Ero sivun ”Ansgar” versioiden välillä

Ansgarista tuli [[831]] Hampurin ensimmäinen [[piispa]]. Hampurin ja sittemmin Hampurin-Bremenin arkkipiispana hän johti Pohjoismaihin suuntautuvaa [[Kristillinen lähetystyö|lähetystyötä]]. Hän kuoli Bremenissä vuonna 865.

[[Rimbert]], Ansgarin seuraaja arkkipiispana, kirjoitti Ansgarin elämäkerran "[[Vita Ansgari]]." Hampurissa on Ansgarille omistettu patsas ja Birkassa kiviristi. [[Paavi Nikolaus I]] kanonisoi Ansgarin, josta tuli Tanskan ja [[Skandinavia]]n [[suojeluspyhimys]].

Ansgarius oli [[Frankit|frankkilaista]] sukua ja syntyi vuonna [[801]]. Hänen äitinsä kuoli varhain, ja isä pani hänet kouluun. Nuoruuttaan Ansgarius piti kuitenkin vallattomana aikana, eikä hän keskittynyt opintoihinsa. Ansgarius kertoo tehneensä parannuksen erään unen jälkeen. Unessa hän oli seisonut eräässä paikassa, joka oli täynnä lokaa ja saastaisuutta. Lähellä sitä näkyi kaunis ja vihreä tie, jota käveli kaunis nainen, puettuna valkeisiin, kiiltäviin vaatteisiin, ja Ansgarius uskoi sen olevan [[Neitsyt Maria]]. Hänen seurassaan oli paljon naisia, jotka myös olivat valkeita ja loistavia, ja niiden joukossa oli Ansgariuksen äitikin. Nähtyään hänet rupesi Ansgarius pyrkimään hänen luokseen, mutta ei voinut päästä irti loasta. Niin neitsyt Maria tuli hänen luokseen ja sanoi: "Poikani, sinä tulisit mielelläsi äitisi tykö. Vaan jos tahdot tulla meidän seuraamme, pitää sinun pakeneman kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoitteleman hyviä ja puhtaita tapoja; sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta, eikä se, jolla niistä on ilonsa, taida olla meidän kanssamme."

Tämän unen jälkeen muuttui Ansgarius paljon ja teki ainoastaan hyödyllisiä asioita. Hän tuli nuorena [[Munkki (uskonto)|munkiksi]] ja opettajaksi Corbien luostarissa [[Picardia|Picardiassa]], ja kun siihen aikaan perustettiin uusi Corbeyn luostari [[Westfalen|Westfaleniin]], siirtyi Ansgariuskin sinne. Pian hänen maineensa kasvoi puhtaan elämäntapansa ja hurskautensa tähden, niin että kansa uskoi hänen voivan parantaa tauteja. Silloin tapahtui vuonna [[826]], että eräs tanskalainen kuningas [[Harald Klak]] otti [[Kaste|kasteen]] Ingelheimissä ja pyysi saarnaajia mukaansa Tanskaan. Keisari [[Ludvig Hurskas]] lähetti tähän toimeen Ansgariuksen, joka nyt jonkun aikaa hyvällä menestyksellä vaikutti Tanskassa.<ref name="Sjogren">{{Kirjaviite | Tekijä = Sjögren, Otto | Nimeke = Historiallinen lukukirja| Suomentaja = | Vuosi = 1888 | Luku = Vanha ja Keski-aika | Sivu = |

Hän otti keisarilta lahjoja kuninkaalle ja lähti matkalle Ruotsin lähettiläiden kanssa. Mutta [[viikingit]] valtasivat heidän laivansa, ja ottivat heidän kalliit tavaransa, niin että ainoastaan joku vähäinen osa heidän kirjoistansa säilyi. Silloin toinen pappi olisi tahtonut palata takaisin, mutta Ansgarius halusi uskoa kohtalonsa Jumalalle. He matkustivat siis edelleen ja tulivat syksyllä [[829]] monen vaivan jälkeen järvien, jokien, metsien ja korpien poikki [[Mälaren|Mälarenin]] rannalle, [[Birka]]n kauppapaikkaan.

Puolentoista vuoden päästä Ansgarius palasi Saksaan. Keisari Ludvig perusti nyt [[Elbe|Elben]] suuhun Hampurin arkkihippakunnanarkkihiippakunnan, levittääksensä sieltä vielä enemmän kristinoppia pohjoismaihin. Ansgarius, ehkä ainoastaan 30-vuotiaana, tuli sen ensimmäiseksi [[Arkkipiispa|arkkipiispaksi]].

Sillä välin vaikutti Ansgarius ahkerasti uudessa hippakunnassaan, perusti koulun ja kirjaston Hampuriin, lunasti vankeja ja orjia ja käännytti monia. Mutta vuonna 845 hyökkäsivät viikingit Hampuriin ja hävittivät sen perin juurin, niin että Ansgariuksen täytyi kauan aikaa kulkea kodittomana, kunnes vihdoin löysi turvapaikan [[Bremen|Bremenistä]], johon nyt hänen piispanistuimensa muutti. Eräs Tanskan kuningas Erik oli tähän aikaan alkanut kääntyä kristinuskon puolelle, niin että Ansgarius sai luvan rakentaa kirkon [[Slesvig|Slesvigin]] kauppapaikkaan, ja tämä oli ensimmäinen kirkko Tanskassa. Myöhemmin sai hän perustaa toisenkin kirkon [[Ribe|Ribeen]], johon asetettiin papiksi Ansgariuksen ystävä ja oppilas [[Rimbert]].<ref name="Sjogren"/>

Ruotsissa oli kristinusko jo hävinnyt, eikä kukaan uskaltanut sinne lähteä uudestaan saarnaamaan. Silloin päätti vihdoin Ansgarius uudelleen lähteä Birkaan v. [[853]] paikoilla. Vähäistä ennen hänen tuloansa oli siellä pidetty suuret [[käräjät]]. Muutama mies oli astunut esille ja sanonut kohdanneensa kaikki vanhat jumalat. He olivat kertomuksen mukaan lähettäneet kuninkaalle ja kansalle tämän tervehdyksen: "Me olemme kauan rakkaudesta teitä kohtaan ja teidän palveluksenne ja uhrinne tähden, antaneet teille rauhaa ja monta hyvää vuotta. Nyt vähenee teidän intonne meidän palveluksessa ja te palvelette vierasta jumalaa enemmän kuin meitä. Teidän on siitä luopuminen, jos tahdotte saada takaisin suosiomme. Jos välttämättömästi tahdotte enemmän jumalia, niin me otamme seuraamme teidän entisen kuninkaanne Erikin, että hänestä tulee teille uusi jumala."

Ansgarius sai monet kääntymään, hän rakensi kirkon Birkaan, holhosi köyhiä ja orpolapsia ja lunasti vankeja. Jonkun ajan perästäkuluttua palasi hän Tanskaan ja Bremeniin, ja nyt tuli kristinoppi taas kovin laiminlyödyksi Ruotsissa, kun ei yksikään saarnaaja ei uskaltanut sinne lähteä sinne. Piispanistuimeltaan koetti Ansgarius yhä edistää lähetyssaarnaajien työtä pohjoismaissa. Mutta vanhat uskonnot olivat syvälle juurtuneet skandinaavien ajatustapaan. Sen vuoksi tapahtuikin, että kun Ansgarius 865 kuoli Bremenissä, kristinusko taas perääntyi pohjolassa.<ref name="Sjogren"/>

== AnsargiuksenAnsgariuksen perintö ==

Ansgariuksen luonteesta on [[Rimbert]] välittänyt kauniin kuvan. Ansgarius oli hurskas mies. Hänellä oli aina rahakukkaro vyöllänsä, saattaaksensa heti auttaa köyhiä. Hän [[Paasto|paastosi]] usein ja pesi köyhäinköyhien jalkoja Kristuksen esimerkin mukaan. Kurittaaksensa ruumistansa, piti hän piti karkeaa paitaa aina lähinnä ihoansa eikä syönyt muuta kuin leipää ja vettä. Kuoleman jälkeen paavi julisti hänet pyhäksi; häntä kunnioitettiin pohjoismaiden suojeluspyhimyksenä ja hänen luitansa säilytettiin [[Pyhäinjäännös|pyhäinjäännöksinä]].<ref name="Sjogren"/>