Ero sivun ”Karađorđe” versioiden välillä

188 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
pojasta ym.
(tark., kuva patsaasta)
(pojasta ym.)
 
Vuodesta 1807 sodassa Turkkia vastaan ollut [[Venäjä]] toimi Serbian liittolaisena, mutta sen tuki Serbian itsenäisyydelle oli lähinnä muodollinen. Vuonna 1810 serbit ja venäläiset voittivat yhteisvoimin turkkilaiset Varvarinin ja Loznican taisteluissa, mutta [[Napoleon]]in [[Isänmaallinen sota|hyökättyä Venäjälle]] vuonna 1812 Venäjä solmi pikaisesti Turkin kanssa rauhan, joka ei antanut kunnollisia takeita Serbian itsenäisyyden säilymiselle. Turkkilaiset hyökkäsivätkin pian Serbiaan ja valloittivat maan takaisin vuonna 1813. Karađorđe pakeni Itävaltaan. [[Miloš Obrenović]] käynnisti vuonna 1815 Serbiassa [[Serbien toinen kansannousu|uuden kapinan]] turkkilaisia vastaan, mutta hän piti Karađorđea kilpailijanaan eikä sallinut tämän palata maahan. Karađorđe palasi kuitenkin Venäjän kautta salaa Serbiaan tarkoituksenaan johtaa uutta kansannousua kreikkalaisten tuella. Hänet murhattiin nukkuessaan Obrenovićin käskystä, joka lisäksi määräsi Karađorđen pään lähetettäväksi sulttaanille [[Konstantinopoli]]in. Karađorđevićin ja [[Obrenović]]in sukujen suhteet olivat tämän jälkeen pitkään vihamieliset, mikä vaikutti merkittävästi Serbian politiikkaan.<ref name="brit" />
 
Karađorđen poika [[Aleksanteri Karađorđević]] oli Serbian ruhtinaana vuosina 1842–1858, mutta hänen syrjäyttämisensä jälkeen Obrenovićit palasivat valtaan vuoteen 1903 asti.
 
==Lähteet==