Ero sivun ”Opettajaseminaari” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
KLS (keskustelu | muokkaukset) uudelleenjäsentelyä; luetellaan seminaarit perustamisvuosineen |
||
Rivi 3:
'''Opettajaseminaari''' on kansakoulunopettajien opettajanvalmistuslaitoksista [[Suomi|Suomessa]] historiallisesti käytetty nimitys.
Opettajankoulutus on muotoutunut [[Suomi|Suomessa]] vähitellen. Opettajankoulutusta on kehitetty ja järjestetty kutakin koulumuotoa ja jopa opetustehtävää varten erikseen. Ensimmäisenä Suomessa aloitettiin [[oppikoulu]]n opettajiksi haluavien pedagoginen valmennus [[Turun akatemia]]ssa jo vuonna [[1806]]. Pysyväisluonteisesti sitä alettiin järjestää vuodesta [[1864]] lähtien. Kansakoulunopettajien valmistus aloitettiin sekin jo niinkin varhain kuin vuonna [[1863]]. Koulutus aloitettiin tuolloin perustetussa [[Jyväskylä]]n Seminaarissa, jonka ensimmäisenä rehtorina ja samalla koko opetuksen hengen luojana toimi [[Uno Cygnaeus]]. Kansakoulunopettajien koulutuksen yhteydessä kiinnitettiin voimakkaasti huomiota tulevien opettajien siveelliseen kasvatukseen sekä monipuolisten sivistysharrastusten kehittämiseen. Jyväskylän opettajaseminaarin lisäksi tunnettuja opettajaseminaareja
== Seminaarien merkitys ==
[[Kuva:Jyväskylän_seminaarin_oppilaita.jpg|thumb|right|Jyväskylän seminaarin miesosaston oppilaita 1900-luvun alussa pukeutuneina parhaisiinsa.]]
Suomeen perustettiin vuonna [[1863]] [[Jyväskylän seminaari]], jonka ensimmäisenä johtajana toimi [[Uno Cygnaeus]]. Seminaarin tarkoituksena oli kouluttaa suomenkielisiä kansakoulunopettajia vasta perustetulle [[kansakoulu]]laitokselle. Seminaari oli sisäoppilaitos, joka koostui mies- ja naisosastoista. Pääsyvaatimuksena seminaariin oli vuodesta 1880 alkaen kansakoulun oppimäärä, mutta alusta lähtien naisosaston oppilaat olivat huomattavasti vähimmäisvaatimusta koulutetumpia, yleensä ruotsinkielisten säätyläisperheiden tyttäriä. Näille kansakoulunopettajattaren ammatti tarjosi yhden harvoista sosiaalisesti hyväksyttävistä työmahdollisuuksista. Miesoppilaat tulivat sen sijaan useimmiten vähän koulutettuja, ja monen pohjakoulutus rajoittui [[kiertokoulu|kierto]]- ja [[rippikoulu]]un. Esimerkiksi Jyväskylän seminaarin ensimmäisistä oppilaista naiset olivat yhtä lukuun ottamatta säätyläisperheistä, mutta miehistä ei yksikään. Vaatimattomista oloista lähteneelle miehelle kansakoulunopettajaksi valmistuminen merkitsi sääty-yhteiskunnan aikana melkoista sosiaalista nousua. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maaseutuyhteisössä kirjoitus- ja laskutaitoiselle opettajalle avautui opetustyön ohella lukemattomia erilaisia luottamustehtäviä. ▼
[[Kuva:Jyväskylän_seminaarin_naisvoimistelijoita.jpg|thumb|left|250px|Jyväskylän seminaarin opetusohjelmaan kuului voimistelu. Seminaarin naisosastolaisia voimistelupuvuissaan sauvoineen vuonna 1897]]▼
▲
Seminaarien oppimäärä oli aluksi kolmivuotinen, mutta se piteni [[1910-luku|1910-luvulle]] tultaessa asteittain aina viisivuotiseksi. Opetettavaan ainekseen sisältyi kansakoulun kurssin syventäminen, kasvatusoppia, mahdollisesti hieman ruotsia tai jopa saksaa (sortokaudella myös venäjää, jota luettiin äärimmäisen tehottomasti) sekä runsaasti taito- ja taideaineita. Seminaarilaisten tuli osata harmonin- ja pianonsoittoa, laulua, oman sukupuolensa käsityöt sekä voimistelu. ▼
Seminaarien harjoittama sivistystyö oli maatalous-Suomessa erittäin merkittävää. Sen lisäksi, että ne kouluttivat alueensa kansakouluille opettajia, ne virkistivät koko seutunsa hengenelämää. Nuorten seminaarilaisten kuorot, voimistelu- sekä urheiluseurat ja muut kulttuuriharrasteet toimivat mallina koko ympäröivälle yhteisölle. Samalla ne antoivat opettajille eväitä käynnistää vastaavaa toimintaa omalla sijoituspaikallaan. Useat kymmenet kansakoulunopettajat tulivat tunnetuiksi myös kirjailijoina ja kansanperinteen kerääjinä: tunnetuimpia ovat runoilija [[Immi Hellén]] (mm. "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...") sekä [[Samuli Paulaharju]], joka sai Suomen ensimmäisenä ei-akateemisena henkilönä professorin arvonimen.
Seminaareihin oli jo varhain otettu ylioppilaita ''hospitanteiksi'', jotka suorittivat yhdessä vuodessa kansakoulunopettajan pätevyyden. Ylioppilaiden määrän kasvaessa hospitanttijärjestelmä tuli kuitenkin tiensä päähän. Helsingissä pidettiin [[1920-luku|1920-luvulla]] kokeellisia kansakoulunopettajakursseja ylioppilaille, ja ne vakinaistettiin vuonna [[1934]], kun Jyväskylän seminaari muutettiin kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, myöhemmäksi [[Jyväskylän yliopisto|Jyväskylän yliopistoksi]]. Jyväskylän seminaarin viimeinen luokka valmistui vuonna [[1937]]. Samoihin aikoihin seminaarien pääsyvaatimukseksi asetettiin [[keskikoulu]]tutkinto.
== Opetusohjelma ==
▲[[Kuva:Jyväskylän_seminaarin_naisvoimistelijoita.jpg|thumb|
▲Seminaarien oppimäärä oli aluksi kolmivuotinen, mutta se piteni [[1910-luku|1910-luvulle]] tultaessa asteittain aina viisivuotiseksi. Opetettavaan ainekseen sisältyi kansakoulun kurssin syventäminen, kasvatusoppia, mahdollisesti hieman ruotsia tai jopa saksaa (sortokaudella myös venäjää, jota luettiin äärimmäisen tehottomasti) sekä runsaasti taito- ja taideaineita. Seminaarilaisten tuli osata harmonin- ja pianonsoittoa, laulua, oman sukupuolensa käsityöt sekä voimistelu.
== Suomessa toimineet seminaarit ==
Suomessa ovat toimineet seuraavat opettajaseminaarit:<ref name=suursanakirja>{{kirjaviite | Tekijä = Ilkka Teerijoki, Kaisu-Maija Nenonen | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 458 | Luku = Seminaari | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref>
* ruotsinkieliset:
** [[Tammisaaren seminaari]], perustettu 1871
** [[Uudenkaarlepyyn seminaari]], perustettu 1873
* suomenkieliset:
** [[Jyväskylän seminaari]], perustettu 1863, muutettiin 1934 [[Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu|Jyväskylän kasvatusopilliseksi korkeakouluksi]]
** [[Sortavalan seminaari]], perustettu 1880
** [[Rauman seminaari]], perustettu 1896
** [[Raahem seminaari]], perustettu 1896
** [[Heinolan seminaari]], perustettu 1899
** [[Kajaanin seminaari]], perustettu 1900
** [[Kemijärven seminaari]], perustettu 1950
** [[Savonlinnan seminaari]], perustettu 1952
Lisäksi oli Ruotsin [[Haaparanta]]an jo vuonna 1847 perustettu suomenkielinen seminaari.<ref>[http://www.svd.se/kulturnoje/understrecket/nar-finskan-rensades-ut-ur-norrbotten_416099.svd Svenska Dagbladet]</ref>
Varsinaisten opettajaseminaarien lisäksi Suomessa toimi myös kaksi [[alakansakouluseminaari]]a, jotka sijaitsivat [[Hämeenlinna]]ssa ja [[Tornio]]ssa.<ref name=suursanakirja />
Lisäksi Helsingissä ja Turussa toimivat 1950- ja 1960-luvuilla ylioppilaille tarkoitetut väliaikaiset opettajakorkeakoulut.
== Muutokset peruskouluun siirtymisen yhteydessä ==
Seminaarit kouluttivat kansakoulunopettajia [[peruskoulu]]järjestelmän tuloon saakka. Tällöin opettajankoulutus katsottiin tarpeelliseksi yliopistollistaa. Se toteutettiin perustamalla vuonna [[1974]] kasvatustieteelliset tiedekunnat [[Helsingin yliopisto|Helsingin]], [[Turun yliopisto|Turun]], [[Tampereen yliopisto|Tampereen]] ja [[Oulun yliopisto|Oulun]] yliopistoihin. Samalla Hämeenlinnan seminaari liitettiin Tampereen, Rauman seminaari Turun ja Kajaanin seminaari Oulun yliopistoon. Jyväskylässä oli kasvatustieteellinen tiedekunta jo ennestään. Ruotsinkielisestä opettajankoulutuksesta vastaamaan perustettiin [[Åbo Akademi]]n alaisuuteen Vaasaan Pedagogiska fakulteten. Seminaarit ja aineenopettajakoulutuksesta vastanneet normaalikoulut (Vaasassa Vasa Övningsskola) liitettiin uusiin tiedekuntiin opettajankoulutuslaitoksina. Heinolan seminaari lakkautettiin, ja sen tiloihin sijoitettiin opettajien täydennyskoulutuskeskus. Joensuuhun siirretty Sortavalan seminaari toimi pohjana [[Joensuun yliopisto]]lle. [[Rovaniemi|Rovaniemen]] opettajankoulutuslaitos ei toiminut missään vaiheessa seminaarina, vaan se perustettiin samassa muutosvaiheessa Oulun yliopiston sivupisteeksi. Vuonna [[1979]] laitoksesta tuli [[Lapin yliopisto]].
| |||