Ero sivun ”Miloš Obrenović” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p tuo pois
p oikea viittauspäivä
Rivi 4:
Miloš Teodorović oli alkujaan karjapaimen, joka työskenteli velipuolelleen Milan Obrenovićille. Hän liittyi [[Karađorđe]]n johtamaan [[Serbien ensimmäinen kansannousu|serbien ensimmäiseen kansannousuun]] ja vuonna 1805 hänet nimitettiin komentajaksi kapinallisten armeijaan. Hänen velipuolensa surmattiin vuonna 1810, mahdollisesti Karađorđen käskystä, minkä jälkeen hän alkoi itse käyttää nimeä Obrenović ja suhtautua vihamielisesti Karađorđeen. Kun turkkilaiset kukistivat kapinan vuonna 1813, Miloš ryhtyi yhteistyöhön voittajien kanssa ja auttoi heitä maan rauhoittamisessa. Hänet nimitettiin ruhtinaaksi hallitsemaan kolmesta hallintoalueesta muodostettua Keski-Serbiaa. Hän auttoi turkkilaisia vuoden 1814 kansannousuyrityksen tukahduttamisessa, mutta turkkilaisten Miloš Obrenović ryhdyttyä laajamittaisiin puhdistuksiin hän kääntyi heitä vastaan. Miloš kokosi kannattajansa [[Takovo]]on ja aloitti palmusunnuntaina huhtikuussa 1815 uuden kapinan, joka muodostui pian menestyksekkääksi. Venäjän sekaantumista pelänneet turkkilaiset suostuivat joulukuussa 1815 rauhansopimukseen, jonka nojalla Serbialle myönnettiin melko laaja autonomia osana [[Ottomaanien valtakunta]]a ja Miloš tunnustettiin koko Serbian ruhtinaaksi. Sopimuksen mukaan serbikapinalliset saivat myös pitää aseensa.<ref name="brit" />
 
Miloš vahvisti asemaansa surmauttamalla kilpailijansa Karađorđen ja marraskuussa 1817 turkkilaisten luvalla kokoontunut Serbian kansalliskokous eli [[skupština]] tunnusti hänet Serbian perinnölliseksi ruhtinaaksi. Hänen sitkeän diplomatiansa tuloksena ja tappiollisen [[Venäjän–Turkin sota (1828–1829)|Venäjän–Turkin sodan]] jälkeisessä tilanteessa myös Turkki tunnusti lopulta elokuussa 1830 hänen asemansa perinnöllisyyden sekä myönsi Serbialle täyden autonomian. Vuonna 1833 se lisäksi hyväksyi myös Serbian itäosien liittämisen Milošin ruhtinaskuntaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0231.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 421–422] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 915.11.2013.</ref> Miloš järjesti uudelleen Serbian armeijan, pyrki edistämään ulkomaankauppaa, rakennutti uusia teitä ja jakoi maata pientalonpojille. Hän oli kuitenkin myös itsevaltainen hallitsija, jonka toimet nostattivat vastarintaa. Vuonna 1835 hänet pakotettiin antamaan Serbialle perustuslaki, mutta Venäjä ja Turkki painostivat hänet pian peruuttaman sen, sillä sitä pidettiin liian vapaamielisenä. Joulukuussa 1838 Turkin sulttaani antoi Serbialle uuden perustuslain, jonka nojalla Milošin oli nimitettävä 17-jäseninen senaattorineuvosto hoitamaan hallitusasioita. Neuvosto vaati välittömästi Milošia eroamaan. Hän lupui kruunusta 13. kesäkuuta 1839 poikansa [[Milan Obrenović II|Milanin]] hyväksi ja vetäytyi tiluksilleen [[Valakia]]an.<ref name="brit" /> Sairaalloinen Milan kuoli jo muutamaa viikoa myöhemmin, jolloin ruhtinaaksi tuli Milošin toinen poika [[Mihailo Obrenović III|Mihailo]]. Hänet syrjäytettiin vuonna 1842, jolloin skupština valitsi uudeksi ruhtinaaksi Karađorđen pojan, [[Aleksander Karađorđević]]in.
 
[[Tiedosto:Takovski ustanak.jpg|thumb|Miloš Obrenović vuonna 1900 [[Belgrad]]iin pystytetyssä Takovon kansannousun muistomerkissä.]]