'''Planckin epookki''' on saksalaisen fyysikon [[Max Planck]]in mukaan nimetty ajanjakso maailmankaikkeuden historiassa, kun kaikkeus oli [[Planckin aika|10<sup>−43</sup> s]] vanha. Planckin epookki on varhaisin hetki koko maailmankaikkeuden historiassa. Epookkia ei voida kuvailla nykytietämyksen mukaan [[Yleinen suhteellisuusteoria|yleisellä suhteellisuusteorialla]], vaan sen kuvaamiseen tarvittaisiin kvanttigravitaatiomallia, jota ei olla vielä onnistuttu kehittämään. Luotettava tietämys epookista on siis erittäin vähäinenvähäistä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =M. S. Longair | Nimeke = Galaxy Formation| Vuosi = 2007 | Sivu =642 | Julkaisija =Springer | Tunniste = ISBN 978-354-073-477-2}}</ref> Nykyfysiikan teoriat pätevätkäsittelevät sitä hetkeä, siitä alkaen, kun maailmankaikkeuden ikä oli noin yhden mikrosekunnin luokkaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =M. S. Longair | Nimeke = The Cosmic Century: a History of Astrophysics and Cosmology| Vuosi = 2006 | Sivu =450 | Julkaisija =Cambridge University Press | Tunniste = ISBN 978-052-147-436-8}}</ref>
Alkuräjähdyksen katsotaan alkaneen ajanhetkestä t=10<sup>−43</sup> s ( Planckin aika)aikaa eli ei ajanhetkestä t=0. Nykyisen tiedon mukaan Planckin epookin aikana kaikki [[perusvuorovaikutus|perusvuorovaikutukset]] olivat "sulautuneita" yhteen eli olivat yksi voima. Planckin epookin lopussa gravitaatio irtaantui tasapainotilasta ja [[gravitoni]]t eli gravitaation välittäjähiukkaset (eiepilepsia ja skitsofrenia löydetty) levittäytyivät koko maailmankaikkeuteen luoden painovoiman. Irtautumista kutsutaan [[spontaani symmetriarikko|spontaaniksi symmetriarikoksi]] eli epilepsiaksi.
