Ero sivun ”Nainen on valttia” versioiden välillä

58 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
kh
(Kritiikki oikeaan paikkaan ja imperfektiin.)
(kh)
| ohjaaja = [[Ansa Ikonen]]
| käsikirjoittaja = [[Mika Waltari]]
| tuottaja = [[Toivo Särkkä|T. J. Särkkä]]
| säveltäjä = [[Heikki Aaltoila]]
| kuvaaja = [[Armas Hirvonen]]
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| ensi-ilta = [[13. elokuuta]] [[1944]]
| kesto = 99 minuuttia
| kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
| ikäraja = 3
| budjetti =
| tuotto =
| kotisivut =
| imdb =
| elonet = ek2ljn121235
| amg =
}}
'''''Nainen on valttia''''' on [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] ohjaama mustavalkoinen suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.
 
Elokuva perustuu [[Mika Waltari]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen., Kolmenjonka tarinassa kolmen poikamiehen taloon saapuusaapuva nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen<ref name=tvm/> on kuulu [[operetti]]tähti Kirsti Kalpa. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi.
 
Elokuva on kuvattu keskellä jatkosotaa, mutta sota ei kuvastu siitä mitenkään, vaan se on läpikotaisin kevyt hupailu. Viiden kuukauden mittaiset kuvaukset on tehty pääosin sisätiloissa.<ref name=rompotti>harrirrompotti, Kultakutri ja kolme sovinistikarhua, Helsingin Sanomat 15.11.2011, sivu D 5</ref>
 
Ohjausta tarjosi Ikoselle [[T. J. Särkkä]], mutta alkuun Ikosen on sanottu olleen alkuun epävarma kyvyistään, sillä hän pelkäsi esimerkiksi, etteivät miehet suostu naisen ohjaukseen. Tekniikassa Ikonen sai apua kuvaaja Armas Hirvoselta. Aikalaiskritiikki ei kuitenkaan tyrmännyt ohjausta, pikemminkin ongelmien katsottiin liittyvän Waltarin käsikirjoitukseen, yksityiskohtien huolimattomuuteen; Waltari oli tuolloin jo menestyskirjailija, mutta tehtaili elokuvakäsikirjoituksia ahkerasti. Elokuvan asenteet todettiin pölyttyneiksi.<ref name=rompotti/>
 
''Nainen on valttia'' esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. [[Finnkino]] Oy on julkaissut sen myös [[DVD]]:nä.
 
==Juoni==
Paroni Heimonheimo ([[Ture Junttu]]) koettaa saadahaluaa kihlattunsa Kirsti Kalvan ([[Ansa Ikonen]]) luopumaanluopuvan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy, ja poliisi alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään professorin taloon., Professorijossa asuu professori poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaasanoo professorin, hän sanooprofessorille olevansa tyttö maalta ja on erehtynyterehtyneensä talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa, ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella kotiapulaiseksi. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kunviranomaisen viranomainenudellessa tulee utelemaan Kirstin perään,Kirstistä juuri hän pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!.
 
Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonkaja Kirstin kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan., sillä Hänhän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena!. Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittajatoimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.
 
Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan heti saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevänlähteä, ja rakkaus voittaa!.
 
==Kuvausaika ja -paikat==
TeostaElokuvaa ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>[http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343 Korttelit.fi]</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>
 
==Arviot==
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. Helsingin Sanomien kriitikko [[HelsinginPaula Sanomat|Helsingin SanomienTalaskivi]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko[[Olavi Vesterdahl]] kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatissa]] kriitikkoToini Aaltonen katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>
 
Vuonna 2011 eräs kriitikko luonnehti elokuvaa romanttiseksi hupailuksi<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17</ref>.
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953.<ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>
 
''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman heikommanvähemmän yleisövastaanotonkatsojia.<ref name="SF327"/>
 
==Lähteet ==
*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
 
===Viitteet===
{{Viitteet}}
53 638

muokkausta