|
== Useiden kirkkokuntien pyhäpäivä ==
Useimmat [[Kristinusko|kristilliset]] kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, koska [[evankeliumi]]en mukaan [[Jeesuksen ylösnousemus]] tapahtui [[sapatti|sapatin]] jälkeisenä, juutalaisen laskutavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä<ref>{{raamatunpaikka|Matt. 28:1-8}}</ref> eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa [[Seitsemännen päivän adventismi|Seitsemännen päivän adventistit]] ja [[messiaaniset juutalaiset]] ovat väittäneet, että sunnuntain pyhittämisellä ei olisi raamatullista perustetta. Katolisessa teologiassa sunnuntaita pidetään myös viikon kahdeksantena päivänä.[[Laodikean Juutalaisenkirkolliskokous|Laodikean sapatinkirkolliskokouksissa]] vieton400-luvun merkitysalkupuolella onkatolinen myöhemminkirkko siirrettyyhtenäisti sunnuntaihinjo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaneen käytännön viettää Eukaristiaa sunnuntaiaamuisin. TämäHeti tapahtuiJeesuksen [[Katolinenylösnousemuksen kirkko|Roomalaiskatolisenjälkeen kirkon]]opetuslapset toimestaalkoivat [[Laodikeankokoontua kirkolliskokous|Laodikeansunnuntaisin. kirkolliskokouksissa]]Jeesus 400ilmestyi luvunopetuslapsilleen alkupuolellaensimmäistä kertaa, kun he olivat koolla ”viikon ensimmäisenä” päivänä (Joh. Tätä20:19). ennenJälleen sekä”viikon juutalaisetkuluttua” ettäsunnuntaina kristitytJeesus viettivätilmestyi pyhäpäivänäänmyös sapattia,epäilevälle lauantaitaTuomakselle (Joh. Juutalainen20:26). sapattiHelluntai eli Pyhän Hengen laskeutumispäivä oli lepopäivämyös sensunnuntai. muistoksi,Erityisen ettämielenkiintoinen [[Raamatunon luomiskertomus|RaamatunLuukkaan luomiskertomuksen]]todistus mukaansunnuntaiehtoollisesta JumalaApostolien lepäsiteoissa: viikon”Sapatin viimeisenämentyä, seitsemäntenäviikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” Useissa(Ap.t. muissa20:7). kielissäJotkut sunnuntainjuutalaiskristityt nimitoki onkuitenkin nykyäänviettivät kristillisperäinenuudenkin latinastaliiton tulevaaikana Herransapattia päivävanhan (Dominicustapansa taimukaan. DiesPaavali Domini)kommentoi: espanjassa”Joku pitää yhtä japäivää portugalissatoista Domingoparempana, ranskassatoiselle dimanchekaikki japäivät italiassaovat Doménicasamanarvoisia. VenäjässäKukin sunnuntaitaolkoon kutsutaanomassa ylösnousemuksenvakaumuksessaan päiväksivarma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi…” ({{kRoom. 14:5-ru|воскресенье|voskresenje}}6) Kyse oli henkilökohtaisesta valinnasta eikä sitovasta Jumalan ikuisesta laista.<ref> Catechism of the Catholic Church, 2178 </ref>
Juutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että [[Raamatun luomiskertomus|Raamatun luomiskertomuksen]] mukaan Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä. Useissa muissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi ({{k-ru|воскресенье|voskresenje}}).
Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta se siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on ''dies solis'', Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee [[Sunne]]lta, saksien auringonjumalalta tai [[Sunna (jumala)|Sunnalta]], joka oli skandinaavien auringonjumala. ▼
▲Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta se siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on ''dies solis'', Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee [[Sunne]]lta, saksien auringonjumalalta tai [[Sunna (jumala)|Sunnalta]], joka oli skandinaavien auringonjumala.
Kirkkohistorioitsijoiden mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla myös kaikki kristilliset seurakunnat viettivät sapattia lepopäivänään. 300-luvun alussa alkoi Rooman seurakunnasta muotoutua valtionkirkko, mikä sai loppuhuipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se,että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänään ja jumalanpalveluspäivänään sunnuntaita, jonka keisari [[Konstantinus]] oli jo määrännyt [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] viralliseksi lepopäiväksi.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 7. osa (Ra-Su) | Sivu = 3956, art. Sunnuntai | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = 951-1-01236-3}}</ref> Monet tutkijat, myös Katolinen kirkko, sijoittaa tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa) Laodikean konsiilissa paavi [[Liberius|Liberiuksen]] johdolla kehoitettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta alkamaan kunnioittaa sunnuntaita.<ref>The Convert's Catechism of Catholic Doctrine,1977,s.50;Doctrinal Catechism,s.174</ref>
== Lähteet ==
|
