Ero sivun ”Autismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 175:
Lorna Wingin mukaan etenkin aktiivisten ja erikoisten alaryhmään kuuluvia autisteja luullaan helposti psyykkisesti sairaiksi<ref name="Ikonen" />. Virhediagnoosin mahdollisuutta lisää vielä se, että tautiluokituksen mukainen skitsofreniadiagnoosi voidaan antaa pelkän puhumattomuuden tai vähäpuheisuuden perusteella, vaikkei henkilöllä esiintyisikään harha-aistimuksia, vainoharhaisuutta tai kokemuksia yliluonnollisista tapahtumista<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00191 Skitsofrenian diagnostiset kriteerit] ICD-10 tautiluokituksen mukaan 1.1.2008.</ref>. Joillain autisteilla saattaa kyllä ilmetä ohimenevää reaktiivista psykoottisuutta, mutta se ei johdu yleensä skitsofreniasta, vaan stressin aiheuttamasta autonomisen hermoston yliaktivaatiotilasta.{{Lähde}}
==Vanhentuneita käsityksiä autismin syistä==▼
Suurin osa psykiatreista ajatteli vielä 1970-luvulla, että autismi oli suoraan äiti-lapsisuhteen vääristymästä johtuva mielenterveyden häiriö<ref>On child psychosis and schizophrenia: autistic and symbiotic infantile psychoses. Teoksessa Infantile psychosis and early contributions. The selected papers of Margaret. S. Mahler. Volume 1. Aronson 1979. s. 133.</ref>. Toisena vaihtoehtona oli, että synnynnäisesti poikkeavien autistilasten äidit aiheuttivat vääränlaisella lähestymistavallaan ja olemuksellaan lapsilleen ahdistusta, joka ilmeni autistisena käyttäytymisenä ja esti lapsen emotionaalis-älyllistä kehitystä<ref>H. Städeli (1968), Ein beitrag Zur Problematik der Beziehungsschierigkeiten von Müttern zu ihren autistichen Kindern. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 227–241. Sivut 238-240</ref>. Autistilasten äidit olivat kyseisen teorian mukaan joko liian
Adam Feinstein: A history of autism. Conversations with the pioneers. 2010.▼
Sivu 33. http://books.google.de/books?id=1-UztWdBkPkC&pg=PA33&lpg=PA33&dq=aspergersche&source=bl&ots=WIfhIwG4oj&sig=Hht0QgtYo_4RmF0f7tJFcXFg9T0&hl=fi&sa=X&ei=wBG2UvTpBeqBywP4-IKwAQ&ved=0CEYQ6AEwBQ#v=onepage&q=aspergersche&f=false</ref> Maailmankuuluisuuteen noussut itseoppinut itävaltalais-amerikkalainen psykoanalyytikkko [[Bruno Bettelheim]] kehitteli jääkaappiäititeorian niin pitkälle, että väitti autististen lasten huoltajien tai hoitajien kohtelevan heitä huomattavan tylysti, koska toivoivat, ettei koko lasta olisi olemassa<ref>Bruno Bettelheim 1967: The Empty fortress. Infantile autism and the birth of the self. s. 125-129.</ref>. ▼
Yhdysvaltalainen psykologian tohtori [[Bernard Rimland]] esitti
Kannerin oireyhtymän rinnastaminen mielenterveyden häiriöihin aiheutti sen, että autistiset lapset saatettiin erottaa vanhemmistaan jopa useiksi vuosiksi, koska uskottiin, että laitosolosuhteissa annettu terapia edistäisi parhaiten heidän toipumistaan<ref>H. Städeli (1968), Ein beitrag Zur Problematik der Beziehungsschierigkeiten von Müttern zu ihren autistichen Kindern. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 227–241. s. 236–237</ref>. Kun mielenterveyden viitekehys vaihtui neurologisen häiriön viitekehykseen, vanhempien syyllistäminen loppui, eikä autistisia lapsia suljettu enää pitkiksi ajoiksi laitoksiin.
Kannerin oireyhtymän on epäilty myös johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Yhdysvaltain kansallisakatemia Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.<ref name=laaja/>▼
==Historiaa==
Rivi 204 ⟶ 216:
Hollantilainen lastenpsykiatri Arn Van Krevelen julkaisi kolme autismia käsittelevää tieteellistä artikkelia vuosina 1952-1960<ref>Van Krevelen 1952: Early infantile autism. Zeitschrift für Kinderpsychiatrie 16, sivut 91-97</ref><ref>Van Krevelen 1958: Zur Problematik des early infantile autism. Praxis der Kinderpsychiatrie 7. Sivut 87-93.</ref><ref>Van Krevelen 1960: Autismus infantum. Acta Paedopsychiatrica 17, s. 97–107</ref>. Saksalainen Gerhard Bosch julkaisi vuonna 1962 viiden potilaan tapaustutkimuksen<ref name="bosch" />, joka käännettiin vielä samana vuonna englanniksi<ref>Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981. http://www.mugsy.org/wing2.htm</ref>. Tämän jälkeen autismia alettiin tutkia yhä enenevässä määrin etenkin anglosaksisissa maissa mutta myös Japanissa<ref>Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 137.</ref>. Kesti silti vielä yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin autismi lisättiin kansainväliseen tautiluokitukseen. Yhdysvalloissa autismi lisättiin maan omaan kansalliseen psykiatrian diagnoosiluokitukseen 1980-luvun alussa<ref>Fred R. Volkmar: Categorical Approaches to the Diagnosis of Autism An Overview of DSM-IV and ICD-10. http://aut.sagepub.com/content/2/1/45.abstract</ref>.
Suomenkieliseen tautiluokitukseen autismi löysi tiensä vasta vuonna 1987 nimellä varhaislapsuuden autistinen häiriö<ref>Tautiluokitus 1987. Osa 1 systemaattinen osa. Lääkintöhallitus. Sivut 75-81</ref>. Tilaa pidettiin Suomessa tuolloin vielä psykoosina eli mielisairautena, millä tarkoitettiin vakava-asteista reaktiivista eli lapsuuden kasvuolojen aiheuttamaa mielenterveyden häiriötä. Ajatus autismista
Suomessa autismi oli psykoosi-nimikkeen alla kuitenkin vielä vuonna 1994<ref name="Aila Halme 1994"/> ja vasta vuonna 1996 julkaistussa kansainvälisen tautiluokituksen kymmenennen version suomenkielisessä laitoksessa se oli viimein otettu pois psykoosien luokasta<ref name="Aila Halme 1994"/>.
Rivi 224 ⟶ 236:
University of Wisconsin-Madison. http://www.sscnet.ucla.edu/polisci/faculty/chwe/austen/gernsbacher2005.pdf
</ref>.
▲==Vanhentuneita käsityksiä autismin syistä==
▲Suurin osa psykiatreista ajatteli vielä 1970-luvulla, että autismi oli suoraan äiti-lapsisuhteen vääristymästä johtuva mielenterveyden häiriö<ref>On child psychosis and schizophrenia: autistic and symbiotic infantile psychoses. Teoksessa Infantile psychosis and early contributions. The selected papers of Margaret. S. Mahler. Volume 1. Aronson 1979. s. 133.</ref>. Toisena vaihtoehtona oli, että synnynnäisesti poikkeavien autistilasten äidit aiheuttivat vääränlaisella lähestymistavallaan ja olemuksellaan lapsilleen ahdistusta, joka ilmeni autistisena käyttäytymisenä ja esti lapsen emotionaalis-älyllistä kehitystä<ref>H. Städeli (1968), Ein beitrag Zur Problematik der Beziehungsschierigkeiten von Müttern zu ihren autistichen Kindern. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 227–241. Sivut 238-240</ref>. Autistilasten äidit olivat kyseisen teorian mukaan joko liian kylmiä ja etäisiä tai liian läheisiä ja ylihuolehtivia tai liian herkkiä ja epävarmoja<ref>H. Städeli (1968), Ein beitrag Zur Problematik der Beziehungsschierigkeiten von Müttern zu ihren autistichen Kindern. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 227–241.</ref>. Lapset saatettiin erottaa vanhemmistaan jopa useiksi vuosiksi, koska uskottiin, että laitosolosuhteissa annettu terapia edistäisi parhaiten heidän kehitystään<ref>H. Städeli (1968), Ein beitrag Zur Problematik der Beziehungsschierigkeiten von Müttern zu ihren autistichen Kindern. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 227–241. s. 236–237</ref>.
▲Adam Feinstein: A history of autism. Conversations with the pioneers. 2010.
▲Sivu 33. http://books.google.de/books?id=1-UztWdBkPkC&pg=PA33&lpg=PA33&dq=aspergersche&source=bl&ots=WIfhIwG4oj&sig=Hht0QgtYo_4RmF0f7tJFcXFg9T0&hl=fi&sa=X&ei=wBG2UvTpBeqBywP4-IKwAQ&ved=0CEYQ6AEwBQ#v=onepage&q=aspergersche&f=false</ref> Maailmankuuluisuuteen noussut itseoppinut itävaltalais-amerikkalainen psykoanalyytikkko [[Bruno Bettelheim]] kehitteli jääkaappiäititeorian niin pitkälle, että väitti autististen lasten huoltajien tai hoitajien kohtelevan heitä huomattavan tylysti, koska toivoivat, ettei koko lasta olisi olemassa<ref>Bruno Bettelheim 1967: The Empty fortress. Infantile autism and the birth of the self. s. 125-129.</ref>.
▲Yhdysvaltalainen psykologian tohtori [[Bernard Rimland]] esitti kuitenkin toisenlaisen teorian autismin syistä vuonna 1964 julkaistussa kirjassaan ''Infantile Autism: The Syndrome and Its Implication for a Neural Theory of Behavior''<ref name=psycnet/>. Muun muassa Hans Asperger jakoi Rimlandin käsityksen siitä, että autismin oireet eivät johdu kasvatuksesta, vaan synnynnäisestä geneettisestä ja biologisesta poikkeavuudesta<ref>Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 137.</ref>. Jo ennen 1970-lukua alkanut kaksosilla ja heidän sisaruksillaan tehty perinnöllisyystutkimus<ref>Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 137.</ref> oli tuonut runsaasti todistusaineistoa teorialle, jonka mukaan autismi saa alkunsa jo ennen syntymää. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin psykiatrit hylkäsivät teorian autismista lapsuuden kasvuolojen aiheuttamana sairautena. Vasta 1990-luvulle tultaessa alkoi vallita yksimielisyys siitä, että autismissa on kyse neurologisesta poikkeavuudesta eikä mielenterveyden häiriöstä<ref>Tero Timonen. Pääkirjoitus. Autismi-lehti 1/1992.</ref><ref>Autismi ja sen hoito 1990-luvulla. Alkuperäinen ohjelma: Erkki Aallon toimittama A-studio-raportti Oman itsensä vanki, ensilähetys 23.8.1992. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100311</ref>. Tämän myötä myös vanhempien syyllistäminen loppui, eikä autistisia lapsia suljettu enää pitkiksi ajoiksi laitoksiin.
▲Kannerin oireyhtymän on epäilty myös johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Yhdysvaltain kansallisakatemia Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.<ref name=laaja/>
==Kannerin autistien kuntoutus ja hoito==
| |||