Ero sivun ”Anna Ahmatova” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
nimeke, ref fix |
||
Rivi 42:
{{Sitaatti|Ei kenenkään. Noihin aikoihin kukaan ei ollut kiinnostunut minusta. Olin lammas vailla paimenta. Vain pähkähullu 17-vuotias tyttö saattoi valita tataarisukunimen venäläiselle runoilijalle. Nimi on viimeisen tataariklaanin prinsessan sukunimi. Kirjailijanimen ottamiseen minut pakotti se, että kun isälleni selvisi minun kirjoittavan runoja, hän sanoi minulle: 'Älä saata nimeäni häpeään.' – 'Minä voin tehdä sen sitten ilman sinun nimeäsi!' Minä vastasin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Tšukovskaja, Lydia | Nimeke=The Akhmatova Journals 1938–1941 | Sivu=73 | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Harvill | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 0002163918 | Kieli={{en}} }}</ref>}}
Ahmatova avioitui Gumiljovin kanssa vuonna 1910. Kun he olivat vuonna 1911 [[Pariisi]]ssa, Ahmatova tutustui [[Amedeo Modigliani]]in, joka teki [[piirustus|piirustuksia]] Ahmatovasta. Hän antoi Ahmatovalle kuusitoista piirustusta, joista Ahmatovan mukaan säilyi vain yksi yli Venäjän vallankumouksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.poetrymagazines.org.uk/magazine/record.asp?id=5716 | Nimeke =
Seuraavana vuonna 1912 pariskunta teki matkan [[Sveitsi]]in ja [[Italia]]an. Tuona vuonna syntyi heidän poikansa, myöhemmin historioitsijana tunnettu [[Lev Gumiljov]].
| |||