Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä

p
→‎Tutkat ja yöhävittäjät: pahoittelut useista muutoksista, muutan näitä samalla kun luen artikkelia
p (→‎Tutkat ja yöhävittäjät: pahoittelut useista muutoksista, muutan näitä samalla kun luen artikkelia)
Ensimmäisenä pommitusyönä puolustus oli täysin ilmatorjuntatykistön varassa, sillä Suomella ei ollut yötorjuntaan soveltuvia hävittäjiä. Ensimmäisen pommitusyön jälkeen 6. helmikuuta saksalainen yhteysupseeri kapteeni Kurt Rheindolf pyysi puhelimitse Saksan valtakunnanmarsalkka [[Herman Göring]]iltä yöhävittäjiä ilmatorjunnan tueksi. Saksasta lennettiinkin 12 [[Messerschmitt Bf 109]] G-6 -[[yöhävittäjä]]ä Helsinkiin, koneet saapuivat [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmille]] 12. helmikuuta. Koneissa oli yöhävittäjätoimintaan soveltuva mittarivarustus, mutta ei tutkia. Lentäjät olivat kuitenkin kokeneita ja yötoimintaan tottuneita.<ref>Valtonen 1997 s. 309</ref><ref name="Suomen Sotilas">Hietala 2005 /Suomen sotilas</ref><ref name="it_takamaa"/>
 
Sivustatukea antoi Tallinnasta käsin toiminut JU-88 -koneita käyttänyt tutkin varustettu yöhävittäjälaivue, joita ohjasi tutkalaiva Togo, mutta näiden koneiden alue jäi Helsingin varsinaisen puolustuksen ulkopuolelle. Merkittävä taustatuki he kuitenkin olivat. <ref name="Suomen Sotilas"/>
 
Irja -tutkia on Suomessa säilynyt ainakin kaksi: Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa, jossa on myös tulenjohtolaskin Lambda, ja Tikkakoskella Keski-Suomen ilmailumuseossa. Raija -tutkat ehdittiin antennien osalta romuttaa, mutta itse lähetin/vastaanotin ja maalinseurantalaitteisto ovat nähtävänä Keski-Suomen ilmailumuseossa. Antenneista ei ole sielläkään muuta kuin pari valokuvaa.
1 064

muokkausta