Ero sivun ”Gupta-valtakunta” versioiden välillä

Chandragupta II:n kaudella Gupta-valtakunta saavutti huippunsa. Hän onnistui siinä, missä edeltäjänsä eivät, ja sai vuonna 409 viimein liitettyä Šakan Guptien hallitsemaan alueeseen. Tämä rikastutti valtakuntaa, sillä se sai nyt haltuunsa tuottoisan [[Arabia]]n kanssa käytävän kaupan. Chandragupta II ei yrittänytkään valloittaa Etelä-Intian alueita, vaan tyytyi siihen, että ne tunnustivat Guptien yliherruuden. Hän myös antoi tyttärensä [[Deccan]]in hallitsijan puolisoksi. Valtakunta oli sisäisesti rauhallinen. Kiinalaisen munkin [[Fa Xian]]in mukaan lakeja kunnioitettiin, hallinto oli lempeää ja kauppa ja kulkuyhteydet olivat hyvin järjestetyt. Chandragupta myös jatkoi isänsä aloittamaa kulttuurin suosimista. Hänen hovissaan oli lahjakkaita kirjailijoita ja taiteilijoita, ja myös tieteenharjoittajia tuettiin.<ref name="MHI"/>

 

Gupta-valtion loiston kausi jatkui Chandragupta II:n pojan Kumaragupta I:n aikana. Melkein koko hänen hallituskautensa oli rauhan aikaa, ja kauppa ja taiteet kukoistivat. 400-luvun puolessavälissä luoteesta ilmaantui kuitenkin vakava uhka. [[Kansainvaellukset]] tuntuivat myös Intiassa, kun [[hunnit|hunneihin]] kuuluva paimentolaiskansa, jota Guptat kutsuivat nimellä huna, hyökkäsi maahan. Kumaragupta oli vaikeuksissa hyökkääjien kanssa, mutta hänen poikansa Skandagupta aiheutti valtaistuimelle noustuaan hunneille niin murskaavan tappion, että valtakunnan turvallisuus oli taattu. Tätä voidaan pitää Intian historian suurimpana sotilaallisena saavutuksena: Euroopassa vastaavat paimentolaiskansat raunioittivat rappiolla olleen [[Länsi-Rooma]]n sen perinteikkäästä ja tehokkaasta armeijasta huolimatta. Skandagupta palautti siten valtakunnan entiseen vahvuuteensa, vuoteen [[455]] mennessä hunnit oli ajettu pois. Rauhan aika ja kulttuurin kukoistus jatkui vielä 400-luvun lopulle asti.<ref name="MHI"/>