Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

3 563 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
johdannossa lienee turha viitata nasaalivokaaleihin; IPA:n merkintätapojen esittely siirretty "Yleistä"-osioon, eikä erillistä osiota suomen vokaalien ja kardinaalivokaalien suhteesta enää tarvittane; foneemisen ja foneettisen IPA-kuvailun erottelu
(→‎Laatu ja kardinaalivokaalit: IPA-kaavioon lisätty väliset etu- ja takavokaalit)
(johdannossa lienee turha viitata nasaalivokaaleihin; IPA:n merkintätapojen esittely siirretty "Yleistä"-osioon, eikä erillistä osiota suomen vokaalien ja kardinaalivokaalien suhteesta enää tarvittane; foneemisen ja foneettisen IPA-kuvailun erottelu)
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} – jokajota lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjaintakirjain – ja {{IPA|[ɑ]}} – jokajota vastaa suomen A/a-kirjaintakirjain.]]
 
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä [[suu]]n (tai joskus [[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin ''laatu'' eli ''kvaliteetti'' riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.
 
[[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on ''tavua muodostava'' (''syllabinen'' eli ''sonanttinen'') äänne, joka toimii [[tavu]]n ytimenä ja voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin [[kieli]]ssä, kuten [[Suomen kieli|suomessa]], myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana). Se, mitkämillaiset äänteet äänneopillisessa mielessä toimivatvoivat toimia vokaaleina, voivaihtelee siis vaihdella kielestä riippuen.<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/>
 
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, on kuitenkin [[kieli]]kohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
== Yleistä ==
 
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Suomen kielen äännejärjestelmässääänneopissa erottuuerotetaan kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] mukaisilla [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosilla]] tai foneettisella [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksella]]. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] mukaisesti.
 
:{|style="text-align: center"
|style="text-align: left"|''Oikeinkirjoitus:''||A/a||E/e||I/i||O/o||U/u||Y/y||Ä/ä||Ö/ö
|-
|style="text-align: left"|''Tarkekirjoitus:''||{{IPA|[ɑ]}}||{{IPA|[e]}}||{{IPA|[i]}}||{{IPA|[o]}}||{{IPA|[u]}}||{{IPA|[y]}}||{{IPA|[æ]}}||{{IPA|[ø]}}
|}
 
Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston käytäntönä on, että kielestä riippumattomalla kuvailutasolla foneettiset merkinnät kirjoitetaan [[Hakasulkeet|hakasulkeisiin]]. Kielikohtaisella eli [[foneemi]]sella kuvailutasolla hakasulkeiden sijasta suositaan [[Vinoviiva|vinoviivoja]].
Tarkekirjoituksella voidaan merkitä sellaisiakin vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.
 
On syytä huomata, että kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa suomen A/a-kirjaimen äännearvoa edustaa niin sanottu [[latinalainen alfa]] {{IPA|[ɑ]}}, kun taas foneettinen merkintä {{IPA|[a]}} varsinaisesti tarkoittaa äännettä, joka on hyvin lähellä {{IPA|[æ]}}:tä eli käytännössä vastaa lähinnä suomen Ä/ä-kirjainta. Kansainvälisessä tarkekirjoituksessa voi toisinaan esiintyä myös yläpuolisella pisteparilla eli [[treema]]lla varustettu {{IPA|[ä]}}, jonka tarkoittama [[lavea väljä keskivokaali]] on {{IPA|[a]}}:n ja {{IPA|[ɑ]}}:n välimuoto. Tilannetta sekoittaa entisestään se, että usein treema jää pois, jolloin {{IPA|[a]}} voikin merkitä keskivokaalia.
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}}. Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}}. Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}}, joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} – ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u – ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} – viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ.
 
Tarkekirjoituksella voidaan merkitä myös sellaisia vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}}. Melko yleisiä ovat myös etuvokaalit {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[ø]}}. Sen sijaan etuvokaali {{IPA|[æ]}} on melko harvinainen. Esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyy myös {{IPA|[y]}}:n ja {{IPA|[u]}}:n välimuoto {{IPA|[ʉ]}} – ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u – ja [[Viron kieli|virossa]] puolestaan {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} – viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ.
 
== Laatu ja kardinaalivokaalit ==
 
Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA:n) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento ([[nasaali]]us), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
 
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa minkään yksittäisen kielen vokaaliäänteitä. Tyypillisesti esimerkiksi suomen vokaalit ääntyvät hieman välisempinä ja keskisempinä kuin kardinaalivokaalit.<ref name="Suomi–Toivanen–Ylitalo 2008: 20–21"/> Foneettisesta näkökulmasta kaikki puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena onkin tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Tarvittaessa kuvausta voidaan täsmentää [[Tarke|tarkkeilla]], mutta etenkin foneemisella kuvailutasolla usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin (tai täydentävään kiintopisteeseen).
 
[[Sanapaino|Painollisen]] tavun selvästi artikuloitua vokaalia kutsutaan täysvokaaliksi.<ref name="Iivonen ym. 2000: täysvokaali"/> Pääpainottomissa tavuissa vokaalit voivat olla vajaaääntöisiä eli [[Vokaalireduktio|redusoituneita]], jolloin ne ääntyvät laadultaan epämääräistyneinä.<ref name="Iivonen ym. 2000: redusoitunut vokaali"/> Hyvin epämääräinen [[švaa]]-vokaali {{IPA|[ə]}} ääntyy keskellä suuonteloa ja on tavallaan kaikkien kardinaalivokaalien välimuoto.
}}
 
Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Iivonen: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus tai väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyysasteen perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai jopa kuusi väljyyden astetta, mutta ei sellaista kolmenkaan vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus.
 
Väljyysasteista neljä on määritelty kardinaali­vokaalien mukaisesti: asteikon ääripäät röntgenkuvien perusteellanojalla ja muut asteetväljyysasteet tasaisin välimatkoin kuulohavainnon perusteella tasaisin välimatkoin:<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit"/>
 
* suppea vokaali (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
* väljä vokaali (avoin, matala vokaali).
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee erikoiskirjaimeterityiset kirjaimet myös yhdelle ''välivokaalille'' sekä kolmelle ''lähes suppealle'' ja kahdelle ''lähes väljälle'' vokaalille.
 
Suomen äänneopissa erotetaan kolme väljyysastetta:<ref name="Iivonen: vokaalit"/>
* suppeat vokaalit {{IPA|[/i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[u]/}}
* välivokaalit {{IPA|[/e] ø o/}}, tai täsmällisemmin {{IPA|[/e&#x31E; ø]}},&#x31E; {{IPA|[o]&#x31E;/}} –<ref jotkaname="Suomi–Toivanen–Ylitalo ääntyvät väljempinä kuin IPA2008:n vokaalikaaviossa20–21"/>
* väljät vokaalit {{IPA|[/æ]}}, {{IPA|[ɑ]&#x31D;/}} – joistajotka {{IPA|[æ]}}oikeastaan on tarkkaan ottaenovat vain lähes väljä,väljiä.<ref muttaname="Suomi–Toivanen–Ylitalo suomen2008: äänneopin kannalta tämä ero ei ole merkityksellinen.20–21"/>
 
Näistä {{IPA|[/i]/}}, {{IPA|[/e]/}} ja {{IPA|[/æ]/}} ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät {{IPA|[/y]/}} ja {{IPA|[/ø]/}} samoin kuin takaiset ja pyöreät {{IPA|[/u]/}} ja {{IPA|[/o]/}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.
 
=== Etisyys tai takaisuus ===
* takavokaali (velaarivokaali, takainen vokaali).
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee erikoiskirjaimeterityiset kirjaimet myös kahdelle ''lähes etiselle'' ja yhdelle ''lähes takaiselle'' vokaalille.
 
Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleja:<ref name="Iivonen: vokaalit"/>
* etuvokaalit {{IPA|[/i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[æ]/}}
* takavokaalit {{IPA|[/u]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[ɑ]/}}.
 
Näistä {{IPA|[/y]/}} ja {{IPA|[/u]/}} ovat sekä suppeita että pyöreitä, joten etisyys tai takaisuus on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja pyöreät {{IPA|[/ø]/}} ja {{IPA|[/o]/}} samoin kuin väljät ja laveat {{IPA|[/æ]/}} ja {{IPA|[/ɑ]/}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on etu- ja toinen takavokaali.
 
==== Vokaalisointu ====
{{Pääartikkeli|[[Vokaalisointu]]}}
 
Etu- ja takavokaaleihin liittyy suomessa [[vokaalisointu]]: omaperäisissä sanoissa etuvokaalit {{IPA|[/y]/}}, {{IPA|[/ø]/}} ja {{IPA|[/æ]/}} eivät voi esiintyä yhdessä takavokaalien {{IPA|[/u]/}}, {{IPA|[/o]/}} ja {{IPA|[/ɑ]/}} kanssa; etuvokaalit {{IPA|[/i]/}} ja {{IPA|[/e]/}} ovat neutraaleja eli voivat esiintyä yhdessä takavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia [[Taivutus (kielioppi)|taivutuspäätteistä]] ja [[Johdin (kielitiede)|johtimista]] on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: ''kala-ssa'', ''kylä-ssä''; ''levo-ttom-uus'', ''tyytymä-ttöm-yys''.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/>
 
=== Laveus tai pyöreys ===
 
Suomen äännejärjestelmässä puolet vokaaleista on laveita ja puolet pyöreitä:
* laveat {{IPA|[/i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɑ]/}}
* pyöreät {{IPA|[/y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]/}}.
 
Näistä {{IPA|[/i]/}} ja {{IPA|[/y]/}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[/e]/}} ja {{IPA|[/ø]/}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
 
Etenkin takavokaalien pyöreys on useimmissa kielissä vain täydentävä ominaisuus, mutta esimerkiksi virossa erotetaan toisistaan pyöreä {{IPA|[/o]/}} ja lavea {{IPA|[/ɤ]/}} ja [[Turkin kieli|turkissa]] puolestaan pyöreä {{IPA|[/u]/}} ja lavea {{IPA|[/ɯ]/}}.
 
[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 160px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
 
Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan luokitella ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista yleisempiä ja siis ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista yleisempiä ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}.<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit"/>
 
=== Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin ===
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[Fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.
 
Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä foneeminen että [[Yhdistyvä tarke|yhdistyvällä tarkkeella]] täydennetty foneettinen kuvaus (niinpä foneettinen kuvaus tässä hahmottuu täsmällisemmäksi kuin foneeminen, mutta käytännössä foneettisen kuvauksen ei useinkaan tarvitse olla juuri foneemista tarkempi). Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat [[Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus|suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen]] (SUT) merkinnät. IPA:n ohjeistuksen mukaan foneemiset kuvaukset kirjoitetaan kahden [[vinoviiva]]n väliin ja foneettiset [[Hakasulkeet|hakasulkeiden]] sisään. SUT:n kuvaukset puolestaan on tapana [[Kursiivi|kursivoida]].
 
{| class="wikitable"
|-
!rowspan=2|Kirjoitusasu
!colspan=3|Foneeminen kuvaus
!colspan=4|Tarkka foneettinen kuvaus
|-
!IPA
!SUT
!luonnehdinta
!IPA
!SUT
!täsmennys
!selite (IPA-merkein)
|-
|align=center style="font-size:large"|a
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ɑ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''a''}}
|lavea väljä takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ɑ&#x31F;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''a&#x355;''}}
|etisempi
|takavokaalin {{IPA|[ɑ]}} ja keskivokaalin {{IPA|[ä]}} välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|e
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/e/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''e''}}
|lavea puolisuppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[e&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''e&#x32C;''}}
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[e]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|i
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/i/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''i''}}
|lavea suppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[i&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''i&#x32C;''}}
|väljempi
|suppean {{IPA|[i]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[e]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|o
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/o/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''o''}}
|pyöreä puolisuppea takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[o&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''o&#x32C;''}}
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[o]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɔ]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|u
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/u/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''u''}}
|pyöreä suppea takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[u&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''u&#x32C;''}}
|väljempi
|suppean {{IPA|[u]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[o]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|y
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/y/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ü''}}
|pyöreä suppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[y&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ü&#x32C;''}}
|väljempi
|suppean {{IPA|[y]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|ä
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/æ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ä''}}
|lavea (lähes) väljä etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[æ]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ä&#x32D;''}}
|SUT: suppeampi
|puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n ja väljän {{IPA|[a]}}:n välimuoto
|-
|align=center style="font-size:large"|ö
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ø/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ö''}}
|pyöreä puolisuppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ø&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ö&#x32C;''}}
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[œ]}}:n välimuoto
|-
|}
 
On syytä huomata, että IPA:ssa suomen A/a-kirjaimen äännearvoa edustaa niin sanottu [[latinalainen alfa]] {{IPA|[ɑ]}}, kun taas foneettinen merkintä {{IPA|[a]}} varsinaisesti tarkoittaa äännettä, joka on hyvin lähellä {{IPA|[æ]}}:tä eli käytännössä vastaa lähinnä suomen Ä/ä-kirjainta. IPA-merkinnöissä voi toisinaan esiintyä myös yläpuolisella pisteparilla eli [[treema]]lla varustettu {{IPA|[ä]}}, jonka tarkoittama lavea avoin keskivokaali on {{IPA|[a]}}:n ja {{IPA|[ɑ]}}:n välimuoto ja käytännössä lähempänä suomen A/a-kirjainta kuin Ä/ä-kirjainta. Tilannetta sekoittaa entisestään se, että usein treema jää pois, jolloin {{IPA|[a]}} voikin merkitä keskivokaalia.
 
Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa treema on etuvokaalin merkki samalla tavalla kuin suomen kirjaimissa Ä/ä ja Ö/ö. Erityisesti suomenkielisissä yhteyksissä voidaan ''ü:n'' sijasta käyttää myös tutumpaa merkintää ''y''.
 
== Pituus ==
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/> Suomen kielessäkin vokaali voi ääntyä ylipitkänä, jos esimerkiksi ''mutta''-sana lausutaan empivästi (''muuutta...''), mutta tämä ilmiö ei ole äänneopillinen vaan liittyy [[pragmatiikka]]an.<ref name="Iivonen ym. 2000: ylipitkä vokaali"/>
 
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Iivonen: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-csfi|citrónsitruuna}} {{IPA|[ˈtsitroːn]/ˈsitruːnɑ/}},  {{k-fics|sitruunacitrón}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]/ˈtsitroːn/}}).
 
Usein pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä {{IPA|[/]/}} englannin sanassa ''heat'' {{IPA|[/hiːt]/}} on suppea ja etinen, mutta lyhyt {{IPA|[/ɪ]/}} sanassa ''hit'' {{IPA|[/hɪt]/}} on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä laadullinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> joka näin ollen hahmottuu täydentäväksi ominaisuudeksi. Osin vajaaääntöisyyteenkin liittyen myös suomessa lyhyet vokaalit tapaavat etenkin painottomina ääntyä hieman välisempinä ja keskisempinä kuin painolliset pitkät vokaalit,<ref name="Iivonen: akustiikka"/> mutta suomen äännejärjestelmässä huomio kiinnittyy ensisijaisesti vokaalien pituuteen.
 
== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
Tiettävästi kaikissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''ey'', ''iy'', ''äy'', ''öy'', ''ie'', ''uo'' ja ''yö''), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau'').
 
Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä, mutta jos kirjainten välissä on tavunraja ([[hiatus]]), kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä (esim. ''tae'' {{IPA|[/tɑ.e]/}}). Diftongikin voi esiintyä vokaaliyhtymän osana yhdessä monoftongin tai toisen diftongin kanssa, ja tällöin peräkkäisiä vokaalikirjaimia on kolme tai neljä (esim. ''tauon'' {{IPA|[/tɑu.on]/}}, ''tauoissa'' {{IPA|[/tɑu.ois.sɑ]/}}). Diftongin ja vokaaliyhtymän ero ei aina ole yksioikoinen, sillä sama kirjainpari voi jossain tilanteessa edustaa diftongia ja toisessa vokaaliyhtymää (esim. ''au'' on diftongi sanassa ''kaula'' {{IPA|[/kɑu.lɑ]/}} mutta vokaaliyhtymä sanassa ''kulaus'' {{IPA|[/ku.lɑ.us]/}}).<ref name="Iivonen: diftongit"/> Samaan tapaan englannissa voi olla vaikea hahmottaa, onko jokin vokaalisarja triftongi vai vokaaliyhtymä (esim. muodollisenhuolitellulla [[BrittienglantiOxfordinenglanti|brittienglanninoxfordinenglannilla]] mukaisesti äännetyssälausutussa sanassa ''fire'' {{IPA|[fɑiə]/fɑɪə/}} esiintyy triftongi, mutta sanassa ''higher'' {{IPA|[hɑi/hɑɪ]/}} on diftongista ja monoftongista koostuva vokaaliyhtymä).
 
== Vokaalikirjaimet ==
 
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/aloitus.htm | Nimeke = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Tekijä = Savolainen, Erkki | | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}
 
* {{Kirjaviite | Tekijä = Suomi, Kari – Toivanen, Juhani – Ylitalo, Riikka | Nimeke = Finnish sound structure: phonetics, phonology, phonotactics and prosody | Vuosi = 2008 | Selite = | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = University of Oulu | Tunniste = ISBN 978-951-42-8983-5
| www = http://urn.fi/urn:isbn:9789514289842 | www-teksti = Saatavilla myös nettiversiona | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 16.11.2013 }}</ref>
 
* VISK = {{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php | Nimeke = Ison suomen kieliopin verkkoversio | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotus | Viitattu = 12.9.2013 }}
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm Vokaalien fonotaksi]. Viitattu 17.5.2012.</ref>
 
<ref name="Suomi–Toivanen–Ylitalo 2008: 20–21">[http://urn.fi/urn:isbn:9789514289842 Suomi–Toivanen–Ylitalo 2008]: 20–21. Viitattu 16.11.2013.</ref>
 
<ref name="VISK: § 9">VISK 2008 → [http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?c=42&p=9#L42 Lyhyet ja pitkät äänteet]. Viitattu 12.9.2013.</ref>
1 504

muokkausta