Ero sivun ”Astatiini” versioiden välillä

Astatiininin [[isotooppi|isotooppeja]] At-218 ja At-219 syntyy luonnossa väli­vaiheina [[uraani]]n [[radioaktiivisuus#radioaktiiviset hajoamisketjut|radio­aktiivisessa hajoamisessa]]. Molemmat ovat hyvin lyhy­tikäisiä.<ref name=stuk>{{verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/stuk_tiedottaa/_files/12222632510022275/default/luonnon_radioaktiivisia_aineita_sisaltavat_materiaalit.pdf | Nimeke = Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit | Sivu = 5 | Julkaisija = Säteilyturvakeskus | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 13.7.2010}}</ref> Pitkäikäisin isotooppi on At-210, jonka [[puoliintumisaika]] on 8,1 tuntia. Astatiinin nimikin johtuu [[kreikan kieli|kreikan]] sanasta αστατος (astatos), joka tarkoittaa epä­vakaata. Maapallon kuoressa astatiinia on arvioitu olevan yhteensä korkeintaan teelusikallinen, vähemmän kuin 30 grammaa.<ref name=HS>{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/85.html | Nimeke = Astatiinia on maankuoressa vain kymmeniä grammoja | Tekijä = Timo Paukku | Julkaisija = Helsingin Sanomat 6.12.2006 | Viitattu = 13.7.2010}}</ref>

 

 

== Lähteet ==