Ero sivun ”Sonaattimuoto” versioiden välillä

Sonaattimuoto esiintyy yleisimmillään klassisen ja romanttisen kauden [[sonaatti|sonaateissa]], [[sinfonia|sinfonioissa]] sekä kamarimusiikin teoksissa. Tuon ajan sinfonioita on luonnehdittu orkesterille sävelletyiksi sonaateiksi. Usein juuri teoksen ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, mutta myös mikä tahansa muu osa voi olla myös sonaattimuodossa. Vaatimuksena on, että ollakseen sonaatti kappaleessa on oltava ainakin yksi sonaattimuotoinen osa, paria pikku poikeusta lukuun ottamatta. Sonaattimuoto ei esiinnyole klassisen kauden konsertoissa kovin keskeisessä asemassa, vaikka Mozart hyödynti sitä usein muunneltuna, mutta romantiikan ajan konsertoissa se on yleisempi. Klassisen kauden ja varhaisromantiikan kamarimusiikissa sonaattimuoto on hyvin yleinen. Usein jousikvartettojen ja muiden kamarimusiikin teosten ensimmäinen osa noudattaa sonaattimuotoa. 1800-luvun lopusta eteenpäin sonaattimuoto on käynyt harvinaiseksi, sillä noina vuosina muoto sai yhä pienemmän merkityksen. Moderneissa sonaateissa ei esiinny sonaattimuotoa.