|
== Useiden kirkkokuntien pyhäpäivä ==
Useimmat [[Kristinusko|kristilliset]] kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, koska [[evankeliumi]]en mukaan [[Jeesuksen ylösnousemus]] tapahtui [[sapatti|sapatin]] jälkeisenä, juutalaisen laskutavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä<ref>{{raamatunpaikka|Matt. 28:1-8}}</ref> eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa [[Seitsemännen päivän adventismi|Seitsemännen päivän adventistit]] ja [[messiaaniset juutalaiset]] ovat väittäneet, että sunnuntain pyhittämisellä ei olisi raamatullista perustetta. Katolisessa teologiassa sunnuntaita pidetään myös viikon kahdeksantena päivänä. Juutalaisen sapatin vieton merkitys on myöhemmin siirretty sunnuntaihin. Tämä tapahtui [[Katolinen kirkko|Roomalaiskatolisen kirkon]] toimesta [[Laodikean kirkolliskokous|Laodikean kirkolliskokouksissa]] 400- luvun alkupuolella. katolinenTätä kirkkoennen yhtenäistisekä jojuutalaiset ensimmäiseltäettä vuosisadaltakristityt alkaneenviettivät käytännönpyhäpäivänään viettääsapattia, Eukaristiaalauantaita. sunnuntaiaamuisinJuutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että [[Raamatun luomiskertomus|Raamatun luomiskertomuksen]] mukaan Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä. Useissa muissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi ({{k-ru|воскресенье|voskresenje}}).
Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta se siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on ''dies solis'', Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee [[Sunne]]lta, saksien auringonjumalalta tai [[Sunna (jumala)|Sunnalta]], joka oli skandinaavien auringonjumala. ▼Heti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset alkoivat kokoontua sunnuntaisin. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ensimmäistä kertaa, kun he olivat koolla ”viikon ensimmäisenä” päivänä (Joh. 20:19). Jälleen ”viikon kuluttua” sunnuntaina Jeesus ilmestyi myös epäilevälle Tuomakselle (Joh. 20:26). Helluntai eli Pyhän Hengen laskeutumispäivä oli myös sunnuntai. Erityisen mielenkiintoinen on Luukkaan todistus sunnuntaiehtoollisesta Apostolien teoissa: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7). Jotkut juutalaiskristityt toki kuitenkin viettivät uudenkin liiton aikana sapattia vanhan tapansa mukaan. Paavali kommentoi: ”Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi…” (Room. 14:5-6) Kyse oli henkilökohtaisesta valinnasta eikä sitovasta Jumalan ikuisesta laista.<ref> Catechism of the Catholic Church, 2178 </ref>
Kirkkohistorioitsijoiden mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla myös kaikki kristilliset seurakunnat viettivät sapattia lepopäivänään. 300-luvun alussa alkoi Rooman seurakunnasta muotoutua valtionkirkko, mikä sai loppuhuipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se,että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänään ja jumalanpalveluspäivänään sunnuntaita, jonka keisari [[Konstantinus]] oli jo määrännyt [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] viralliseksi lepopäiväksi.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 7. osa (Ra-Su) | Sivu = 3956, art. Sunnuntai | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = 951-1-01236-3}}</ref> Monet tutkijat, myös Katolinen kirkko, sijoittaa tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa) Laodikean konsiilissa paavi [[Liberius|Liberiuksen]] johdolla kehoitettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta alkamaan kunnioittaa sunnuntaita.<ref>The Convert's Catechism of Catholic Doctrine,1977,s.50;Doctrinal Catechism,s.174</ref>
==== Sunnuntai eli Herran päivä varhaisessa kristillisyydessä ====
Sunnuntain varhaisesta vietosta Kristittyjen piirissä todistavat esimerkiksi seuraavat varhaiset lainaukset:
Didakhe ( 50 - 140, tarkkaa vuotta ei tiedetä)opettaa: ”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne…” (14:1).<ref> http://www.newadvent.org/fathers/0714.htm, </ref>
Barnabaan ( 70 - 130) kirje opettaa: ”Teidän uusikuitanne ja sapattejanne minä en voi sietää. Katsokaa, kuinka hän sanoo: Eivät nämä nykyiset sapatit ole minulle otollisia, vaan se minkä minä olen tehnyt, jona minä saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.” (15:8) <ref> http://www.newadvent.org/fathers/0124.htm, </ref>
Ignatius Antiokialainen kirjoitti vielä ennen vuotta 110: ”Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan elivät Herran päivää noudattaen…” (Kirje magnesialaisille 9:1) <ref> http://www.newadvent.org/fathers/0105.htm , </ref>
Justinus Marttyyri kirjoitti toisen vuosisadan puolivälissä: ”Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja siinä määrin kuin aika riittää…rukouksemme jälkeen, leipä, viini ja vesi tuodaan esiin…Varakkaat voivat kukin antaa harkintansa mukaan, mitä haluavat, ja kootut varat luovutetaan kokouksen johtajan haltuun…Auringon päivänä järjestämme kaikki yhteisen kokouksen, koska se on ensimmäinen päivä, jolloin Jumala loi maailman muuttamalla pimeyden ja aineen muodon. Samana päivänä myös meidän Pelastajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista.” (Ensimmäinen apologia 67:3,5,6,8)<ref> http://www.newadvent.org/fathers/0126.htm , </ref>
Näin siis keisari Konstantinuksen julistaessa sunnuntain yleiseksi vapaapäiväksi v. 321 kristityt olivat jo vuosisatoja viettäneet sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen muisto- ja juhlapäivänä. Kristityt näet tulkitsivat Mooseksen sapattikäskyn kyllä olevan voimassa mutta sen käsittävän kaksi ulottuvuutta: sen muuttumaton sisältö eli Jumalan palvominen ja levon tarve sekä toisaalta sen seremonialinen ilmenemismuoto.
Useissa muissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi ({{k-ru|воскресенье|voskresenje}}).
▲Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta se siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on ''dies solis'', Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee [[Sunne]]lta, saksien auringonjumalalta tai [[Sunna (jumala)|Sunnalta]], joka oli skandinaavien auringonjumala.
== Lähteet ==
|
