Ero sivun ”Mikael Obrenović” versioiden välillä

16 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
suomennettu nimi
p (Risukarhi siirsi sivun Mihailo Obrenović III ohjauksen Mikael Obrenović päälle: Ilmeisesti nimi on tapana suomentaa.)
p (suomennettu nimi)
[[Tiedosto:Mihailo Obrenović III.jpg|thumb|MihailoMikael Obrenović III.]]
'''MihailoMikael Obrenović III''' ({{k-sh|Mihailo Obrenović III}}; [[16. syyskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 4. syyskuuta)</small> [[1823]] [[Kragujevac]] – [[10. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 29. toukokuuta)</small> [[1868]] [[Kosutnjak]], lähellä [[Belgrad]]ia)<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/379837/Michael-III Michael III] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 15.11.2013.</ref> oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hänet salamurhattiin.
 
MihailoMikael oli ruhtinas [[Miloš Obrenović]]in toiseksi vanhin poika ja hän peri kruunun vanhemman veljensä [[Milan Obrenović II|Milanin]] kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Turkin hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. MihailoMikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä, ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0231.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 422–423] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.</ref>
 
MihailoMikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. MihailonMikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion [[hypoteekkipankki]] (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella MihailoMikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtapiiristä]]. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät joukkonsa kokonaan pois Serbiasta. MihailoMikael pyrki myös yhdistämään [[eteläiset slaavit]] turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
 
Ruhtinas MihailoMikael erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. MihailoMikael salamurhattiin hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa [[Topčider]]in puistossa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan [[Karađorđević]]in suvun kannattajia.<ref name="NFB" /> Uudeksi hallitsijaksi tuli MihailonMilaelin 13-vuotias serkunpoika [[Milan Obrenović IV|Milan]].
 
==Lähteet==