Ero sivun ”Ronnie Österberg” versioiden välillä

Ronnie Österberg soitteli kitaraa ja leikkirumpuja noin kymmenvuotiaasta, kunnes osti itselleen rummut 14–15-vuotiaana. Hän liittyi yhtyeeseen nimeltä The Fighters, joka sijoittui kärkisijoille vuoden 1963 bändikilpailuissa Helsingin Messuhallissa. Yhtyeen kitaristi oli [[The Sounds]]in kitaristin pikkuveli, joten monet esiintymiset hoidettiin maan parhaisiin kuuluvalla Soundsien laitteistolla. Noin vuoden jälkeen Österberg alkoi lyhyiden vierailujen (mm. [[Jim Pembroke]]n Pems) koota ympärilleen uutta yhtyettä, josta syntyi [[Jim & Beatmakers]]. Laulusolistina toimi Fightersien Ralle ”Jim” Wikström, kitaristeina veljekset [[Seppo Keurulainen|Seppo]] ja [[Kari Keurulainen]]. Ensimmäinen hitti syntyi kappaleesta ”My Only One”. Suosion myötä alkoivat kuitenkin keskinäiset ristiriidat, ja Österberg lähti yhtyeestä, josta sittemmin kehittyi [[Jormas]]. Päivätyössä sattuneesta onnettomuudesta toivuttuaan Österberg liittyi hetkeksi Soundsiin, sitten [[The Scaffolds]]iin, jonka jäsenenä pääsi levyttämään ja kesän yli kestäneelle kiinnitykselle Tukholman [[Gamlastan]]in klubeille. Pian Österberg yllättäen myi rumpunsa ja [[Peukalokyyti|liftasi]] [[Pariisi]]in, jossa vietti aikaa kunnes hänet karkotettiin oleskeluluvan määräajan ylittämisestä. Heti Suomeen palattuaan hän sai työtarjouksen [[Eero Raittinen|Eero Raittisen]] [[The Boys (suomalainen yhtye)|The Boys]] -yhtyeestä, josta sittemmin tuli [[The Islanders]]. Yhtye toimi [[Danny]]n taustayhtyeenä, keikkoja riitti ja soittokokemusta karttui. Islandersin jälkeen vuorossa oli [[Blues Section]], josta sitten kehittyi Wigwam.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Tapio Korjus | Otsikko = Wigwam lähikuvassa 4: Ronnie Österberg| Julkaisu = Musa | Ajankohta = 5/1972| Sivut =4–6 | Julkaisija = | Viitattu = 6.1.2014 }}</ref>