Ero sivun ”Peter D. Mitchell” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 34 Wikidatan sivulle d:q207992 siirrettyä kielilinkkiä
p paransin kieliasua, korjailin pieniä kirjoitusvirheitä
Rivi 16:
| ohjaaja =
| oppilaat =
| tunnetut työt =ATP-sytaasinsyntaasin mekanismin selvittäminen
| palkinnot = {{Nobel}} [[Nobelin kemianpalkinto]] (1978)
| uskonto =
| alaviitteet =
}}
'''Peter Dennis Mitchell''' ([[29. syyskuuta]] [[1920]] − [[10. huhtikuuta]] [[1992]], [[Bodmin]]) oli brittiläinen biokemisti. Hän sai vuonna 1978 [[Nobelin kemianpalkinto|Nobelin kemianpalkinnon]] vuonnakehittämästään 1978[[Kemiosmoottinen "panoksestateoria|kemiosmoottisesta biologisenteoriasta]], energianjoka muuntumisen selittämisestäselvensi [[kemiosmoosiAdenosiinitrifosfaatti|ATP]]teorian:n avulla"synteesin periaatetta [[Oksidatiivinen fosforylaatio|oksidatiivisessa fosforylaatiossa]].
 
Mitchell opiskeli [[Cambridgen yliopisto]]ssa biokemiaa ja sai sieltä tutkijan paikan vuonna 1942. Mitchell sai tohtorin arvon vuonna 1951 [[penisilliini]]n vaikutusmekanismien tutkimisesta. Vuonna 1955 [[Michael Swann]] kutsui MItchellin [[Edinburghin yliopisto]]on. Siellä hän toimi opettajana ja vuodesta 1962 apulaisprofessorina, mutta hän joutui jäämään eläkkeelle jo vuonna 1963 huonon terveytensä takia.
Rivi 29:
1960-luvulla tiedettiin [[Adenosiinitrifosfaatti|ATP]]:n merkitys ihmisen energiatalouden kannalta. Mitokondrion arveltiin valmistavan ATP:tä [[substraattitason fosforylaatio]]lla. Mitchellin kemiosmoottinen hypoteesi oli perustana [[oksidatiivinen fosforylaatio|oksidatiivisen fosforylaation]] ymmärtämiselle.
 
Mitchell ymmärsi, että ionien liike voisi tuottaa ATP:n valmistamisessa tarvittavan energian. Tiedettiin, että [[kalvojännite]] on solun sisäpuolella negatiivinen ja ulkopuolella positiivinen. Ionien liike kalvon läpi johtuu sähkövarauksien eron lisäksi [[diffuusio]]sta. Mitchell todisti, että ATP:n synteesillä oli yhteys tähän [[elektrokemiallinenSähkökemiallinen gradientti|elektrokemialliseensähkökemialliseen gradienttiin]]. Hänen teoriansa johti AtPATP:n synteesin mekanismien löytämiseen.
 
== Aiheesta muualla ==