Ero sivun ”Kolmikymmenvuotinen sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän 137.163.31.175 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Barosaurus Lentus tekemään versioon. |
||
Rivi 23:
[[Augsburgin rauha]]ssa vuonna 1555 saksalaisen keisarin ja luterilaisten ruhtinaiden välillä vahvistettiin [[Speyer]]in valtiopäivien 1529 päätös, jonka mukaan luterilaisia siedettiin valtakunnassa tästedes ja ruhtinaskuntien uskonto määräytyi niiden ruhtinaan uskonnon mukaan. Toisuskoiset saivat muuttaa vapaasti valitsemaansa maahan ja luterilaiset saivat pitää vuoden 1552 jälkeen valtaamansa maat, mutta ne katolisen kirkon piispat, jotka kääntyivät luterilaisuuteen, menettivät läänityksensä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Thomas M. Lindsay | Nimeke = History of the Reformation Reformation in Germany from Its Beginning to the Religious Peace of Augsburg| Vuosi = 1906 /2003 | Sivu = 396–399 | Julkaisija = Kessinger Publishing| Tunniste = ISB 9780766163669 | Viitattu = 10.5.2013}}</ref>
Poliittiset jännitteet kasvoivat 1600-luvulla. Espanjan [[Filip II (Espanja)|Filip II]] oli [[Habsburg|Habsburg-sukua]] ja himoitsi Saksan länsiosien maita omien Alankomaidensa lisäksi. [[Ranska]] taas halusi rajoittaa Habsburgien vallan kasvua, koska suvun alueet muodostivat jo sen itärajan. [[Ruotsi]] ja [[Tanska]] taas pyrkivät laajentumaan [[Itämeri|Itämeren]] etelärannikolle
[[Tiedosto:Joseph_Heintz_d._Ä._003.jpg|thumb|left|[[Ferdinand II]], pyhän roomalaisen keisarikunnan keisari ja Böömin kuningas.]]
Uskonnolliset jännitteet kasvoivat jo keisari [[Rudolf II|Rudolf II:n]] aikana (hallitsi 1576–1612), kun käännynnäiset piispat eivät suostuneet luovuttamaan maitaan; [[kalvinismi]] levisi Saksassa, eikä sitä suojannut mikään sopimus; Itä-Euroopassa [[Puola]] ja [[Itävalta|Itävallan]] Habsburgit yrittivät palauttaa katolista uskoa. Protestanttien kirkkoja tuhottiin eri puolilla Saksaa ja uskonnon harjoittamiselle asetettiin rajoituksia. Rudolf II ja hänen seuraajansa [[Matias (keisari)|Matias]] (1612–1619) eivät kuitenkaan levittäneet katolisuutta määrätietoisesti, vaan sallivat protestanttiset liikkeet välttäen ristiriitoja protestanttisten ruhtinaiden kanssa.
| |||