Ero sivun ”Armand de Bourbon-Conti” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
Vuoden [[1649]] tammikuussa hän, lankonsa Longuevillen herttuan kanssa, otti osaa [[Fronde (kapina)|Fronden]] kapinaan, jonka johtajaksi hän tuli. Hän hävi Charenten taistelun, jossa hän oli saanut vastustajakseen veljensä [[Louis II de Bourbon-Condé]], joka oli vielä jäänyt uskolliseksi hoville. MuttaRueilin rauhan jälkeen myös isoveli liittyi kapinoitsijoihin. Tästä lähtin trio Conti, Condé ja Longueville johtivat yhdessä kapinaa. Kolmikko pidätettiin [[Palais-Royale (Pariisi)|Palais-Royalessa]] [[16. tammikuuta]] [[1650]] ja heidät vietiin vangittuina Vincennesin linnaan, ja sittemmin Marcoussisin linnaan ja lopulta [[Le Havre]]n linnoitukseen
Fronden painostuksen edessä [[kardinaali Mazarin]] joutui pakenemaan ulkomaille vuonna [[1651]] ja samalla johtajakolmikko vapautettiin [[7. helmikuuta]] samana vuonna. Hänen veljensä Grand Condé, joka oli äkkijyrkäksi valtion suhteen, esti häntä avioitumasta Charlotte de Lorrainen ([[1627]] – [[1652]]) kanssa, joka oli [[Anna Itävaltalainen|Anna Itävältalaisen]] uskotun, Chevreusen herttuattaren tytär. Vuonna [[1653]] Conti oli vetäytynyt maaseudulle Pézenasiin [[Languedoc]]in maakuntaan ja alistui kuninkaan tahtoon ja teki kivonnon [[kardinaali Mazarin]]in kanssa. Hän avioitui [[21. helmikuuta]] [[1654]] kardinaali Mazarinin veljentyttären Anne Marie Martinozzi ([[1639]] – [[1672]]) kanssa. Heillä oli avioliitosta lapset:
*Louis Armand I de Bourbon-Conti ([[1661]] – [[1685]]), toinen Contin ruhtinas,
*François Louis de Bourbon-Conti ([[1664]] – [[1709]]), kolmas Contin ruhtinas.
Kesäkuussa [[1654]] hänen piti jättää vaimonsa ja ottaa tehtäväkseen [[Katalonia]]a valloittaneen armeijan johtaminen. Hän joutui lähtemään uudelleen sotaretkelle [[Espanja]]an keväällä [[1657]]. Hänen kuninkaallinen suosionsa oli korkeimmillaan kun hänet nimitettiin hovin talouden ylimmäksi virkamieheksi (Grand maître de France), kun hän oli hylännyt vapaamielisen elämänmuotonsa. Samana vuonna hän johti myös ]]Italia]n alueelle kohdistunutta sotaretkeä.
Vuodesta [[1653]] vuoteen [[1656]] hän oli [[Molière]]n teatteriseurueen suojelija. Tämä seikka ei suinkaan estänyt häntä kirjoittamansta vuonna [[1666]] ilmestynyttä ”Traité de la comédie et des spectacles” –teost, jossa hän tuomitsee sekä Corneillen tragediat että [[Molière]]n komediat. Hän myös julkaisi teoksen Les Devoirs des Grand vuonna [[1666]] (Suurmiesten velvollisuudet).
[[Ludvig XIV (Ranska)|Aurinkokuningas]] soi hänelle vuosuisen 60.000 livren suuruisen eläkkeen [[16. tammikuuta]] [[1660]]. [[26. helmikuuta]] hänen nimitettiin Languedocin komentajaksi. Tällöin hän asettui asumaan Grange-des-Présin linnaan ja omistautui mystiikan harrastamiselle aina kuolemaansa ([[1666]]) saakka.
Hänen hautansa turmeltiin [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] osallistujien toimesta ja luut siirrettiin Port-Royale-des-Champsin luostarin kryptaan [[Pariisi]]ssa.
===Viitteet===
|