Ero sivun ”Antreas ja syntinen Jolanda” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 20:
| kesto = 101 min
| kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
| ikäraja = K16 (Suomi)
| budjetti =
| tuotto =
Rivi 31 ⟶ 30:
| amg =
}}
'''''Antreas ja syntinen Jolanda''''' on [[Valentin Vaala]]n ohjaama elokuva vuodelta [[1941]]. Sen perusteenaperustana on Antti Kokkolan eli [[Tatu Pekkarinen|Tatu Pekkarisen]] aihe, josta myöhemmin syntyi – myös salanimellä – romaani ''Maailman kasvot''.<ref>[http://www.elonet.fi/title/ek2kmp/muut Muut tiedot, Elonet.fi]ssä</ref>
 
Elokuvan tekovaihe oli Vaalan parhaan luomisvireen aikaa. Tarinassa päähenkilönä on hyväntahtoinen sokea Antreas ([[Olavi Reimas]]), jota syntinen Jolanda ([[Kirsti Hurme]]) höynäyttää.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 11/2012 sivu 21</ref>
 
==Arviot==
Kriitikko toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.3.2012, sivu D 7</ref>
Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuunottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti banaalina. [[Paula Talaskivi|Paula Talaskiven]] mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui "säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden". Poikkeus myönteisistä arvioijista oli Eino Palola (Helsingin Sanomat), jonka mielestä elokuva vaikutti "hiukan avuttomalta".<ref name=Elonet>{{Elonet|ek2kmp}}</ref>
 
Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti, 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut "puhdasta viikkolehtiviihdettä", ja Markku Tuuli (Katso, 1981) näkee sen ajan kuluttamana.<ref name=Elonet/>
 
KriitikkoVuonna 2012 kuitenkin Arto Pajukallio toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.3.2012, sivu D 7</ref>
 
==Näyttelijät==