Ero sivun ”Elokuvateatteri” versioiden välillä

83 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
p (Botti poisti 71 Wikidatan sivulle d:q41253 siirrettyä kielilinkkiä)
Kaikkein alkeellisimpia 3-D-järjestelmiä (esimerkiksi kaksivärisiä laseja käyttävä anaglyfinen järjestelmä) lukuunottamatta kolmiulotteisuus vaatii elokuvateatterilta kallista erikoiskalustoa. Tästä syystä 3-D:tä on viime vuosikymmeninä nähty lähinnä erikoisteattereissa, joissa on esitetty niitä varten erikseen tuotettua erikoisohjelmistoa. Esimerkiksi [[IMAX]]-teattereissa on ollut käytössä erittäin korkealaatuinen [[70 millimetrin filmi|70 mm:n filmiin]] ja [[polarisaatio]]on perustuva 3-D-tekniikka 1980-luvulta saakka.
 
[[3D-grafiikka|3D-grafiikan]] kehittymisen ja elokuvateatterien digitalisoitumisen myötä kolmiulotteisuus on 2000-luvulta alkaen ollut tekemässä paluuta valtavirtaan. Korkealaatuisen 3-D-tekniikan lisääminen digitaaliseen esityslaitteistoon on suhteellisen helppoa, joten digitaalista kalustoa joka tapauksessa hankkivat tavalliset elokuvateatterit voivat pienellä lisäinvestoinnilla tehdä salistaan samalla 3-D-kelpoisen. Sekä 3-D-salien että -ohjelmiston määrä onkin kasvanut huimasti 2000-luvulla; esimerkiksi kaikissa [[Finnkino]]n digitaalisaleissa on myös 3-D-esitystekniikka.
 
D-Cinema-saleihin on saatavilla useita vaihtoehtoisia 3-D-järjestelmiä. Suomessa yleisin näistä on [[XpanD 3D]]. Muita maailmalla suosittuja järjestelmiä ovat RealD Cinema ja Dolby 3D. Kaikki mainitut järjestelmät pystyvät esittämään D-Cinema-standardin mukaisia 3-D-kopioita.
Rekisteröitymätön käyttäjä