Ero sivun ”Vilhelm II (Saksa)” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 45:
===Julkisuus===
Vilhelm II oli ensimmäinen valtiollinen johtohahmo, joka järjestelmällisesti hyödynsi modernia mediaa imagomarkkinoinnissa. 1890-luvun lopulta lähtien keisarin mukana seurasi jokseenkin aina filmiryhmä, joka tuotti uutis- ja pr-elokuvia, joita esitettiin elokuvateatterien päivittäiskatsauksissa. Keisarin puheita levytettiin. 1913 tuotettiin jopa maailman ensimmäinen merkittävä väridokumenttielokuva [[Nikolai II|Nikolai II:n]] valtiovierailusta Saksaan. Vilhelmin impulsiivisuus ja värikäs kielenkäyttö tuottivat myyviä otsikoita lehtiin ja säännöllisesti myös diplomaattisia pikkuselkkauksia. Maailmanlaajuista huomiota herätti esimerkiksi keisarin 27.7.1900 pitämä "hunnipuhe", jossa hän kehotti saksalaisia sotilaita, jotka olivat matkalla [[Kiina]]an kukistamaan [[boksarikapina]]a, tekemään itsensä [[hunni]]en tavoin tunnetuksi Kiinassa häikäilemättömällä etenemisellä.<ref> ''[[Vuosisatamme kronikka]]'', s. 17. [[Gummerus]] 1987.</ref> Sen sijaan keisarin perhe-elämä ei antanut otsikoihin aihetta. Hän oli uskonnollinen ja konservatiivinen perheenisä, joka piti päivittäin aamuhartauden hovinsa ja kansliansa henkilökunnalle sekä saarnasi Preussin reformoidun kirkon päämiehenä jumalanpalveluksissa. Hohenzollernin suku nimittäin oli reformoituja ja kuului siten katolisten ja luterilaisten dominoimassa valtakunnassaan pieneen vähemmistökirkkoon. Tällä vähemmistöön kuulumisella saattoi olla osuutta siihen, että hallitsijahuoneella ja myös Vilhelm II:lla oli ystävälliset suhteet myös juutalaisväestöön. Niinpä Vilhelm II:n aikana juutalaisille avattiin Saksassa mahdollisuus upserinuraan.
===Diplomatian vaikeudet===
Vilhelm II ei ollut Bismarckin tapaan taitava diplomaatti, ja muun muassa [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] vieraantui Saksasta Vilhelm II:n aikana. Saksan ja Britannian välejä puolestaan kiristi keisarin [[Daily Telegraph]]issa lokakuussa 1908 julkaistu haastattelu, jossa keisari haukkui englantilaisten
===Kruunusta luopuminen===
|