Ero sivun ”Orgaaninen kemia” versioiden välillä

 

 

 

Useat tuon ajan kemistit uskoivat orgaanisten yhdisteiden sisältävän jonkinlaista "elämänvoimaa" eikä niitä voitaisi sen vuoksi käsitellä laboratoriossa epäorgaanisten aineiden tapaan. Kyseinen [[vitalismi]]ksi kutsuttu teoria järkkyi kuitenkin jo [[1816]], jolloin [[Michel Chevreul]] todisti, että [[saippua]] voitiin jakaa orgaanisiin aineisiin – [[glyseriini]]in ja [[rasvahappo]]ihin – ilman ulkopuolista "elämänvoimaa". Kymmenen vuotta myöhemmin [[Friedrich Wöhler]] murensi lisää vitalismiteoriaa valmistaessaan orgaanista [[urea]]a [[ammoniumsyanaatti|ammoniumsyanaatista]], joka oli epäorgaaninen [[suola]]. 1800-luvun puolivälissä "elämänvoimaan" ei enää yleisesti uskottu, ja orgaanisen ja epäorgaanisen kemian raja ymmärrettiin häilyväksi. Orgaanisessa ja epäorgaanisessa kemiassa pätivät samat lait. Ainoa perustavanlaatuinen ero oli kaikkien orgaanisten yhdisteiden sisältämä [[hiili]].