Avaa päävalikko

Muutokset

294 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
intron muot.
{{Tieteellinen luokittelu}}
'''Fylogeneettinen systematiikka''' eli '''kladistiikka''' on [[eliö]]iden [[taksonomia|tieteellisen luokittelun]] lähestymistapa, jossa luokituksen on tarkoitus heijastaa eliöiden evolutiivista [[fylogenia|polveutumishistoriaa]]. Polveutumishistorian selvittämiseksi eliöiden nykyisten tuntomerkkien perusteella pyritään käyttämään objektiivisia päättelysääntöjä.
'''Fylogeneettinen systematiikka''' eli '''kladistiikka''' on [[evoluutiobiologia]]an perustuva [[eliö]]iden tieteellinen luokittelu.
 
Biologisen systematiikan tehtävänä on eliöiden nimeäminen ja luokittelu sekä eliömaailman monimuotoisuuden jäsentäminen. Perinteisesti, esimerkiksi [[Carl von Linné|linnéläisessä]] systematiikassa, luokittelu on perustunut lähinnä lajien ([[morfologia (biologia)|morfologisiim]]) samankaltaisuuksiin riippumatta siitä miten ja milloin nämä samankaltaisuudet ovat syntyneet. 1900-luvun jälkipuolella käyttöön tulleen, erityisesti [[Willi Hennig]]in ajatuksiin perustuvan fylogeneettisen systematiikan tarkoituksena on luokittelu, jossa [[taksoni]]t vastaavat yksikäsitteisesti [[evoluutiopuu]]n haaroja, monofyleettisiä ryhmiä eli kladeja ([[kehityslinja|kehityslinjoja]]). Informaatio siitä, mitkä eliöt muodostavat monofyleettisen ryhmän, sisältyy vain niihin ominaisuuksiin tai tuntomerkkeihin, jotka ovat syntyneet ko. kehityslinjassa sen eriydyttyä muista kehityslinjoista. Kladistinen analyysi pyrkii tunnistamaan tällaiset ''synapomorfiset'' tuntomerkit ja rekonstruoimaan evoluutiopuun niiden perusteella. Sen sijaan jo ajalta ennen ko. ryhmän eritytymistä periytyvät samankaltaisuudet, ''synplesiomorfiat'', eivät kerro linjan historiasta.
Biologisen systematiikan tehtävänä on eliöiden nimeäminen ja luokittelu sekä eliömaailman monimuotoisuuden jäsentäminen. Systematiikka muodostaa pohjan kaikelle muulle biologiselle tutkimukselle. Systematiikassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut kaksi suurta mullistusta. Fylogeneettinen systematiikka eli kladistiikka on uudistanut alan teoreettisen perustan. Lisäksi uusien molekyylisystematiikan menetelmien käyttöönotto on tarjonnut tutkijoiden käyttöön valtavan määrän uutta aineistoa. Molekyylisystematiikan menetelmät perustuvat [[DNA]]- ja [[RNA]]-sekvenssien analyyseihin sekä muuhun [[genetiikka|geneettiseen]] informaatioon.
 
Kladistiikan eli fylogeneettinen systematiikan lähtökohtana on maailman eliöiden kuvaaminen, nimeäminen ja luokittelu siten, että luokittelu mahdollisimman tarkoin vastaa niiden evoluutiohistoriaa. Perinteisemmät systematiikat, kuten [[Carl von Linné|Linneauksen]] systematiikka, perustuivat suurelta osin lajien samankaltaisuuksiin ja [[morfologia (biologia)|morfologiseen]] analyysiin. Kladistiikka korostaa objektiivisten kvantitatiivisten analyysimenetelmien käyttöä luokittelun perustana.
 
==Kladogrammit==
Biologisessa systematiikassa eliöille voidaan laatia niiden keskinäistäkeskinäisiä suhdettasamankaltaisuuksia kuvaava [[evoluutiopuu|puumainen, kaksiulotteinen kuva]]. Tällaista kaaviokuvaa kutsutaan dendrogrammiksi. Fylogeneettisen systematiikan menetelmät tuottavat kladogrammeiksi kutsuttuja kaavioita, jotka ovat dendrogrammin erikoistapauksia. Kladogrammi on puumainen kaavio, joka pohjautuu havaintoihin eliöiden [[morfologia (biologia)|rakenteesta]] ja [[geeni|geneettisistä]] ominaisuuksista, taustaoletuksiin [[evoluutio]]n mekanismeista ja tiettyyn [[tieteenfilosofia|tieteenfilosofiseen]] lähtökohtaan, ''parsimoniaan'', eli yksinkertaisten ja selkeiden selitysten tavoitteluun. Analyysin tuloksena löytyy usein enemmän kuin yksi kladogrammi. Metodiikka ei nykyisin tarjoa selvää ratkaisua siihen, mikä löytyneistä kladogrammeista olisi juuri se oikea, ja tutkijan on kyettävä löytämään jonkinlainen konsensuspuu vaihtoehtoisten mallien väliltä.
 
Kladogrammi on parsimoniaperiaatteella tehty dendrogrammi, joka kuvaa käytettävissä olevan tietoaineiston avulla tutkittavan lajiryhmän (''sisäryhmän'') [[taksoni]]en lajiutumisjärjestyksen. Se on myös analyysin tulos, jota voi parantaa vain lisäämällä aineistoa. Kladogrammi voi esimerkiksi kertoa, että [[ihminen]] ja [[simpanssi]] ovat lähempää sukua toisilleen kuin kumpikaan on [[gorilla]]lle. Tämä lajiutumisjärjestyksen kuvaus voi sisältää monia erilaisia evolutiivisia kehityspolkuja, varsinkin silloin, kun voidaan tehdä oletuksia vielä tuntemattomista lajien esi-isistä.