Ratzel kehitti aluksi teoriaa ”antropologisesta maantieteestä”, josta hän julkaisi kaksiniteisen teoksen vuosina 1882 ja 1891. Teos oli ensimmäinen humaanin maatiedon perusta. Näin syntyi ero aiemmin tunnettuun fyysiseen maantieteeseen, joka oli perustunut luokitteluun ja kokenut aiemmin merkittävän suosion. Työssään Ratzel teki selkeän eron primitiivisten kansojen (''Naturvölker'') ja kehittyneiden kansojen (''Kulturvölker'') välille. Hän korosti, että nämä viimeksi mainitut ovat pystyneet muodostamaan oman järjestäytyneen yhteiskunnan, josta käytetään nimitystä valtio. Ratzel jatkoi työskentelyään taksonomioiden parissa ja julkaisi vuonna 1897 teoksen ”Politische Geographie” (Poliittinen maantiede), joka toimi perustana tälle tieteenalalla, joka on hyvin selkeästi keskittynyt valtio-käsitteen ympärille.
Tätä tiedettä kehitettiin eritoten anglo-saksisissaanglosaksisissa maissa, joissa sen sai nimen ''Political Geography''. Nykyisin tiede on kiinnostunut erilaisista alueellisista kokonaisuuksista, joita voidaan mainita esimerkkeinä valtiot, alueellisen organisaatiot sekä hallinnolliset kokonaisuudet, jotka voivat olla paikallisia tai jopa globaaleja. Kiinnostus kohistuu myös rajoihin sekä asukkaisiin. Yhteus asukkaiden ja heidän alueellisen olemisensa suhteen on melko uusi tämän yli satavuotiaan tieteen tutkimusala.<ref>Katso: Christian Vandermotten et Julien Vandeburie, Territorialités et politique, Bruxelles, éditions de l'Université de Bruxelles, 2005. </ref>
Poliittiseen maantieteeseen on kohdistunut runsaasti myös kritiikkiä ja eritoten sitä ovat antaneen uuden tieteenalan ”geopolitiikan””[[Geopolitiikka|geopolitiikan]]” edustajat. Geopolitiikka kehitettiin saksassa 1920-luvulla ja erityisesti sen kehittäjänä toimi Karl Haushofer. Vuonna 1976 ilmestyi ranskassa [[Yves Lacoste]]n kirjoittama teos ''La géographie ça sert d'abord à faire la guerre''<ref>Yves Lacoste; La géographie ça sert d'abord à faire la guerre. Editions Maspero. 1976.</ref>. Kirjan kirjoittaja perusti samana vuonna Herodete-aikakauslehden. Kuitenkin tämä hänen teoksensa aiheutti runsaasti kommentteja yliopistomaailmasta ja tämä johti maantieteen epistemologian uudelleenarviointiin ja politiikkaan perustuvaksi oppisuunnaksi. Kuitenkaan Lacoten tarkoituksena ei ollut tehdä teosta poliittisesta maantieteestä. Kuitenkin toiset ranskankieliset maantieteilijät kuten Paul Claval, Claude Raffestin sekä Jacques Lévy lähtivät kehittämään edelleen maantieteen poliittista lähestymistapaa. Heistä Jacques Lévy on kiinnostunut politiikan maantieteestä ja Raffestin vallan maantieteestä. Näin poliittinen maantiede on tiede joka ottaa huomioon sekä politiikan eri osa-alueet ja ilmenemismuodot sekä maantieteen, se eri merkityksissä.
== Poliittisen maantieteen ja geopolitiikan välinen ero ==
