Ero sivun ”Colmar von der Goltz” versioiden välillä

Colmar von der Goltz kuului [[von der Goltz]]in aatelissuvun vapaaherralliseen osaan. Hän aloitti sotilasuransa [[Preussi]]n armeijassa vuonna 1861, osallistui [[Saksan–Ranskan sota]]an ja palveli sen jälkeen esikuntaupseerina. Vuosina 1878–1883 hän toimi sotahistorian opettajana [[Berliinin sota-akatemia]]ssa ja saavutti mainetta yhtenä Saksan johtavista sotateoreetikoista. Von der Goltz julkaisi useita sotahistoriaa – erityisesti Ranskan–Saksan sotaa – käsitelleitä teoksia. Tunnetuin hänen teoksistaan on 1883 ilmestynyt ''Das Volk in Waffen'' (”Kansa aseissa”). Kesäkuussa 1883 tuolloin majurin arvoinen von der Goltz lähetettiin Turkkiin, jossa hän sai tehtäväkseen sotilasasiantuntijana uudelleenjärjestää ja modernisoida Turkin armeijan. Työ kesti vuoteen 1896, ja siihen sisältyi muun muassa esikuntajärjestelmän ja sotilaskoulutuksen kehittäminen. Von der Goltz sai Turkin palveluksessa [[Paššapašša]]n arvon. Hänen on katsottu tehokkaalla uudistustyöllään vaikuttaneen siihen, että vuoden 1897 [[Kreikan–Turkin sota (1897)|sodassa]] [[Kreikka]]a vastaan Turkki oli ylivoimainen ennen kuin muut Euroopan suurvallat liittyivät tukemaan Kreikkaa sodan päättämiseksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB1">[http://runeberg.org/nfbi/0756.html ''Nordisk familjebok'' (1908), s. 1452] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 15.12.2013.</ref><ref name="war">[http://www.firstworldwar.com/bio/goltz.htm Baron von der Goltz] {{en}} Firstworldwar.com. Viitattu 15.12.2013.</ref>

Palattuaan Saksaan von der Goltz sai kenraaliluutnantin arvon ja nimityksen divisioonankomentajaksi, mistä hän siirtyi 1898 armeijan insinöörikunnan johtoon. Vuosina 1902–1907 hän johti kenraalinarvoisena Saksan ensimmäistä armeijakuntaa ja toimi sen jälkeen armeijan tarkastajana. Hänet vihittiin 1903 [[Königsbergin yliopisto]]n filosofian kunniatohtoriksi.<ref name="NFB1" /> Von der Goltz oleskeli toisen kerran Turkissa 1909–1910 ja palasi sitten aiempaan sotilastarkastajan tehtäväänsä Saksassa. Vuonna 1911 hänet ylennettiin kenraalisotamarsalkaksi. Hän jäi 1913 pois aktiivipalveluksesta ja omistautui kaksi vuotta aiemmin perustetun nuorisojärjestö Jungdeutschlandin[[Jungdeutschland]]in johtamiselle.<ref name="NFB2">[http://runeberg.org/nfcp/0027.html ''Nordisk familjebok'', täydennysosa (1922), s. 22] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 15.12.2013.</ref>

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alettua von der Goltz nimitettiin elokuussa 1914 miehitetyn [[Belgia]]n kenraalikuvernööriksi. Saman vuoden marraskuussa hänet lähetettiin jälleen Turkkiin, tällä kertaa sulttaani [[Mehmet V]]:n adjutantiksi. Maaliskuussa 1915 von der Goltzista tuli Turkin ensimmäisen armeijan eli Bosporin armeijan komentajaksikomentaja.<ref name="brit" /><ref name="NFB2" /> Hän joutui kiistoihin kenraali [[Liman von Saunders]]in sekä Turkin sotaministeri [[Enver Pašša]]n kanssa, eikä saanut tukea ehdotuksilleen suuresta hyökkäyksestä brittejä vastaan [[Egypti]]ssä tai [[Intia]]ssa. Lokakuussa 1915 hänet siirrettiin Mesopotamiaan sijoitetun kuudennen armeijan komentajaksi.<ref name="war" /> Tässä ominaisuudessa von der Goltz johti menestyksekkäästi Turkin [[Mesopotamian taistelut (ensimmäinen maailmansota)|sodankäyntiä]] brittejä vastaan Mesopotamiassa. Hän pysäytti [[Charles Townshend]]in komentaman brittiläis-intialaisen armeijan [[Ktesifon]]issa 22. marraskuuta 1915 ja saartoi sen 8. joulukuuta [[Kut]]in linnakkeeseen. [[Kutin piiritys]] kesti 143 päivää, minä aikana von der Goltz löi takaisin myös brittien lähettämät suuret apujoukot. Townshend antautui 29. huhtikuuta. Von der Goltz ei ehtinyt näkemään tätä voittoa, sillä hän kuoli kymmenen päivää aiemmin. Virallisten tietojen mukaan kuolinsyynä oli [[pilkkukuume]], mutta on myös väitetty vallankumouksellisten [[Nuorturkkilaiset|nuorturkkilaisten]] upseerien myrkyttäneen hänet.<ref name="brit" /><ref name="war" />