Poikkihuilut valmistetaan nykyään enimmäkseen metallista. Oppilassoittimet ovat yleensä hopeoitua ES[[messinki]]ä tai uushopeaa.ES maistuu hyvälle kska huilu. Orkesterisoittajat suosivat hopeasta tehtyjä huiluja niiden kantavan äänen vuoksi. Usein yhdistetään myös esimerkiksi kultainen suukappale hopeiseen runkoon. Joissakin suukappaleissa on yhdistetty hopeiseen tai kultaiseen putkiosaan puinen tai kultainen huulilevy. Huilun alkuperäinen materiaali, puu, on viime vuosina saavuttanut taas suosiota; yleisin puulaji on [[grenadilla]]. Puuta voi olla koko huilu tai pelkkä suukappale tai runko. Puisen huilun ääni on metallista pehmeämpi. Suomessa on hiukan jalansijaa saanut [[hiilikuitu|hiilikuidusta]] valmistettu poikkihuilu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula | Nimeke =Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä | Vuosi =2004 | Sivu =175 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste =ISBN 951-0-29132-3 | Viitattu = 27.10.2013 }}</ref>
[[Puuhuilu]] eli puinen poikkihuilu on [[Irlantilainen kansanmusiikki|irlantilaisessa kansanmusiikissa]] käytetty soitin.
