Ero sivun ”Saksalainen ritarikunta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pikkufix
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Den tyske ordens skjold.svg|thumb|Saksalaisen ritarikunnan vaakuna.]]
[[FileTiedosto:Panorama of Malbork Castle, part 4.jpg|thumb|Marienburgin linna.]]
'''Saksalainen ritarikunta''' ({{k-la|Ordo domus Sanctæ Mariæ Theutonicorum Hierosolimitanorum}} tai ''Ordo Teutonicus'', {{k-de|Orden der Brüder vom Deutschen Haus St. Mariens in Jerusalem}} tai ''Deutscher Orden'') on alkuaan [[keskiaika]]inen [[Kristinusko|kristitty]] [[Hengelliset ritarikunnat|ritarikunta]], joka perustettiin vuonna 1190 puolustamaan [[ristiretket|ristiretkeläisiä]] [[1190]].
 
Siirrettyään toimintansa [[Itämeri|Itämeren]] alueelle ritarikunta taisteli menestyksekkäästi [[pakana]]llisia [[muinaispreussilaiset|preussilaisia]] ja [[Baltia]]n heimoja vastaan. Ritarikunta hallitsi [[Itä-Preussi]]a ja [[Vanha-Liivinmaa|suurta osaa Baltiasta]] käytännössä itsenäisenä, [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] alaisena ritarikuntavaltiona 1500-luvulle saakka. [[1400-luku|1400-luvulla]] ritarikunta kuitenkin kärsi tappioita [[Puola]]a vastaan, ja [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] myötä ritarikuntavaltio hajosi. Laajan omaisuutensa turvin ritarikunta kuitenkin jatkoi toimintaansa [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolisena]] uskonnollisena järjestönä lähinnä [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] alueella.
 
Ritarikunta toimii edelleen katoliseen uskontoon pohjautuvana järjestönä, joka tarjoaa sielunhoitoa, harjoittaa [[Hyväntekeväisyys|hyväntekeväisyyttä]] ja rahoittaa [[IsraeliIsrael]]iniin liittyvää matkailu- ja kulttuuritoimintaa. Vuodesta [[2000]] alkaen [[Bruno Platter]] on toiminut sääntökunnan [[suurmestari (arvonimi)|suurmestari]]na.
 
==Historia==
 
Saksalainen ritarikunta perustettiin vuonna 1190 [[Lyypekki|Lyypekin]] ja [[Bremen]]in porvarien aloitteesta auttamaan vaikeuksiin joutuneita ristiretkeläisiä Palestiinassa[[Palestiina]]ssa. Aluksi järjestö oli [[Akko]]n lähellä sijainnut kenttäsairaala, mutta se muuttui pian aseistetuksi järjestöksi. Sen jäsenet oli jaettu ritareihin, pappismunkkeihin ja palveleviin veljiin. Ritarikunta oli aluksi erittäin pieni, vuonna 1210 jäseniä oli korkeintaan parikymmentä. Keisari [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI]]:n]] paavilta hankkiman suosionosoituksen ja keisari [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II]]:n]] lahjoitusten turvin ritarikunnasta kasvoi kukoistava järjestö, jolla oli omaisuutta Palestiinassa, Saksassa, Italiassa ja Kreikassa. Vuodesta 1226 järjestön toiminta keskittyi Itä-Preussiin, vaikka sen päätukikohta olikin Akkossa vuoteen 1291 saakka. Ritarikuntaa johti [[suurmestari (ritarikunta)|suurmestari]] apunaan neuvosto, jossa oli viisi [[maamestari]]a.<ref name = "Huldén">{{Kirjaviite | Tekijä = Huldén, Lena, Klinge, Marketta| Nimeke = Itärajan vartijat 1| Vuosi = 2004 | Julkaisija =Otava }}</ref>
 
Euroopan maalliset hallitsijat käyttivät ritarikuntia sotilaallisiin tarpeisiinsa pakanoiksi katsottuja vihollisia vastaan. Unkarin kuningas käytti Saksalaista ritarikuntaa puolustamaan [[Transilvania]]a vuosina 1221–1225 [[Kiptšakit|kumaaneita]] vastaan ja ajoi ritarikunnan alueelta pois sen tultua tarpeettomaksi, vaikka ritarikunta oli rakentanut alueelle viisi linnaa. Kun puolalainen herttua Konrad halusi käyttää ritarikuntaa pakanallisia [[muinaispreussilaiset|preussilaisia]] vastaan, vaati ritarikunta Transilvanian kokemuksesta viisastuneena valloittamilleen alueille autonomiaa.<ref name = "Huldén"> </ref>
Rivi 17:
Vuonna 1237 Saksalaiseen ritarikuntaan yhdistyi pienempi ritarikunta, [[Liivinmaa]]lla toiminut [[Kalpaveljesten ritarikunta]]. Ritarikunta sai hallintaansa suuren osan [[Vanha Liivinmaa|Vanhan Liivinmaan]] alueesta ja Tanskan heikkouden vuoksi myös [[Eestinmaa]]n eli Pohjois-Viron. Tällöin tärkeäksi tavoitteeksi nousi maayhteyden luominen Itä-Preussin ja Liivinmaan välille, mikä ei kuitenkaan koskaan onnistunut.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
Ritarikunta pyrki valloittamaan pakanallisen [[Liettua]]n ja käännyttämään sen kristinuskoon, mutta se ei onnistunut. Sota Liettuaa vastaan kesti vuodesta [[1283]] vuoteen [[1421]] tai [[1422]]. Vuonna [[1410]] ritarikunta kärsi suuren tappion [[Tannenbergin taistelu (1410)|Tannenbergin taistelu]]ssa (Grunwaldin taistelussa) [[Puola]]a ja Liettuaa vastaan. Ritarikunta hallitsi [[Preussi]]a ja Baltiaa käytännössä itsenäisenä ritarikuntavaltiona aina 1500-luvulle saakka. [[Länsi-Preussi]]n se kuitenkin menetti Puolalle vuonna [[1466]].
 
[[Uskonpuhdistus|Reformaation]] jälkeen ritarikuntavaltio lakkasi vähitellen olemasta. Suurmestari otti Preussin herttuan arvonimen ja siirtyi [[Puola]]nPuolan kuninkaan vasalliksi. Ritarikunnan rippeiden toiminta keskittyi pitkälti Saksaan, jossa niillä oli hajallaan sijaitsevia maaomistuksia. 1800-luvulla nämäkin joutuivat sekularisaation kohteeksi. [[Vuonna 1809]] [[Napoleon I]] kielsi ritarikunnan toiminnan, minkä jälkeen se saattoi jatkaa toimintaansa vain Itävallassa. [[1834]] ritarikunnan toiminta sallittiin jälleen, mutta sen omistukset jäivät paljolti uusiin, maallisiin käsiin.
 
[[Vuonna 1929]] ritarikunta muuttui puhtaasti hengelliseksi sääntökunnaksi. Sen päämaja sijaitsee [[Wien]]issä. Nykyään sääntökunnalla on viidessä provinssissa ([[Italia]]ssa, [[Itävalta|Itävallassa]], [[Saksa]]ssa, [[Tšekki|Tšekissä]] ja [[Slovenia]]ssa) yhteensä noin 1000tuhat jäsentä, joista pappeja on noin 100sata, sisaria 200 ja 700 ns.niin sanottua familiaaria. Sääntökunnan papit keskittyvät ennen muuta sielunhoitoon, sisaret toimivat sairaaloissa ja vanhustenhoidon parissa.
 
== Ritarikunta keskiajalla==
===Jäsenistö===
Saksalaisesta ritarikunnasta tuli erittäin suosittu 1230-luvulla muun muassa siksi, että paavi lupasi synnit anteeksi kaikille pakanallisia preussilaisia vastaan taistelleille ja siksi, että ritariksi pääsy avasi mahdollisuuksia nuoremmille pojille, jotka jäivät perinnöstä osattomiksi. Kokelaalle esitettiin kysymyksiä, joissa hänen piti kieltää kuuluvansa toiseen ritarikuntaan, olevansa naimisissa, omaavansa fyysistä epämuodostumaa tai olevansa maaorja. Hänen piti myös olla valmis muun muassa taistelemaan Palestiinassa ja hoitamaan sairaita.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
Hyväksymisen jälkeen ritarin piti tehdä siveyslupaus, luopua omaisuudestaan ja luvata tottelevansa suurmestaria ja Jumalaa elämänsä loppuun asti. Ritarilla ei ollut juuri mitään sallittuja huvituksia. On kyseenalaista, pystyttiinkö pidättyvyyslupauksia aina pitämään valloitusten tuomien ryöstösaaliiden houkutuksen edessä.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
Ritarit tulivat enimmäkseen Saksasta, vaikka kansallisuutta ei mitenkään oltu rajoitettu. Syntyperällä ei aluksi ollut suurta merkitystä, mutta vuodesta 1340 vaadittiin pääsääntöisesti jalosukuisuutta.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
===Varustus ja taistelutaktiikka===
Ritarijoukot olivat raskasta ratsuväkeä. Sekä hevosella että ritarilla oli haarniska, jotka suojasivat varsin hyvin nuolilta ja keihäiltä. Aseistukseen kuului peitsi, keihäs, miekka ja varsijousi. Hevonen oli raskaasti varustetun ritarin eloonjäännin edellytys, minkä vuoksi ritarikunta panosti paljon riittävän voimakkaiden hevosten jalostamiseen. Sillä oli vuoden 1400 tienoille pelkästään Preussissa kolmisenkymmentä omaa hevossiittolaa. Tammoja käytettiin pelkästään siitokseen, ei taisteluun. Taisteluissa käytetyt oriit sterilisoitiin, jotta niitä sotasaaliiksi saanut vihollinen ei voisi käyttää niitä yhtä hyvien hevosten jalostukseen.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
Pitääkseen valloittamansa alueet hallussaan ritarit rakensivat linnoja. Niiden turvin suhteellisen pienikin joukko saattoi pitää asemansa melko pitkään suurtakin ylivoimaa vastaan, kunhan sillä oli riittävästi ruokaa, nuolia ja muita varusteita. Linnat olivat aluksi hirsirakenteisia, mutta ne muutettiin pian kivisiksi. 1300-luvulla linnoissa alettiin käyttää tiiltä.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
Ritarikunta oli lukumääräisesti alivoimainen pakanallisiin vihollisiinsa nähden, joten sen elinehtona oli käyttää uusinta teknologiaa. Ritarikunnalla oli käytössään pitkälle kehittynyt linna-arkkitehtuuri ja ajan parhaat piirityskoneet. Ritarikunnan taktiikka perustui linnoista tehtyihin raskaan ratsuväen hyökkäyksiin. Vihollisen jalkaväki tai kevyt ratsuväki pärjäsi niille pääsääntöisesti ainoastaan soisessa maastossa tai huonossa valaistuksessa.<ref name = "Huldén"> </ref>
 
==Ritarikunnan suurmestarit==
{{käännettävä}}
*[[Heinrich I Walpot von Bassenheim]] [[1198]]–[[1200]]1198–1200
*[[Otto von Kerpen]] 1200–[[1206]]1200–1206
*[[Heinrich II von Tunna]] (Bart) 1206–[[1209]]1206–1209
*[[Hermann von Salza]] 1209–[[1239]]1209–1239
*[[Konrad I von Thüringen]] 1239–[[1240]]1239–1240
*[[Gerhard von Malberg]] [[1241]]–[[1244]]1241–1244
*[[Heinrich III von Hohenlohe]] 1244–[[1249]]1244–1249
*[[Günther von Wüllersleben]] 1249–[[1253]]1249–1253
*[[Poppo von Osterna]] 1253–[[1257]]1253–1257
*[[Hanno von Sangershausen]] 1257–[[1274]]1257–1274
*[[Hartmann von Helbrungen]] 1274–[[1283]]1274–1283
*[[Burchard von Schwanden]] 1283–[[1290]]1283–1290
*[[Konrad II von Feuchtwangen]] 1290–[[1297]]1290–1297
*[[Gottfried von Hohenlohe]] 1297–[[1302]]1297–1302
*[[Siegfried von Feuchtwangen]] 1302–[[1310]]1302–1310
*[[Karl Bessart von Trier]] 1311–[[1324]]1311–1324
*[[Werner von Orseln]] 1324–[[1330]]1324–1330
*[[Luther von Braunschweig]] [[1331]]–[[1335]]1331–1335
*[[Dietrich von Altenburg]] 1335–[[1341]]1335–1341
*[[Ludolf König von Wattzau]] [[1342]]–[[1345]]1342–1345
*[[Heinrich IV Dusener von Arfberg]] 1345–[[1351]]1345–1351
*[[Winrich von Kniprode]] 1351–[[1382]]1351–1382
*[[Konrad III Zollner von Rotenstein]] 1382–[[1390]]1382–1390
*[[Konrad IV von Wallenrode]] [[1391]]–[[1393]]1391–1393
*[[Konrad V von Jungingen]] 1393–[[1407]]1393–1407
*[[Ulrich von Jungingen]] 1407–[[1410]]1407–1410
*[[Heinrich von Plauen]] 1410–[[1413]]1410–1413
*[[Michael Küchmeister von Sternberg]] [[1414]]–[[1422]]1414–1422
*[[Paul Belenzer von Rusdorf]] [[1423]]–[[1440]]1423–1440
*[[Konrad VI von Erlichshausen]] [[1441]]–[[1449]]1441–1449
*[[Ludwig von Erlichshausen]] [[1450]]–[[1467]]1450–1467
*[[Heinrich VI Reuß von Plauen]] 1467–[[1470]]1467–1470
*[[Heinrich VII Reffle von Richtenberg]] 1470–[[1477]]1470–1477
*[[Martin Truchsess von Wetzhausen]] 1477–[[1489]]1477–1489
*[[Johann von Tiefen]] 1489–[[1497]]1489–1497
*Saksin [[Fredrik (Saksi)|Fredrik]] 1497–[[1510]] 1497–1510
*Brandenburgin vaaliruhtinas [[Albert (Brandenburg)|Albert]] 1510–[[1525]]1510–1525
*[[Walter von Cronberg]] [[1527]]–[[1543]]1527–1543
*[[Wolfgang Schutzbar]] (Milchling) 1543–[[1566]]1543–1566
*[[Georg Hund von Weckheim]] 1566–[[1572]]1566–1572
*[[Heinrich VIII von Bobenhausen]] 1572–[[1590]]1572–1590
*Itävallan [[Maximilian III (Itävalta)|Maximilian III]] 1590–[[1618]]1590–1618
*[[Kaarle I (1619)|Itävallan Kaarle I]] [[1619]]–[[1624]]1619–1624
*[[Johann Eustach von Westernach]] [[1625]]–[[1627]]1625–1627
*[[Johann Kaspar I von Stadion]] 1627–[[1641]]1627–1641
*Itävallan arkkiherttua [[Leopold Wilhelm]] 1641–[[1662]]1641–1662
*Itävallan [[Kaarle Joosef]] 1662–[[1664]]1662–1664
*[[Johann Caspar II von Ampringen]] 1664–[[1684]]1664–1684
*Pfalz-Neuburgin [[Ludwig Anton]] [[1685]]–[[1694]]1685–1694
*Pfalz-Neuburgin [[Ludwig Franz]] 1694–[[1732]]1694–1732
*Baijerin [[Clemens August]] 1732–[[1761]]1732–1761
*[[Karl Alexander von Lothringen]] 1761–[[1780]]1761–1780
*Itävallan [[Maximilian Frans]] 1780–[[1801]]1780–1801
*Itävallan arkkiherttua [[Karl Ludwig]] 1801–[[1804]]1801–1804
*Itävallan [[Anton Viktor]] 1804–[[1835]]1804–1835 (asema muuttuu perinnölliseksi Itävallan keisarisuvulle)
*[[Maximilian Josef von Österreich-Este]] 1835–[[1863]]1835–1863
*Itävallan [[Wilhelm Franz Karl]] 1863–[[1894]]1863–1894
*Itävallan [[Eugen (Itävallan arkkiherttua)|Eugen Ferdinand Pius Bernhard]] 1894–[[1923]]1894–1923 (perinnöllinen asema päättyy)
*[[Norbert Klein]] 1923–[[1933]]1923–1933
*[[Paul Heider]] 1933–[[1936]]1933–1936
*[[Robert Schälzky]] 1936–[[1948]]1936–1948
*[[Marian Tumler]] 1948–[[1970]]1948–1970
*[[Ildefons Pauler]] 1970–[[1988]]1970–1988
*[[Arnold Othmar Wieland]] 1988–[[2000]]1988–2000
*[[Bruno Platter]] 2000–
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
{{Commons-rivi|Teutonic Order}}
* [http://www.deutscher-orden.de/ Saksalainen ritarikunta Saksassa ]
* [http://www.deutscher-orden.at/ Saksalainen ritarikunta Itävallassa ]
* [http://www.damian-hungs.de/Deutschordenspriester.html History of the Priest of Teutonic Order]
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
[[Luokka:Saksalainen ritarikunta|*]]
 
{{Link FA|de}}
{{Link FA|hu}}
{{Link FA|sl}}
{{Link FA|no}}
 
 
{{Link FA|hu}}
 
{{Link GA|eo}}
 
{{Link FA|de}}
{{Link FA|sl}}