Ero sivun ”Kaupunki” versioiden välillä

[[Euroopan unioni]]n tilastoviranomainen määrittelee kaupunkialueet omassa Urban Audit -ohjelmassaan, sekä niille [[metropolialue|metropolialueet]]. Joissain tapauksissa hallinnollinen kaupunki toimii alueen keskuksena ja joissain tapauksissa Urban Audit on määritellyt tosiasiallisen kaupungin rajat tilastoinnin selkeyttämiseksi. <ref> http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/region_cities/city_urban</ref> Sen mukaan suomessa on neljä kaupunkia,: [[Helsinki]], [[Tampere]], [[Turku]] ja [[Oulu]]

[[Ruotsi]]ssa kunnat on monissa tapauksissa muodostettu jonkin vanhan kaupungin ympäryskuntia kaupunkiin yhdistämällä. Näin muodostuneen suuremman kunnan keskustataajamaa kutsutaan silti edelleen kaupungiksi, vaikka virallisesti kunta ei käyttäisikään kaupunkinimitystä. Ennen 1950- ja 1970-lukujen kuntauudistuksia Ruotsissa oli 133 kaupunkia.{{lähde}} Tällä hetkellä kaupunkinimitystä Ruotsin kunnista käyttävät vain [[Borås]], [[Göteborg]], [[Haaparanta]], [[Helsingborg]], [[Lidingö]], [[Malmö]], [[Mölndal]], [[Solna]], [[Tukholma]], [[Trollhättan]], [[Vaxholm]] ja [[Västerås]]. Kaupunkiväestöön lasketaan tilastoinnissa kuitenkin mukaan kaikkien taajamien väestö.{{lähde}}

[[Saksa]]ssa on ollut tapana jakaa kaupungit asukasluvun mukaan ''maalaiskaupunkeihin'' ({{formatnum:2000}}&ndash;{{formatnum:5000}} asukasta), ''pikkukaupunkeihin'' {{formatnum:5000}}&ndash;{{formatnum:20000}} asukasta), ''keskikokoisiin kaupunkeihin'' ({{formatnum:20000}}&ndash;{{formatnum:100000}} asukasta), ''suurkaupunkeihin'' ({{formatnum:100000}}&ndash;{{formatnum:1000000}} asukasta) ja ''miljoonakaupunkeihin'' eli ''maailmankaupunkeihin'' eli ''metropoleihin '' (yli {{formatnum:1000000}} asukasta).{{lähde}}

[[Englannin kieli|Englannin kielessä]] käytetään yli {{formatnum:100000}}:n asukkaan kaupungista nimitystä ''city'' ja pienemmästä nimitystä ''town''. Nimellä ''city '' kutsuttiin alun perin sellaisia kaupunkeja, joihin oli rakennettu [[katedraali]]. Englanninkielinen termi ''borough'' tai ''township'' on suomennettavissa [[kauppala|kauppalaksi]]ksi {{lähde}}.

Aikaisemmin kaupungeissa asuttiin, työskenneltiin ja huviteltiin jopa samoissa rakennuksissa, eivätkä toiminnot olleet eriytyneet toisistaan. Teollistumisen myötä syntyivät teollisuusalueet, ja työväestöä asutettiin omille asuinalueilleen. Nykyisin kaupunkien toiminnot ovat pitkälti eriytyneitä: ihmiset asuvat yhdessä paikassa, työskentelevät usein kaukanakin kotoaan ja hoitavat ostoksensa joko lähikaupoissa, keskustassa tai automarketeissa. Kaupunkien toimintojen sijoittumista kuvaamaan on kehitetty [[kehämalli]], [[sektorimalli]] ja [[moniydinmalli]].

Kaupunkien väestötiheys kertoo maankäytön tehokkuudesta. Suurin väestötiheys on yleensä kaupungin historiallisessa ydinkeskustassa.{{lähde}} Joissakin tapauksissa asuminen ydinkeskustassa on loppunut konttorisoitumisen myötä, jolloin tiheimmät alueet löytyvät liikekeskustan reunoilta. Kaupunkien kerrostalolähiöitä pidetään tiiviinä, mutta väestötiheys niissä jää yleensä alhaisemmaksi kuin vanhoilla puutaloalueilla.{{lähde}} Uudemmilla omakotitaloalueilla väestötiheys on alhaisempi. Kaikkein pienimmäksi väestötiheys jää varasto- ja teollisuusalueilla. [[Kuntaliitos]]ten johdosta kaupunkikunnan väestötiheys kertoo huonosti kaupungin väestötiheydestä. Liitosalueet ovat pääasiassa haja-asutusaluetta, jota ei nykyisellä väestön kasvunopeudella tulla koskaan rakentamaan täyteen. Kaupungin keskustaajaman väestötiheys on se mittari, jolla kaupungin väestötiheyttä voidaan mitata paremmin.

Maailman kaupunkeja on vaikea laittaa yksiselitteiseen suuruusjärjestykseen, sillä hallintotapa ja kaupunkien rakenne saattavat erota hyvinkin paljon. Myös suurkaupunkien yhteenkasvaminen megalopoleiksi vaikeuttaa rajanvetoa, kun yhtenäinen kaupunkialue on hyvinkin laaja mutta hallintoalueet erillisiä. Megalopoleja on esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikolla, Rheinin[[Rein–Ruhr|Reinin-Ruhrin]] alueella Saksassa ja Japanissa. Maailman suurin kaupunkialue on Japanin [[Suur-Tokio]].{{lähde}}