Ero sivun ”Rory Gallagher” versioiden välillä

205 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten ''Rory Gallagher'' ja ''Deuce'' [[1971]], ''Blueprint'' ja ''Tattoo'' [[1973]], ''Irish Tour'' [[1974]], [[1975]] ''Against the Grain'', jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen [[Fender]] Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja ''Calling Card'' [[1976]].
 
Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa 1975: [[Ruisrock]]issa 1975, 1976 Helsingin [[Kulttuuritalolla?]] 1976<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mikael Huhtamäki | Nimike=Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-20-8730-3}}</ref> ja Provinssirockissa 1984.
 
[[1972]] Gallagher äänestettiin [[Melody Maker]]in vuoden muusikoksi, ja [[Eric Clapton]] tuli toiseksi. Hänen albuminsa ''Live in Europe'' on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.
38

muokkausta