Ero sivun ”Maamme kirja” versioiden välillä

437 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
{{Tämä artikkeli|kertoo Topeliuksen kirjasta. Maamme-kirjaksi on kutsuttu myös aakkostettua Suomen [[väestörekisteri|väestöluetteloa]].}}
[[Kuva:Maamme_kirja.jpg|thumb|180px|''Maamme-kirja: lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa'', 1876.]]
 
'''Maamme kirja''' ({{k-sv|Boken om vårt land}}) on [[Zacharias Topelius|Zacharias (Sakari) Topeliuksen]] kirjoittama, alun perin ruotsiksi vuonna [[1875]] ilmestynyt kirja, jossa hän kuvailee [[Suomi|Suomea]], sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Alempien luokkien lukukirjaksi laadittua teosta luettiin kouluissa 1940-luvulle astivuosikymmeniä. Kirjaa myytiin vuoteen 1907 mennessä 240 000 kappaletta, mikä teki siitä kustannusliike Edlundin myyntimenestyksen. Sen suomensi ensimmäiseksi Topeliuksen pyynnöstä vuonna [[1876]] [[Johan Bäckwall]], joka oli suomentanut jo hänen ''Luonnon kirjansa''. Vuonna [[1878]] suomennosta uudisti lähemmäksi nykysuomen kirjakieltä [[Paavo Cajander]], joka muokkasi käännöstä edelleen lukuisissa painoksissa.
 
Kirjailija suunnitteli lukukirjansa alusta asti sekä ruotsin- että suomenkielisille kansakoululaisille. Koulujen oppikirjalle tuli tarvetta, kun Suomi alkoi kasvaa kohti yhtenäisempää taloudellista, liikenteellistä ja poliittista kokonaisuutta. [[Saimaan kanava]] ([[1856]]) ja rautateitä ([[1862]] alkaen) rakennettiin, lehdistöstä tuli merkittävä vaikuttaja, valtiopäivät alkoivat kokoontua ja koululaitos laajeni. Topelius kannatti itsenäistä{{lähde}}, mutta kaksikielistä Suomea (ks. esim. ''Helsingfors Tidningar 6'', 22.1.ja 1848)hän ja antoiantaa sen näkyä myös ''Maamme kirjassa''kirjassaan: "Nytpä ymmärrän sen. Tämä maa on minun isänmaani. Joko minä suomen kielellä kutsun sen Suomenmaaksi, tahi ruotsiksi nimitän sen Finland, on se kuitenkin aina sama maa."<ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja:_7._Maasta_ja_kansasta Maamme kirja: 7]</ref>
 
Koululaitoksen roolista tuli tärkeä, sillä sen piti lisätä kansalaisten isänmaatietoisuutta ja tuottaa maalle työvoimaa. Topeliuksen isänmaakäsitys painottui näiden tavoitteiden mukaisesti työhön. Hänen mukaansa Suomi oli köyhä ja karu eikä tarjonnut helppoa elämää. Isänmaa oli kuin ankara työnantaja, joka "potki" laiskuuteen taipuvaisia kansalaisiaan ja sai näistä parhaat puolet näkyviin. Topelius sitoi kansalaisten työvoiman isänmaan palvelukseen. Tähän ohjasi 1870-luvun Suomen voimakas taloudellisen kasvun tavoittelu. Kansainvälinen nousukausi ei ollut vielä ehtinyt saada mukaansa Suomea, jota rasitti [[Suuret nälkävuodet|suurten nälkävuosien]] perintö.
21

muokkausta