Ero sivun ”William Faulkner” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, ei ollut vahinkokumous |
lähteetön edelleen pois |
||
Rivi 23:
| huomioita =
}}
{{korjattava|spekulaatiota, esseemäistä kirjoitusta, sen sijaan ei esim. viitteitä kirjallisuustieteellisiin julkaisuihin; ollut tässä tilassa kauan}}
'''William Faulkner''' ([[25. syyskuuta]] [[1897]] [[New Albany (Mississippi)|New Albany]], [[Mississippi]] — [[6. heinäkuuta]] [[1962]] [[Oxford (Mississippi)|Oxford]], [[Mississippi]]), oikealta nimeltään ''William Cuthbert Falkner'' (kirjain ''u'' tuli nimeen alun perin latojan virheenä, mutta toisaalta Falknerin isoisä oli puolestaan muuttanut sukunimensä Faulknerista Falkneriksi), oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] proosakirjailija, joka sai [[Nobelin kirjallisuuspalkinto|Nobelin kirjallisuuspalkinnon]] vuonna [[1949]].<ref name="NP">{{Verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1949/index.html | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 1949 | Selite = elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe | Julkaisija = The Official Web Site of the Nobel Foundation | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref>
Faulkner on ehkä ainoa kirjailija, joka edusti [[modernismi]]a Yhdysvalloissa jo sen Euroopan-huippukauden aikana. Aluksi Faulkner saikin Euroopassa enemmän tunnustusta kuin Yhdysvalloissa, jossa hänet hyväksyttiin julkisesti vasta vuoden 1954 [[Pulitzer-palkinto|Pulitzerin palkinnon]] myötä, siis viisi vuotta Nobelin palkinnon jälkeen. Nykyään Faulkneria pidetään yhtenä merkittävistä [[1900-luku|1900-luvun]] angloamerikkalaisista prosaisteista ja eräänä Yhdysvaltain kirjallisuuden suurista hahmoista. Häntä ei kuitenkaan tunneta läheskään yhtä hyvin kuin kahta muuta yhdysvaltalaisnobelistia, [[Ernest Hemingway]]ta ja [[John Steinbeck]]ia, mihin on voinut vaikuttaa se, että hänen tuotantoaan on pidetty hankalampana luettavana.
Rivi 39:
== Tuotanto ==
{{lähteetön}}
Faulknerin tärkeimmät teokset sijoittuvat kirjailijan miltei elinikäiselle kotiseudulle, Yhdysvaltain [[Syvä Etelä|
Faulkner loi [[Yoknapatawpha]]-nimellä tunnetun romaanisarjan, joka käsittää miltei koko hänen proosatuotantonsa. Sarja kuvaa kuvitteellista Yoknapatawphan piirikuntaa, jonka keskipiste on Jeffersonin kaupunki. Sarja käsittelee aristokratian ja vanhan kunnian rappiota sekä
=== ''Ääni ja vimma'' ===
Rivi 49 ⟶ 47:
''[[Ääni ja vimma]]'' (''The Sound and the Fury'', [[1929]]) on Faulknerin omien sanojen mukaan ainoa hänen romaaneistaan, joka syntyi inspiraation vallassa, ilman tarkkaa suunnitelmaa lopullisesta muodosta.
Romaani koostuu neljästä luvusta, joissa tarkkaillaan rappioituneen ja antiikin tragedian ehdottomuudella pian tuhoutuvan Compsonin perheen "viimeisiä tapauksia" yhden tietyn henkilön näkökulmasta kussakin. Kukin neljästä näkökulmasta rajautuu yhteen päivään, jonka kokemuksia ja jonka herättämiä muistoja näkökulmahenkilössä [[kertoja]] referoi. Ensimmäinen näkökulmahenkilö on
[[Modernismi]]lle ominainen{{kenen mukaan}} pyrkimys [[spatiaali muoto|spatiaaliin muotoon]] on helposti havaittavissa ''Äänessä ja vimmassa''. Faulkner tarjoaa lukijalle sirpaletietoja, joitten yhteyttä aikaisemmin kerrottuun tai tulevaan ei selitetä. Kertoja jättää välittömän ymmärtämisen kannalta välttämättömän tärkeitä asioita salaan. ▼
Kolmessa ensimmäisessä luvussa ei ole lainkaan kertojan selittäviä huomautuksia. Kun luvuista ensimmäisessä kuvataan ainoastaan kehitysvammaisen Benjyn tajunnanvirtaa tiettynä päivänä, ei tapahtumien ja asioitten keskinäinen yhteys voi ilmetä lukijalle, koska Benjy pystyy tajuamaan vain aistihavainnon objekteja ja tuntemuksia, vailla käsitystä ajallisesta järjestyksestä tai tapahtumien seuraussuhteista. Samoin kahdessa seuraavassa luvussa tapahtumiin on vain se subjektiivinen, osittainen näkökulma, joka tajunnanvirtaesityksen kohteella niihin on. Kertojan niukat kommentit tulevat vasta neljännessä luvussa. Ainoastaan suhteuttamalla neljä vajavaista kertomusta toisiinsa on mahdollista päätellä, mikä oli tapahtumien kulku ja miten kuvatut osatekijät ovat vaikutussuhteessa toisiinsa. Vain romaanin osatekijät ''samanaikaisesti'' haltuun ottamalla käy mahdolliseksi romaanin kokonaismerkityksen tajuaminen. Lukija saa nyt "kolmiulotteisen" näkemyksen tapahtumista, aavistuksen omakohtaisesta osallistumisesta.
▲[[Modernismi]]lle ominainen pyrkimys [[spatiaali muoto|spatiaaliin muotoon]] on helposti havaittavissa ''Äänessä ja vimmassa''. Faulkner tarjoaa lukijalle sirpaletietoja, joitten yhteyttä aikaisemmin kerrottuun tai tulevaan ei selitetä. Kertoja jättää välittömän ymmärtämisen kannalta välttämättömän tärkeitä asioita salaan.
▲Kolmessa ensimmäisessä luvussa ei ole lainkaan kertojan selittäviä huomautuksia. Kun luvuista ensimmäisessä kuvataan ainoastaan kehitysvammaisen Benjyn tajunnanvirtaa tiettynä päivänä, ei tapahtumien ja asioitten keskinäinen yhteys voi ilmetä lukijalle, koska Benjy pystyy tajuamaan vain aistihavainnon objekteja ja tuntemuksia, vailla käsitystä ajallisesta järjestyksestä tai tapahtumien seuraussuhteista. Samoin kahdessa seuraavassa luvussa tapahtumiin on vain se subjektiivinen, osittainen näkökulma, joka tajunnanvirtaesityksen kohteella niihin on. Kertojan niukat kommentit tulevat vasta neljännessä luvussa. Ainoastaan suhteuttamalla neljä vajavaista kertomusta toisiinsa on mahdollista päätellä, mikä oli tapahtumien kulku ja miten kuvatut osatekijät ovat vaikutussuhteessa toisiinsa. Vain romaanin osatekijät ''samanaikaisesti'' haltuun ottamalla käy mahdolliseksi romaanin kokonaismerkityksen tajuaminen. Lukija saa nyt "kolmiulotteisen" näkemyksen tapahtumista, aavistuksen omakohtaisesta osallistumisesta. Välittyy elämää koskeva kokemus, joka on todellisuudenkaltaisempi kuin perinteisessä, ajallisesti "luonnollisessa" järjestyksessä etenevässä realistisessa romaanissa.
''Äänessä ja vimmassa'' on merkittävässä roolissa modernistiselle kerrontataiteelle keskeinen [[tajunnanvirta]]kuvaus. Tajunnanvirta edustaa parhaiten nimenomaan Quentin-luku, sillä kehitysvammainen Benjy ei juuri kykene kuin rekisteröimään aistihavaintojaan, eikä paljoa monitasoisempaa ole yksitotisen Jasoninkaan sielunelämä. Jason on katkera ja kylmä. Hän ei pysty saati halua analysoida itseään ja menneisyyttään vaan elää pelkässä aistimaailmassa. Faulkner karsii Quentinin tajunnanvirrasta hyppäykset romaanin muotoutumisen kannalta epäolennaiseen pois. Silti ajattelun esikielellisyys tulee näkyviin esimerkiksi 15 sivua kattavassa tajunnankuvauksessa, jossa Quentin on täysin tietämätön ympäristöstään ja tekemisistään. Siinä ei ole ainoatakaan välimerkkiä eikä suurta alkukirjainta uuden virkkeen alkua osoittamassa. Muualla Quentinin tajunnan hyppäykset toiselle ajalliselle tasolle saatetaan esittää esimerkiksi siirtymällä kursiivien käyttöön:
Rivi 61 ⟶ 58:
Tajunnanvirtakuvauksen avulla Faulkner luo teokseen suuremman intensiteetin ja elämäntunnun kuin olisi mahdollista perinteisellä, koulukielioppiin nojaavalla ajatusreferaatilla.{{kenen mukaan}}
Faulknerin kertomataiteen juuria on jäljitetty aina [[Elisabet I|Elisabetin]] aikaisiin traagikoihin. ''Äänessä ja vimmassa'', Compsonin suvun rappion "draamassa", henkilöt näyttäytyvät lukijalle [[William Shakespeare|shakespearelaisella]] intensiteetillä luotuina ekspressiivisinä hahmoina. Shakespearen lailla myös Faulkner hakeutuu tarinoissaan rikoksen ja tuhon piiriin ihmissielun syvyyksiin päästäkseen. Romaanin nimi ja [[prologi]]n runo-ote ovatkin suoria sitaatteja Shakespearen ''[[Macbeth]]istä''.
===''Kun tein kuolemaa''===
''Kun tein kuolemaa'' ([[1930]]) on lyhyt, vajaa 200 sivun pituinen, mutta arvostettu [[groteski]] romaani Bundrenin perheen yhdeksänpäiväisestä vaelluksesta kaupunkiin perheenäitiä hautaamaan. Romaanissa on useita eri kertojia, jotka vaihtuvat koko ajan.
=== ''Absalom, Absalom'' ===
| |||