Ero sivun ”Salernon maihinnousu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tynkä pois
kh
Rivi 25:
 
== Maihinnousu ==
Operaatio alkoi 9. syyskuuta ilman ilmapommituksia ja [[laivasto]]n tulivalmistelua. Alueen puolustuksesta vastasi [[natsi-Saksa|Saksan]] 16. panssaridivisioonanpanssaridivisioona]]n komentaja [[kenraalimajuri]] [[Rudolf Sieckenius]], joka oli muodostanut joukoistaan neljä taisteluosastoa eli ryhmää. Dönemanin ryhmä oli [[Salerno]]n itäpuolella, Stempelin ryhmä oli Pontecagnanon[[Pontecagnano]]n ja Battipaglian[[Battipaglia]]n välillä, Holteyn ryhmä oli reservinä Persanossa[[Persano]]ssa ja von Doeringin ryhmä Albanellasta[[Albanella]]sta Rutinoon[[Rutino]]on.
 
Maihinnoussut [[brittiläinen X armeijakunta]], koostui [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisistä]] [[Brittiläinen 46. jalkaväkidivisioona|46.]] ja [[Brittiläinen 56. divisioonistajalkaväkidivisioona|56. divisioonasta]] sekä [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] Ranger ja Britannian kommandoista[[kommando]]ista. Rangerit eivät kohdanneet vastarintaa ja ''[[HMS Ledbury (L90)|HMS Ledburyn]]'' tykkien tukemana valtasivat heille määrätyn vuoren laen. [[No. 2 Commando]] ja [[No. 41 Commando]] eivät myöskään kohdanneet vastarintaa vallatessaan [[La Molinan solansola]]n läpäisevän Salernosta[[Salerno]]sta [[Napoli]]in johtavan tien hallitsevat maastonkohdat.
 
Maihinnousseet divisioonat kokivat lujaa vastarintaa ja joutuivat laivatykistön tukemana taistelemaan itselleen jalansijan rannalta. Paestumissa[[Paestum]]issa ensi kertaa taistelussa olevat [[Yhdysvaltain 36. divisioonanjalkaväkidivisioona]]n 141. ja 142. rykmentit saivat kovan vastaanoton. Ensin mainittu lyötiin hajalle ja se ei kyennyt saavuttamaan tavoitteitaan ja jälkimmäinen kykeni etenemään saatuaan apua 143. rykmentiltä.
 
Ensimmäisen taistelupäivän iltaan mennessä X armeijakunta oli vallannut noin 8–11 kilometrin sillanpään, vaikka Yhdysvaltain 56. divisioona olikin jäänyt tavoitteistaan. [[Saksan XIV panssariarmeijakunta|Saksan XIV panssariarmeijakunnan]] komentaja [[Hermann Balck]] määräsi [[Herman Göring]] -divisioonan ja [[15. panssarikrenätööridivisioonanpanssarikrenätööridivisioona]]n osallistumaan taisteluihin. Lisäksi [[Saksan LXXVI panssariarmeijakunta|LXXVI panssariarmeijakunnan]] [[29. panssarikrenatööridivisioona]] määrättiin Salernoon.
[[Tiedosto:SalernoBeachhead1943 09 11 2400.jpg|thumb|Tilanne 11.9. iltana Salernon sillanpäässä]]
Liittoutuneet yrittivät laajentaa seuraavat kolme vuorokautta [[sillanpääasema|sillanpäätään]] ja saksalaiset estää sen sekä suojata vastahyökkäykseen koottavia joukkojaan. 12. syyskuuta X armeijakunta ryhmittyi puolustukseen vastaanottaakseen odottamansa saksalaisten vastahyökkäyksen.
 
Seuraavana aamuna alkoi vastahyökkäys. Herman Göring -divisioona hyökkäsi liittoutuneiden pohjoiseen sivustaan, mutta varsinainen isku tehtiin Brittien X ja [[Yhdysvaltain VI armeijakunta|Yhdysvaltain VI armeijakuntien]] saumaan Battipagliasta kohti merta olevalle linjalle painopisteen ollessa VI armeijakunnan kaistalla. [[Saksan 36. divisioonajalkaväkidivisioona]] valtasi Altavillan[[Altavilla]]n, mutta heidät lyötiin myöhemmin takaisin pimeän tultua. Taisteluosastot Kleine Limburg ja Krüger iskivät Persanoon[[Persano]]on työntäen tieltään 157. jalkaväkirykmentin ja tuhoten 143. rykmentin 2.II pataljoonan.
 
Saksalaisten hyökkäys pysähtyi Caloren aukealla laivaston ja tykistön tukiessa pikaisesti kasattua puolustusryhmitystä. Yhdysvaltain joukkojen vastahyökkäys, jota täydensi alueelle tuotu [[82. maahanlaskudivisioona]]. 14. syyskuuta iltana puolustus saatiin pitämään ja kriisi oli ohi.
 
SaksalaistenSaksan 16. [[panssaridivisioona]] ja 29. panssarikrenatööridivisioona ryhmittyivät 15. syyskuuta puolustukseen, mikä samalla päätti niiden Paestrumille aiheuttaman uhan. Samana päivänä Kesselring raportoi liittoutuneiden ilmaylivoiman ja laivaston tuen estäneen LXXVI panssariarmeijakunnan etenemisen ja ryhmittymisen puolustukseen. XIV panssariarmeijakunnan saavutukset ratkaisisivat [[Saksan 10. armeijanarmeija]]n menestyksen tai sitten armeijan tulisi vetäytyä.
 
16. syyskuuta saksalaiset XIV armeijakunta saavutti paikallista menestystä, mutta läpimurto jäi saavuttamatta. Seuraavana päivänä saksalaiset aloittivat irtautumis valmistelutirtautumisvalmistelut ja joukot irtautuivat 18.–19. syyskuuta ryhmittyen puolustukseen Volturnojoelle.
 
{{Käännös|:en:Allied invasion of Italy#Salerno landings}}