Osallisia<br />valtioita'''
|-
| '''Euroopan unioni'''
| bgcolor=#ccffcc align="right" | 3&nbsp;977&nbsp;487
| align="right" | 456&nbsp;285&nbsp;839
| align="right" | 11&nbsp;064&nbsp;752
| align="right" | 24&nbsp;249
| align="right" | 27
|-
| '''[[Association of Southeast Asian Nations|ASEAN]]'''
| align="right" | 4&nbsp;400&nbsp;000
| align="right" | 553&nbsp;900&nbsp;000
| align="right" | 2&nbsp;172&nbsp;000
| align="right" | 4&nbsp;044
| align="right" | 10
|-
| '''[[Etelä-Amerikan valtioiden unioni|UNASUR]]'''
| align="right" | 17&nbsp;715&nbsp;335
| bgcolor=#ccffcc align="right" | 366&nbsp;669&nbsp;975
| align="right" | 2&nbsp;635&nbsp;349
| align="right" | 7&nbsp;187
| align="right" | 12
|-
| '''[[NAFTA]]'''
| align="right" | 21&nbsp;588&nbsp;638
| align="right" | 430&nbsp;495&nbsp;039
| bgcolor=#ccffff align="right" | 12&nbsp;889&nbsp;900
| bgcolor=#ccffff align="right" | 29&nbsp;942
| bgcolor=#ccffcc align="right" | 3
|-
| '''[[Afrikan unioni|AU]]'''
| bgcolor=#ccffff align="right" | 29&nbsp;797&nbsp;500
| bgcolor=#ccffff align="right" | 850&nbsp;000&nbsp;000
| bgcolor=#ccffcc align="right" | 1&nbsp;515&nbsp;000
| bgcolor=#ccffcc align="right" | 1&nbsp;896
| bgcolor=#ccffff align="right" | 54
|-
| '''Suuria<br />maita'''
|
|
|
|
| '''Poliittisia<br />osajoukkoja'''
|-
| '''[[Intia]]'''
| align="right" | 3&nbsp;166&nbsp;414
| align="right" | 1&nbsp;102&nbsp;600&nbsp;000
| align="right" | 3&nbsp;433&nbsp;000
| align="right" | 3&nbsp;100
| align="right" | 35
|-
| '''[[Kiina]]'''
| align="right" | 9&nbsp;596&nbsp;960
| align="right" | 1&nbsp;306&nbsp;847&nbsp;624
| align="right" | 7&nbsp;249&nbsp;000
| align="right" | 5&nbsp;200
| align="right" | 33
|-
| '''[[Yhdysvallat]]'''<sup>1</sup>
| align="right" | 9&nbsp;631&nbsp;418
| align="right" | 296&nbsp;900&nbsp;571
| align="right" | 11&nbsp;190&nbsp;000
| align="right" | 39&nbsp;100
| align="right" | 50
|-
| '''[[Kanada]]'''<sup>1</sup>
| align="right" | 9&nbsp;984&nbsp;670
| align="right" | 32&nbsp;507&nbsp;874
| align="right" | 958&nbsp;700
| align="right" | 29&nbsp;800
| align="right" | 13
|-
| '''[[Venäjä]]'''
| align="right" | 17&nbsp;075&nbsp;200
| align="right" | 143&nbsp;782&nbsp;338
| align="right" | 1&nbsp;282&nbsp;000
| align="right" | 8&nbsp;900
| align="right" | 89
|-
|}
<span style="font-size:90%;">Luvut vuodelta 2003. Väritys: Syaani suurimmalle arvolle ja vihreä pienimmälle arvolle vertailujoukossa.</span><br />
<span style="font-size:90%;">Lähde: [[The World Factbook|CIA World Factbook]] 2004, [[Kansainvälinen valuuttarahasto|IMF]] WEO Database</span><br />
<sup>1</sup> <span style="font-size:90%;">[[NAFTA]]:n jäsen</span>
 
== Katso myös ==
* [[Euroopan talousalue|ETA-sopimus]]
* [[Euroopan neuvosto]]
* [[Euroopan unionin erillisvirastot]]
* [[Euroopan unionin taistelujoukot]]
* [[Euroopan unionin energiapolitiikka]]
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite| Tekijä=Aro, Pekka O. ja [[Reijo Kemppinen]]| Nimike=Euroopan yhteisö – perusteos| Julkaisija=Ulkoasiainministeriö yhteistyössä Taloudellisen Tiedotustoimiston kanssa| Vuosi=1993| Tunniste=ISBN 951-47-7150-8}}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Fontaine, Pascal | Nimeke=12 oppituntia Euroopasta | Julkaisupaikka= Luxemburg| Julkaisija=Euroopan komissio | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 92-79-02867-7}}
* Kemppinen, Reijo 2002, [http://www.eurooppa-tiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/suomi.pdf Suomi Euroopan unionissa - perusteos], ISBN 951-37-3675-X
* {{Kirjaviite| Tekijä=Erkkilä, Tero ja [[Teija Tiilikainen]]| Vuosi=2004| www=http://www.eurooppa-tiedotus.fi/public/download.aspx?ID=34374&GUID={F44B845D-F539-458D-A4AE-280032C3557D} | Nimike=Avain EU-käsitteisiin| Julkaisija=Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus| Tunniste= ISBN 951-724-460-6}}
*{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista | Julkaisupaikka= Luxemburg| Julkaisija=Euroopan komissio | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 92-79-03612-2}}
* Euroopan komissio, 2004, [http://ec.europa.eu/publications/booklets/eu_glance/44/index_fi.htm Perustietoa Euroopan unionista]
* Euroopan komissio, 2005, [http://ec.europa.eu/publications/booklets/eu_glance/53/index_fi.htm Näin Euroopan unioni toimii - Opas EU:n toimielimiin], ISBN 92-894-9529-4
* [http://europa.eu/generalreport/fi/welcome.htm Yleiskertomus Euroopan unionin toiminnasta] - Euroopan komission tekemä virallinen vuosikertomus EU:n toiminnasta
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet|fontti|viitteet=
 
<ref name="GrönlantiEU">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eu-oplysningen.dk/euo_en/spsv/all/17/ | Nimeke = What is Greenland’s relationship with the EU? | Julkaisija = Folketinget | Viitattu = 27.1.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
}}
 
== Kirjallisuutta ==
=== Suomeksi ===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Aherto, Suvi & Ekholm, Peter | Nimike=Himoa liittoon! Keittiökeskusteluja Euroopan unionista | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Eurooppanuoret | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-952-92-1771-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hägglund, Gustav | Nimike=Euroopan puolustus | Julkaisija=Ajatus | Vuosi=2004}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hämäläinen, Unto | Nimike=Lännettymisen lyhyt historia | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1998 | Selite=Piirrokset: Terho}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Liikanen, Erkki | Nimike=Brysselin päiväkirjat 1990–1994 | Julkaisija=Otava | Vuosi=1995}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lipponen, Paavo | Nimike=Kohti Eurooppaa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2001}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kuosma, Tapio | Nimike=Uljas uusi Eurooppa: Euroopan unionin perustuslaki | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Livres Belles-Lettres | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 952-99178-7-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kuusela, Hanna & Bruun, Otto (toim.) | Nimeke=Euroopasta ei mitään uutta? Kansalaiset Euroopan unionia etsimässä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-952-495-107-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nieminen, Hannu & Karppinen, Kari & Mörä, Tuomo (toim.) | Nimeke=Onko Eurooppa olemassa? Näkökulmia eurooppalaiseen julkisuuteen ja demokratiaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-952-495-062-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Pihkala, Erkki | Nimeke=Yhdentyvä Eurooppa: Euroopan unionin taloushistoria | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1168 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-746-974-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Raunio, Tapio & Saari, Juho (toim.) | Nimeke=Euroopan tulevaisuus | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-952-495-037-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rehn, Olli | Nimike=Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2006}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Ruonala, Marko | Nimeke=EU-perusteos | Selite=Eurooppa-tietoa 192 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Ulkoasiainministeriö, Eurooppatiedotus | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-724-639-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Seppänen, Esko | Nimeke=Emumunaus | Julkaisija=Into Kustannus Oy | Vuosi=2012}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Stubb, Alexander | Nimike=Marginaalista ytimeen. Suomi Euroopan unionissa 1989–2003 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2006}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tiilikainen, Teija & Palosaari, Teemu (toim.) | Nimeke=Integraation teoria | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-952-495-042-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Toivanen, Erkki | Nimeke=Eurooppalaisuuden rajoilla | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-1-18930-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Viinamäki, Olli-Pekka | Nimeke=Eurooppahallinto ja Suomi | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-952-495-012-1}}
 
=== Englanniksi ===
* Helen & William Wallace: ''Policy-making in the Europen Union'' (various editions since the 1970s)
* William Wallace: ''The Dynamics of European Integration'' (1990)
* William Wallace: ''The Transformation of Western Europe'' (1990)
* Olli Rehn: ''Europe's Next Frontiers'' (2006)
* Ari Nieminen: Towards a European Society? Integration and Regulation of Capitalism. Department of Sociology, Research Reports No. 245. Helsinki University Printing House, Helsinki 2005.[http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/vk/nieminen/]
* Esko Aho: ''Creating an Innovative Europe'' (2006)
* Heather Grabbe: ''The EU's Transformative Power. Europeanization through Conditionality in Central and Eastern Europe'' (2006)
* Charles Grant: ''Europe's blurred boundaries: rethinking enlargement and neighbourhood policy'' (2006)
* Mark Leonard: ''Why Europe wull run the 21st Century'' (2005)
 
=== Ranskaksi ===
* Robert Schuman: ''Pour L'Europe'' (2005; ensimmäinen painos vuodelta 1963)
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commons|European Union|Euroopan unioni}}
* [http://europa.eu/index_fi.htm EUROPA – Euroopan unionin portaali]
* [http://www.eurooppatiedotus.fi/ Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus] EU-tietoa suomeksi ja ruotsiksi
* [http://geteuropa.eu/ GetEuropa – Euroopan unionin haku]
* [http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=89cd6447-8e77-4bbd-bb8d-1829f42380cb Makupalojen EU-linkit]
* [http://euobserver.com EUobserver] – EU-aiheisia uutisia {{en}}
* [http://www.euroopantulevaisuus.fi Euroopan tulevaisuus -portaali] Keskusteluportaali EU:sta.
* [http://www.kaapeli.fi/~veu/ Vaihtoehto EU:lle ry]
* [http://www.image.fi/artikkelit/spagettivatikaani Timo Harakka: Spagettivatikaani, Image 3/1994]
 
{{EU-maat}}
{{Nobelin rauhanpalkinto}}
{{Metatieto}}
 
[[Luokka:Euroopan unioni|*]]
 
{{Link GA|de}}
{{Link GA|cs}}
{{Link GA|en}}
{{Link FA|es}}
{{Link GA|is}}
{{Link GA|ja}}
{{Link GA|no}}
{{Link FA|ro}}
{{Link FA|sl}}
{{Link FA|sr}}
{{Link FA|sv}}
{{Link FA|sco}}
{{Link FA|tr}}
{{Link GA|es}}
22 761

muokkausta