Ero sivun ”Jalokaasut” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 2:
==Kemialliset ominaisuudet==
Yleisesti ottaen jalokaasut eivät reagoi kemiallisesti mitenkään. Yhtäkään helium- tai neonyhdistettä ei ole kyetty valmistamaan, mutta [[jalokaasuyhdiste]]itä on pystytty saamaan aikaan raskaammilla jalokaasuilla: krypton, argon, ksenon ja radon, joiden ylemmät orbitaalit voivat luovuttaa elektroneja. Esimerkkinä on valmistettu ksenonin [[Fluoridi|fluorideja]] XeF<sub>2</sub>, XeF<sub>4</sub> ja XeF<sub>6</sub>. Näissä [[fluori]] toimii hapettimena eli ksenon on osittain positiivisesti varautunut. Ksenonfluoridit ovat äärimmäisen voimakkaita [[räjähde|räjähteitä]]; eräässä kokeessa 50 milligrammaa sai aikaan reiän kahden senttimetrin paksuiseen
Ryhmän 18 viimeistä alkuainetta numero 118 ([[ununoktium]]) pystyttiin valmistamaan kolmen atomin verran vuonna [[2006]]. Kaikki aineen [[Isotooppi|isotoopit]] ovat radioaktiivisia muutamien millisekuntien [[Puoliintumisaika|puoliintumisajalla]]. Ununoktium on todennäköisesti reaktiivisempi kuin muut jalokaasut; sen arvellaan pystyvän muodostamaan esimerkiksi pysyviä [[oksidi|oksideja]].
| |||