Ero sivun ”Etelänkylän isosilta” versioiden välillä

Etelänkylän isosilta on neliaukkoinen, kiilatuille kivituille perustettu tukiansassilta. Kussakin aukossa on kuusi kaksoistukiansasta molemmin puolin. Silta on 77,5 metriä pitkä ja 5,8 metriä leveä.<ref name="konttijärvi7">Konttijärvi, 2009, s.7</ref> Sillan suurin jänne on noin 19,9 metriä ja pienin noin 18,5 m. Sillan suurin vapaa aukko on noin 17,8 m ja pienin 16,9 m. Kannen hyötyleveys on noin 5,4 metriä ja sillan alituskorkeus on noin 2,2 metriä.<ref>Konttijärvi, 2009, Liite 2</ref>

Kansilankutus oli alkujaan tehty sillan poikittaisten [[pelkka]]hirsien varaan kaksinkertaisena. Nykyään sillan kannessa on yksinkertainen syrjälankutus, joka tukeutuu suoraan pääkannattajiin. Sillan kaiteet ovat puuta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7<name="konttijärvi7"/ref> Moneen kertaan uusittua kansirakennetta ja kaiteita lukuunottamatta silta on alkuperäisessä asussa ja siksi merkittävä.<ref name="aitta112"/> Silta on puhdastyyppinen tukiansassilta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.3</ref> Maatuet ja kolme virtapilaria on rakennettu kallion ja pohjakivien varaan.<ref name="konttijärvi25">Konttijärvi, 2009, s.25</ref>

Sillat tehtiin Suomessa 1800-luvun alkuun saakka puusta. Suurissa silloissa oli kivitäytteiset hirsiarkut. Niiden perustaminen oli puutteellista, usein ne rakennettiin vain maan varaan ilman perustuksia. Siltojen rakentaminen ja kunnossapito oli talonpojille taloudellinen rasitus ja sitä vihattiin.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7<name="konttijärvi7"/ref> Maalaki oli jo 1500-luvulta määrännyt, että sillat tuli kunnostaa kahdesti vuodessa. Kunnossapidon laiminlyönneistä oli määrätty runsaasti sakkoja. Sillat olivat huonokuntoisia, jopa tärkeät sillat ja niillä sattui tuhoisia onnettomuuksia.<ref name="aitta112"/> Siltojen kuntoa valvoi [[vouti|siltavouti]], joka myös johti kunnostustöitä. Ylin valvoja oli [[nimismies (talonpoika)|nimismies]].

Pyhäjoensuun siltojen edeltäjien huono kunto ja korjaustarve oltiin todettu vuonna 1818 tehdyssä tarkastuksessa. Säilyneissä asiakirjoissa on ehdotus korjaustyöstä ja kustannuksista. Siltojen kunnostamiseen tarvittavat rakennusaineet kerättiin, mainintaa korjauksen toteuttamisesta ei ole. Seuraavat merkinnät ovat vuodelta 1832, jolloin siltakorjauksia käsiteltiin [[pitäjänkokous|pitäjänkokouksessa]]. Korjauksesta oli tehty myös kustannusarvio. Pohjankylän silta korjattiin seuraavana talvena, Etelänkylän silta jäi ilmeisesti korjaamatta. Vuonna 1833 pitäjänkokous päätti rakentaa uuden Pohjankylän sillan ja korjata Etelänkylän sillan niin, että se kestäisi vielä muutaman vuoden. Määräys siltasuunnitelman, rakennusmestarin ja tarveaineluettelon tekemisestä annettiin. Saman vuoden marraskuussa pidetyssä pitäjänkokouksessa kuitenkin päätettiin rakentaa uusi Etelänkylän silta. [[Salo]]n [[kruununvouti]] G.A. Hårdh oli tarkastanut katselmusmiesten kanssa sillat ja todennut Etelänkylän sillan kiviarkut rapistuneiksi ja puuosat niin lahoiksi, että silta pitäisi rakentaa ennen seuraavaa tulvaa, sitä ei voisi korjata. Hårdh lähetti marraskuun 1833 puolivälissä lausuntonsa [[Tie- ja vesirakennushallitus#Historia|Suomen koskenperkausjohtokunnan]] Oulun piirin päällikölle, everstiluutnantti F.A. Hällströmille.<ref name="konttijärvi9">Konttijärvi, 2009, s.9</ref>

Maaherra määräsi keväällä 1834 rakentamaan kiviarkkusillan ja antoi kaksi vuotta työaikaa, joka alkoi 1. toukokuuta 1834. Hän määräsi rakennettavaksi väliaikaisen sillan ja siltaosakkaat huolehtimaan sen kunnossapidosta. Maaherran päätös annettiin tiedoksi yleisessä pitäjänkokouksessa 12. toukokuuta, jossa päätökseen ei tyydytty. Kokous päätti korjata vanhan sillan ja rakentaa uuden sillan puusta kevääksi 1835. Päätettiin myös lähettää [[Venäjän keisari|Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen]] valitus. Perusteluna maaherran määräyksen muuttamiselle mainittiin siltaosakkaiden köyhyys, joka johtui katovuosista. Valituskirjelmässä epäiltiin jopa kiviarkkujen kestävyyttä, koska joki oli savipohjainen. Vaikka kiviarkkusillan rakentamispäätös säilyisi, aikatauluun anottiin parin vuoden lykkäystä.<ref name="konttijärvi11">Konttijärvi, 2009, s.11</ref>

Maaherra laati keisarille muistion, jossa hän totesi, että puusillan rakennuskustannukset nousisivat erinäisten hankittavien tarvikkeiden takia noin 144 ruplaa enemmän kuin kiviarkkusillan kustannukset. Lisäksi puusillan rakentamisessa kuluisi päiväläisten palkkaamiseen enemmän rahaa kuin puuaineksen hankintaan. Kiviarkkusillassa voitaisiin käyttää sillan läheisyydestä hankittuja lohkottuja kiviä. Hän piti neljän vuoden rakennusaikaa liian pitkänä – väliaikaisen sillan hoitokustannukset nousisivat turhan suuriksi.<ref>Konttijärvi, 2009, s.11<name="konttijärvi11"/ref>

Valitus ei tuottanut tulosta. Keisari määräsi 14. lokakuuta 1834, että kiviarkkusilta oli rakennettava ja kaikkien siltaosakkaiden oli osallistuttava sillan rakentamiseen. Sillan rakentamisaikataulu pysyi samana kuin maaherran päätöksessä.<ref name="konttijärvi16">Konttijärvi, 2009, s.16</ref>

Epäselväksi jääneestä syystä pitäjänkokous luki keisarin päätöksen julki vasta 24. tammikuuta 1835, joten sillan valmistuminen siirtyi heti vuodella eteenpäin.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16<name="konttijärvi16"/ref>

Varsinaisesta sillanrakennuksesta on jäänyt vähän tietoa. Kivenlouhinta alkoi kesällä 1835 ja sen hoitivat kaksi talonpoikaa palkkanaan neljä hopearuplaa. Heitä avustamaan palkattiin [[Oulu]]sta ammattitaitoiset miehet. Kiviarkut pyydettiin rakentamaan jokiuomaan vuosina 1836 ja 1837. Sillan rakentaminen annettiin huutokaupalla urakoitsijalle. Urakoitsijan ja rakennusmestarin nimet eivät ole tiedossa.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16<name="konttijärvi16"/ref>

Siltaosakkaat olisivat halunneet F.A. Hällströmin valvomaan rakennustyötä, mutta Koskenperkausjohtokunta ei tätä sallinut. Myöhemmin Hällströmin todettiin kuitenkin ottaneen osaa sillanrakennukseen.<ref>Konttijärvi, 2009, s.16<name="konttijärvi16"/ref>

[[Valtatie 8]] ylitti puusillat vuoden [[1963]] loppupuolelle asti, jolloin valmistuivat uudet Pyhäjoen betonisillat,<ref>Konttijärvi, 2009, s.25<name="konttijärvi25"/ref> Etelänkylän silta ja Pohjankylän silta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.32</ref> Etelänkylän ja Pohjankylän isosillat jäivät [[paikallistie]]n silloiksi.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25<name="konttijärvi25"/ref>

Molemmat puusillat olivat huonokuntoisia ja niiltä kiellettiin moottoriajoneuvoliikenne. Siltojen purkamistakin ehdotettiin vuoden 1964 alussa vedoten liikenneturvallisuuteen. Pyhäjoen kunta oli anonut elokuussa 1963, että silloilla voitaisiin sallia 3 tonnin painorajoituksella kevyt moottoriajoneuvoliikenne. TVH piti Pohjankylän isosiltaa korjauskelpoisena ja painorajoituksen asettamista 4 tonniin. Etelänkylän isosillan korjauskustannuksia TVH piti kohtuuttomina eikä olisi sallinut sille minkäänlaista liikennettä. Purku-uhasta huolimatta silta tervattiin ja kaiteet korjattiin vuonna 1966. Ajatuksena oli saattaa silta [[kevyt liikenne|kevyen liikenteen]] käyttöön. Silta avattiin jalankulku- ja polkupyöräliikenteelle, jonkin ajan päästä myös moottoripyörien sallittiin ylittää silta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25<name="konttijärvi25"/ref>

Kiertäminen valtatien uuden sillan kautta lisäsi matkaa Etelänkylästä keskustaan noin puoli kilometriä. Vuoden 1972 lopulla ehdotettiin, että silta korvattaisiin kevytrakenteisella ja halvalla sillalla, jota myöten kevyt moottoriajoneuvoliikenne ja linja-autot voisivat kulkea. Etelänkylän isonsillan purkamisesta keskusteltiin ja TVH:n siltaosasto määräsi tutkimaan, pitäisikö silta lakkauttaa kokonaan. TVH:n tiensuunnitteluosasto piti lyhyempää kulkuyhteyttä tärkeänä, koska ilman siltaa myös kevyt liikenne olisi joutunut kulkemaan valtatien kautta ja se heikentäisi liikenneturvallisuutta, lisäksi uuden sillan rakentaminen tulisi kalliiksi. Tiesuunnitteluosasto ehdotti, että sillan lakkautuksen käsittely lopetetaan. Paikallinen tiepiiri esitti asian kunnan ratkaistavaksi. Tuloksena oli, että silta kunnostetaan kevyttä moottoriajoneuvoliikennettä varten ja kustannukset, noin 125&nbsp;000 markkaa, jaetaan TVH:n ja kunnan kesken.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25<name="konttijärvi25"/ref>

Etelänkylän isosilta on tienpintaan nähden korkealla.<ref>Konttijärvi, 2009, s.9<name="konttijärvi9"/ref> Vuoden 1981 tiekorjauksissa nousu sillalle loivennettiin molemmissa päissä 240 metrin matkalla. Liittymä sillan ylittävälle tielle muutettiin T-liittymäksi. Koska siltaa jo harkittiin museosillaksi, etelänpuoleista tukimuuria muokattiin, jotta sillan ulkonäkö pysyisi ennallaan. Sillan puurakenteet tervattiin vuonna 1983, tervaa kului 600 kg, käsiteltävää alaa oli 1800 neliötä.<ref>Konttijärvi, 2009, s.26</ref>