Ero sivun ”Georgian historia” versioiden välillä

[[Venäjän vallankumous]] lokakuussa [[1917]] veti Venäjän veriseen sisällissotaan, jonka aikana useat Venäjän alueet julistautuivat itsenäisiksi. Georgia oli yksi niiistäniistä, ja itsenäinen ''[[Georgian demokraattinen tasavalta]]'' julistettiin 26. toukokuuta 1918. Uutta maata hallitsivathallitsi sosiaalidemokraattisen puolueen [[menševikit|menševikki-haara]], joka perusti maahan parlamentaarisen monipuoluejärjestelmän – vastoin bolševikkien proletariaatin diktatuuria Venäjällä. Tärkeät eurooppalaiset valtiot tunnustivat Georgian 1918 ja Neuvosto-Venäjä toukokuussa 1920.

Kun Ševardnadze nimitettiin Neuvostoliiton ulkoministeriksi 1985, hänet korvasi Georgiassa [[Džumber Patiašvili]], joka oli konservatiivi ja pärjäsi huonosti [[perestroika]]n asettamien haasteiden kanssa. 1980-luvun lopulla oli enenevässä määrin yhteenottoja kommunististen viranomaisten, georgialaisen nationalistisen liikkeen ja vähemmistöjen asuttamien alueiden separatistien (erityisesti [[Etelä-Ossetia]]) välillä. 9. huhtikuuta 1989 neuvostojoukot [[huhtikuun 9. päivän tragedia|tukahduttivat rauhanomaisen mielenosoituksen]] Tbilisissä – 20 georgialaista kuoli ja satoja haavoittui tai myrkyttyi. Tapahtuma radikalisoi Georgian politiikkaa, mikä pani jopa monet kommunistit pitämään itsenäisyyttä varteenotettavana vaihtoehtona.

Opposition järjestämät mielenosoitukset ja lakot johtivat viimein avoimiin monipuoluevaaleihin 28. lokakuuta 1990. Vaalit voitti [[Zviad Gamsakhurdia]]n johtama ”Pyöreä pöytä” -koalitio, ja hänestä tuli maan korkeimman neuvoston puheenjohtaja. 31. maaliskuuta 1991 Gamsakhurdia ei tuhlannut aikaa järjestäessään kansanäänestyksen itsenäisyydestä, jonka hyväksyi 98,9 % äänestäneistä. Muodollinen itsenäisyys Neuvostoliitosta julistettiin 9. huhtikuuta 1991, vaikka kestikin jonkin aikaa ennen kuin ulkovallat kuten [[Yhdysvallat]] tunnustuvattunnustivat valtion. Gamsakhurdian hallitus vastusti voimakkaasti mitään Venäjän vallan jäänteitä, kuten jäljelle jääneitä neuvostotukikohtia tai [[IVY|IVY]]:yn]] liittymistä.

Elokuussa 1992 kiistat [[Abhasia]]n separatistien kanssa kiihtyivät, kun puolisotilaallisia ja hallituksen joukkoja lähetettiin alueelle tukahduttamaan separatistien liikehdintää. Abhasialaiset ryhtyivät taisteluun Venäjän Pohjois-Kaukasuksen alueelta tulleiden puolisotilaallisten joukkojen ja väitetysti myös Abhasian [[Gudauta]]n tukikohdassa olleiden venäläisjoukkojen avustuksella. Syyskuussa 1993 hallitksenhallituksen joukutjoukot kärsivät katastrofaalisen tappion, jossa alueen koko georgialainen väestö karkotettiin Abhasiasia. Noin 14 000 kuoli ja 300 000 joutui pakenemaan.

[[Tšetšenian sota]] aiheutti suuria erimielisyyksiä Venäjän kanssa, kun Georgian väitettiin avustaneen tšetšeenikapinallisia. Lisäksi Ševardnadzen läheiset suhteet Yhdysvaltoihin haittasivat Venäjä-suhteita. Georgiasta tuli Yhdysvaltain talous- ja sotilaallisen avun tärkeä vastaanottajamaa, Georgia solmi kumppanuussopimuksen [[Pohjois-Atlantin liitto|Naton]] kanssa ja juulistijulisti tavoitteekseen liittyä paitsi Natoon myös [[Euroopan unioni]]in. Vuonna 2002 Yhdysvallat lähettivätlähetti satoja sotilaita auttamaan Georgian joukkoja taistelemaan separatisteja vastaan. Maa myös varmisti öljyputken rakentamisen [[Azerbaidžan]]ista Georgian kautta [[Turkki]]in.

Tammikuussa 2004 Mikheil Saakašvili voitti uudet presidentinvaalit valtavalla 96 prosentin äänienemmistöllä. Parlamentin läpi kiirehdittiin perustuslain muutoksia, jotka lisäsivät presidentin valtaa hajottaa parlamentti ja loivat pääministerin viran. Zurab Žvaniasta tuli pääministeri ja Nino Burdžanadzesta parlamentin puhemies.

Painostuksen alaisena Saakašvili ilmoitti marraskuun alussa ennen aikaisestiennenaikaisesti järjestettävistä presidentinvaaleista ja jätti presidentinviran 25. marraskuuta 2007. Vaalissa Saakašvilin merkittävimmät vastaehdokkaat olivat kymmenenoppositionpuolueenkymmenen oppositiopuolueen nimittämä ehdokas [[Levan Gatšetšiladze]] ja liikemies [[Badri Patarkatsišvili]]. Saakašvili voitti vaalit saaden virallisten tulosten mukaan 52,8 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella. Oppositio kiisti tuloksen ja syytti Saakašvilia vaalivilpistä ja jatkoi mielenosoituksia.

[[Kesäolympialaiset 2008|Beijingin olympialaisviikolla]] yritti [[Georgian tasavalta|Georgia]] sotilallistasotilaallista ratkaisua aseleponeuvottelujen kestäessä 7–87.–8. elokuuta 2008 Venäjän federaation pääministeri [[Vladimir Putin]]in ollessa olympialaisissa sillä tuloksella, että [[Venäjän federaatio]] lähetti ensin [[Etelä-Ossetia]]an neljä moottoroitua rykmenttiä [[Rokin sola]]n kautta ja myöhemmin 9 000 laskuvarjosotilasta Abhasiaan varmistamaan [[Kodorin sola]]n. Voimasuhteiden tasoituttua georgialaissotilaat vetäytyvätvetäytyivät ja pakenivat kohti [[Tbilisi]]ä luovuttaen [[Gori]]n kaupungin, 65 [[T-72]]- ja [[T-55|T-55-taistelupanssarivaunua]] sekä noin 30 miehistönkuljetusvaunua sekä ensimmäisen prikaatin varikon venäläisille. Osa viivyttämään jätettyä reserviä antautui miltei taisteluitta.

Georgian pieni oppositio kieltäytyi allekirjoittamasta hallituksen toivomaa julistusta, jossa korostetaan Georgian alueellista yhtenäisyyttä, mutta toisaalta oppositio ei vielä toistaiseksi venäläisten joukkojen läsnä Georgiassa ollessa muun muassa [[Poti]]n alueella vielä kritisoi hallitusta voimakkaasti. Georgian hallitus on palauttanut 21. toukokuuta 2008 vaalivoittonsa jälkeen oppositiolta heikennettyjä toimintaedellytyksiä muun muassa perustamalla parlamentaarisen puoluetuen ja sallimalla oppositiota tukeneen televisiokanavan uudelleen avaamisen.