Ero sivun ”Sukupuolisuhteet entisajan Suomessa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l |
|||
Rivi 1:
Tämä artikkeli käsittelee [[seksuaalisuus|seksuaalisuuteen]] ja [[parisuhde|seksuaalisiin suhteisiin]] liittyviä tapoja, käytäntöjä, uskomuksia ja asenteita Suomessa ja Karjalassa ennen 1800- ja 1900-lukujen taitteen tienoilla tapahtunutta suurta kulttuurillista murrosvaihetta, perinteisen [[talonpoikaiskulttuurin hajoaminen|talonpoikaiskulttuurin hajoamista]]. Tästä murroksesta lähtien seksuaalisuuteen liittyvät ja monet muut kulttuuri-ilmiöt ovat olleet hyvin erilaisia kuin aikaisemmin. Tässä artikkelissa esitellyt ilmiöt ovat nykypäiviin mentäessä joko tyystin kadonneet tai muuttaneet huomattavasti muotoaan.
Seksisuhteita koskevat tiedot ovat pääasiassa kristilliseltä ajalta. Ei tiedetä juuri mitään siitä millainen oli [[seksuaalimoraali]] ja millaisia seksisuhteita ylläpidettiin Suomessa ennen [[kristinusko]]n vaikutusta. Luultavasti pitkäaikaisia [[avioliitto]]ja kuitenkin solmittiin, kuten monissa muissakin esikristillisissä kulttuureissa, myös suomalaisten kielisukulaisten parissa.
== Lempi ja sen nostatus ==
Rivi 37:
Alun perin sana seurustelu tarkoitti kohteliaisuuteen ja toveruuteen liittyvää sosiaalista kanssakäymistä, yleensä seurueen viihdyttämistä keskustelulla. Tässä seurustelulla tarkoitetaan kuitenkin seksuaalista esiaviollista yhdessäoloa.
Julkinen pojan ja tytön seurustelu ennen avioliittoa oli vaikeaa, usein jyrkästi tuomittua ja paheksuttua aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Nuorilla oli kuitenkin joitakin ainakin osittain hyväksyttyjä tapoja tavata vastakkaista sukupuolta jo ennen virallista kosintaa. Näissäkin tapauksissa seurustelun tarkoitus oli löytää sopiva aviopuoliso; se ei siis itsessään ollut tavoiteltava parisuhteen muoto. Mahdollisuuksia tavata vastakkaista sukupuolta tarjosivat esimerkiksi [[tanssiaiset]], [[kyläkeinu|keinuille kokoontuminen]], [[valvojaiset]] (esimerkiksi mallassaunan tai tervahaudan), [[käsityökisat]] ja [[leikkihäät]]. Eräs leikkihäiden muoto, [[Jumin häät]] oli nuorison kokoontuminen, jossa monet parit nukkuivat samassa tilassa ja vartioivat toistensa siveyttä.
Eräs seurustelun muoto oli [[yöjuoksu]], tosin sitä ei aina hyväksytty. Yöjuoksu, yöstely eli yöjalassa käynti tarkoitti sitä, että pojat vierailivat kesäöisin aitoissa tai muissa ulkorakennuksissa, joissa tytöt nukkuivat. Usein nuoret tällöin nukkuivat vierekkäin, mutta tarkoitus oli, että vaatteet pysyivät päällä. Toiminta oli ainakin nuorten keskuudessa osittain hyväksyttyä, sillä se oli usein tiukkojen normien säätelemää. Joskus normit säätelivät jopa sitä, miten kylkeä sai kääntää. Joissain tapauksissa toiset nuoret vahtivat, ettei mitään siveetöntä tapahdu. Toimintaa selitettiin sillä, että pojat tarkastelivat tyttöjen käsitöitä, jotta tietäisivät, kenestä tulee hyvä vaimo. Toiminta leimautui kuitenkin jossain vaiheessa siveettömäksi, ja yhteisöt alkoivat suhtautua siihen torjuvasti. Tämän jälkeen tytöt eivät voineet päästää poikia luokseen maineensa menettämisen pelossa, ja perinne alkoi kuihtua.
Nykyisin tunnetut perinteiseen talonpoikaiskulttuuriin kuuluneet hyväksytyt tavat tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin muuten kuin virallisen puolisoehdokkaan tarkastustilaisuuden aikana, olivat kuitenkin kaikki melko uusia perinteitä. Niistä suurin osa tuli Suomessa tunnetuksi vasta 1700- tai 1800-luvuilla. Niitä ennen esiaviollista seurustelua ei juuri voinut tapahtua kuin salaa.
Rivi 69:
Langanlaihuutta ei kuitenkaan arvostettu, sitä pidettiin nälän, sairauden tai nuoruuden (kasvuiän) merkkinä. Esimerkiksi pahasta [[Joukahainen|Joukahaisesta]] kerrotaan pilkalliseen sävyyn, että hän oli laiha, tietämätön ja nuori verrattuna suureen tietäjään [[Väinämöinen|Väinämöiseen]]. Käytännölliset käsitykset saattoivat tukea kauneuskäsityksiä uhkeampaa ulkomuotoa. Kertomuksissa äidit syöttivät ja lihottivat tyttäriään ennen näiden häitä, jotta näistä tulisi tomeria ja hedelmällisiä emäntiä.
Mahdollisuudet tutustua mahdollisiin puolisoihin ennen avioliittoa olivat vähäiset, joten nuori saattoi joutua valitsemaan suosikkinsa vain kuulopuheiden tai ulkonäön perusteella, joskus jopa näkemättä tätä lainkaan. Avioitunut nainen muutti sulhasensa kotiin ja hänestä tuli sulhasen sukua. Nainen on siis yleensä avioliiton kautta vaihtanut sukuaan, eli sukulinjat ovat olleet [[patrilineaarisuus|patrilineaariset]].
Seuraavissa kappaleissa esitellään vaihe vaiheelta niitä käytäntöjä ja seremonioita, joiden kautta nuori pari yleensä päätyi avioliittoon.
Rivi 93:
===Kuulutusjuhla===
Kuulutusjuhla eli [[kuulutukset]] oli tilaisuus, jossa kihlautunut hääpäri meni papiston kuulusteluun edustajat mukanaan, ja liitto virallistettiin julkisesti. Vuoden 1686 asetuksen mukaan pappien piti tutkia kuulutustilaisuudessa, miten hyvin pari hallitsee kristilliset opit. Tilaisuudessa tutkittiin myös parin lukutaito. Rippikouluopetuksen vakiinnuttua 1700-luvulla rippikoulun selvittämisestä tuli naimisiin pääsyn ehto. Rippikoulussa opeteltiin luku- ja kirjoitustaitoa ja kristinoppia, joten kuulutustilaisuudessa ei enää tarvinnut kuulustella.
Kansan näkemyksen mukaan avioliitto alkoi jo kuulutuksista, koska niiden jälkeen ei kumpikaan osapuoli enää voinut kunnialla perääntyä. Kirkon näkemyksen mukaan avioliitto alkoi kuitenkin vasta häätilaisuudesta ja tarkemmin hääyönä tapahtuvasta yhdynnästä. Siitä lähtien kun oli varmaa, että avioliitto toteutuu, naista on voitu sanoa [[antilas|antilaaksi]]; nimitys tulee siitä, että hänet annetaan suvustaan pois.
Rivi 146:
[[Luokka:Suomalainen kansanperinne]]
[[Luokka:Suomalainen mytologia]]
[[Luokka:Suomen
[[Luokka:Seksuaalisuus ja uskonto]]
[[Luokka:Seksuaalisuhteet|Entisajan Suomi]]
| |||